Englanninkielinen alkuteos Saving Fish from Drowning (2005). Suomentanut Eva Siikarla. WSOY, Helsinki 2007. Kovakantinen, 440 sivua.

Vaihtohyllystä löytynyt kirja kaipaa tuunausta, ovathan sen suojakannet jääneet jonnekin matkan varrelle.

Takakansitekstiä tässä kappaleessa ei vielä ole, mutta kaavailen sinne WSOY:n julkaisemaa esittelyä (kiitos, Niora!)
Nerokkaasti sepitetty, mehevästi kerrottu romaani Keittiöjumalan vaimon ja Luutohtorin tyttären tekijältä
Seurapiirirouva Bibi Chen on viemässä kahtatoista amerikkalaista kiertomatkalle Kiinan kautta Myanmariin. Juuri ennen lähtöpäivää Bibi kuolee ja oppaaksi vaihtuu kokematon nuori mies. Rouva on kuitenkin piikikkäänä kommentoijana ja tarinoidenkertojana hengessä mukana.
Bibin tarkkaan suunnittelema matkaohjelma alkaa rakoilla jo alkuvaiheessa, kun seurue metsästää autenttisia kokemuksia. Toilaillessaan lauma häpäisee kiinalaisen temppelin ja hankkii itselleen punataudin. Myanmarissa epäonninen meno jatkuu. Turistit sieppaa viidakkoon hallituksenvastainen karen-heimo, joka pitää yhtä heistä jumalana ja uskoo tämän järjestävän heimolle oman tosi-tv-ohjelman. Ihme kyllä niin käykin, mutta vasta melkoisen mediakohun jälkeen, sillä ryhmän tilannetta pyrkivät hyödyntämään sekä Yhdysvaltain poliitikot että matkailudollareista kiinnostunut sotilasjuntta ja katsojalukuja kärkkyvät tv-kanavat.
Amy Tan yhdistää Rouva Chenin hengessä kulttuurien kerrokset, länsimaisen turismin, sotilasdiktatuurin, tosi-tv:n ja henkien maailman oikukkaan yllätyksellisesti ja onnistuu luomaan omaperäisen ja viihdyttävän veijariromaanin.

***
Rouva Chenin henki kelpaisi vaikka Palkintokaappiin. Saving Fish from Drowning on nimittäin ollut ehdolla ainakin IMPAC Dublin -palkinnon saajaksi ja Booklist Editors' Choice -listalla aikuisten kirjojen sarjassa. Lisäksi se sai Asian/Pacific American -kirjallisuuspalkinnon kunniamaininnan.

Ryhdyin lukupuuhiin, koska kirja on varattu duffelille Oikeita käsiä -haasteen palkinnoksi. Alkukielinen opus on tosin odottanut hyllyssäni lukuvuoroaan jo vuosia, mutta ajattelin suomeksi lukemisen sujuvan sutjakkaammin. Toisin kävi.
Amy Tanin kertojaratkaisu on mainio, ja sen avulla selvitetään monet pulmat. Itse tarina on antoisa ja pohdintoja aiheuttava. Se pisti mm. miettimään länsimaalaisten turistien käyttäytymistä/törmäilyä vähemmän länsimaisissa ja etenkin vähemmän kehittyneissä/vauraissa maissa. (Niinpä. Vaikka kirjan ryhmä on amerikkalainen, se voisi aivan hyvin olla vaikka suomalaisia täynnä.) Oli erinomaisen kiintoisaa lukea Myanmarista ja sen kulttuurista sekä ennen kaikkea Karen-heimosta. Minä vain luin sen kaiken myös englanniksi. Ja mieluummin englanniksi.
Jo kirjan alkukielinen nimi on suomenkielistä paljon parempi ja moniulotteisempi. Rouva Chenin henki toki viittaa kertojaan. Sen lisäksi, että alkukielinen Saving Fish from Drowning kertoo sisällöstä, se minun luennassani myös on symbolinen. Kirjan turistit näen kaloja pelastavina kalastajina ja heidän sieppaajansa taas pelastettavina fisuina.

Hyvä WSOY, minulla on periaatteessa kaksi valituksen kohdetta:
Ensinnäkin taittajan työ. Fontti on niin hento ja harmaa, että jo sen takia alkukielisen pokkarin lukeminen oli huomattavasti miellyttävämpää. Taittajalla taisi olla niin kiire saada kirja painoon, että hän joutui tyrkkäämään unohtamansa omistuksen kirjan loppuun. Ratkaisu on kieltämättä persoonallinen mutta myös kovin kummallinen eikä varsin originaaliversion mukainen.
Turhan kiire taisi olla suomentajallakin. Miksi muuten ammattitaitoinen (ja hyvä!) suomentaja sähläisi oikein urakalla. Eva Siikarla on tehnyt joukon oudonpuoleisia valintoja, hän esimerkiksi pistää useammankin henkilöhahmon sanomaan ”koleeta” ja vasta kirjan loppupuolella antaa jonkun käyttää paljon sujuvampaa ”siistiä”, kun käännettävänä on sana ”cool”. Hän myös muokkaa kirjailijan tekstiä väittämällä kiinalaisen sanovan ”Bll” tarkoittaessaan burmalaisia. Englanniksi sama tyyppi kyllä sanoo reilusti ”Brr”. Samaa lällättelyä Siikarla käyttää Myanmarissakin, Tan ei niin tee. Siten suomennoksen karenit vaikuttavat lapsellisemmilta kuin alkukielisessä teoksessa. Ainakin kerran Siikarla sekoittaa henkilöt keskenään. (Tarkistin: alkukielisessä nimet ovat kohdillaan.) Sen virheen olisi voinut kuka hyvänsä pienipalkkainen mutta ajattelutaitoinen oiko- tai muu lukija korjata. Kaikkein pahinta ovat kuitenkin selkeät käännösvirheet. Voimakkaasti maustetusta tofusta Tan sanoo, että se ”was not only from Sichuan but also of the Himalayan region”, ja Siikarla, että se ”ei ollut kotoisin Sichuanista vaan Himalajan alueelta”. Kartallakin Himalajan Kiinan-puoleisen osa sijaitsee kumma kyllä Sichuanissa... Entäpä sitten se ”leijonahylje”, jonka kääntäjä on luonut eläinkuntaa rikastuttamaan: toistaiseksi ”sea lion” kuitenkin käännettäneen merileijonaksi, vai mitä? — Pahinta on, että tässä on vain osa käännöksestä poimimistani omituisuuksista.
En minä kuitenkaan voi taittajaa ja kääntäjää oikein moittia. (Jaa no, paitsi ehkä siitä fonttivalinnasta.) Kyllä suurin syyllinen taitaa olla kustantaja, joka on ilmeisesti vetänyt aikataulun niin tiukalle, etteivät taittaja ja suomentaja ole ehtineet korjailla mokiaan. Ja joka (siis WSOY) taitaa olla niin pihi, ettei se enää luetuta käännöstä kenelläkään. Se, etteivät niin tee muutkaan kustantajat, on heikko puolustus. WSOY on sentään raskaan sarjan tekijä suomalaisessa kirjankustannusmaailmassa. Sen pitäisi näyttää hyvää eikä huonoa esimerkkiä muille.

On todella harmillista, että Amy Tanin mainio kertomus on menty pilaamaan liialla kiireellä, huolimattomuudella ja kustantajan välinpitämättömyydellä. Toivottavasti duffeli sietää virheitä yms. paremmin kuin minä. Kirja kuitenkin käväisee tuunuupöydällä ennen duffelille siirtymistään.


Amy Tan WSOY:n sivuilla
Rouva Chenin henki WSOY:n sivuilla
Karen-naiset johtavat vastarintaa Maailman Kuvalehti Kumppanissa 7—8/2010

Seurapiirirouva Bibi Chen oli eläessään varmaankin hyvä pukeutuja. Rouva Chenin henki ei niinkään välitä tyylistä mutta harrastaa kerrospukeutumista. Takapuoleltaan se on verhoutunut vaatimattomasti kahteen—kolmeen kerrokseen. Etupuolella kerroksia sen sijaan on enimmillään jopa viisi, kuten kuvasta näkyy. — Tulipa taas vaihteeksi siis tunattua. Rouva Chenin henki on pikkuhiljaa valmis liitelemään (tai miten se nyt oikein siirtyykään paikasta toiseen) Helsingin suuntaan.

Oikeita käsiä -haastepalkintosi on ilmeisesti vihdoin perillä, jos kerran luet tätä. Hyviä lukuhetkiä!

Perillä on, kiitos paljon! Amy Tanin aiemmat kirjat ovat olleet mielestäni huippuhyviä, joten toivottavasti odotukseni eivät ole liian korkealla...

Hyllyyni on eksynyt toinenkin, vielä rekisteröimätön kappale rouva Chenin henkeä. Tämä yksilö pääsee pääkaupunkiseudun vakiomiittiin etsimään kavereita.

Missä lie kirja luurannut em. miitin jälkeen, mutta eilen se löytyi Kampin kierrätyshyllystä. Ajattelin ottaa sen vain vapautettavaksi Turkuun, mutta tarkemmin kirjaan perehdyttyäni voisin lukeakin sen!

Tämähän oli ihan viihdyttävä opus. Ja viihteellisyydestä huolimatta myös vakava, hyvä muistutus Burman sotilashallinnosta ja Karenien ahdingosta (muinoin Pohjois-Thaimaassa käydessäni luin heistä ja sikäläisistä pakolaisleireistä enemmänkin).

Minua käännös ei erityisesti häirinnyt, mutta enpä olekaan lukenut tätä aiemmin alkuperäiskielellä. "Koleeta" -ilmaisu hieman tökki, mutta tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun siihen törmään ja se löytyy jopa joistain sanakirjoista - tiedä sitten, onko sitä jossain oikeasti käytetty tai onko sitä muuten vaan yritetty lanseerata suomenkielisenä käännöksenä coolille? Nykyään ei nuoriso varmaan käytä edes sitä siistiä, vaan sanovat suoraan cool (tai jotain ihan muuta, josta en ole kuullutkaan :D)

Kirjanvaihtohyllyssä.

Onneksi olkoon, löysit kiertävän kirjan! Ota mukaasi, lue ja palauta joskus kiertoon uusia lukijoita etsimään :)