Olen lukenut kirjan jo kauan sitten, tämä tuplakappale on rekisteröity bookcrosingin kautta vapautuvaksi.

Takakannesta:

"Nämä peruskoulun kasvot Pisa-tutkimus jätti kuvailematta. Aino Kontulan mustalla huumorilla maustettu opettajan päiväkirja kuvaa nykyperuskoulua yhden vuoden ajalta.
Se kuvaa murroikäisiä oppilaita, usein kaoottisia oppitunteja ja egonsa kanssa kamppailevia opettajia armottoman rehellisesti.
Opettajan päiväkirja on aiheellinen päivitys koulumaailmasta niin 600 000 peruskoululaisen vanhemmille kuin muillekin suomalaisille.
Aino Kontula on raisiolainen peruskoulunopettaja, joka opettaa biologiaa ja maantietoa."

Toivelistalukemista, olepas hyvä!

Kiitos! Olen onnistunut olemaan törmäämättä tähän kirjaan kirjakaupassa tai kirjastossa. Eipä hätää, bookcrossingin toivelista toimii aina :)

Voi miksi tämä on jäänyt hyllyyn lukemattomaksi näin pitkäksi aikaa! Aino Kontula kirjoittaa napakasti ja itseään säästelemättä yläkoululaisten arjesta. Hiukan tuntui siltä että jotain on ehkä arjessa muuttunut kun kirjan ilmestymisestä on jo kymmenisen vuotta (!) mutta moni asia murrosikäisten oppilaiden elämässä on samanlaista vuosikymmenistä riippumatta. Ainakin tässä kunnioitettiin vielä enimmäkseen opettajia ja heillä oli auktoriteettiä, eivätkä opettajat pelänneet wilma-viestejä paukuttavia vanhempia.

Kirjaa lukiessa tulee tuntu että yläkoulun opettajia pitäisi vähän sääliä. Minä nostan hattua opettajien asiantuntemukselle ja sille sisulle jonka voimalla he tahtovat paukuttaa edes jotain sivistävää pahimmassa iässä olevien nuorten päähän.

Osallistun kirjalla Kirjan vuosi 2015 - haasteeseen. Se sopii kohtaan "tositapahtumiin perustuva kirja".
Kirjan tulevaisuutta mietin vielä.

Porilaiset osallistuvat Turun Kierrätysmiittiin. Tämäkin kirja vapautuu miittipöytään.

Ja tuli takaisin Poriin :D

Jösses, minä haaveilin aikoinani bilsan- ja maantiedonopen hommista. Onneksi tulin järkiini. Hauska ja raadollinen kirja aikuisesta auktoriteetista teinien maailmassa. Säälin tuttavaani, joka opettaa äikkää yläkoulussa. Säälin todella.

Kiitos toivelistaylläristä! Katsotaan, kuinka tämä vastaa omia kokemuksiani yläkoulun opettajuudesta, ja katsotaan saako tämä urasuunnitelmat vaihtamaan suuntaa...

Tätä oli hauska lukea pätkissä aina kun oli pieni hetki aikaa, joten kovin kauaa ei lukemiseen mennyt. Paikoitellen hyviä oivalluksia ja todenmukaista kerrontaa murrosikäisten maailmasta, toisinaan tuli silti sellainen olo että väkisin on pitänyt vääntää jotain ongelmia kerrottavaksi. Ongelmia kyllä riittää, sen tiedän. Kontula toi hyvin esiin sen, miten opettajan odotetaan tietävän kaiken nuorten elämästä, mutta käytännössä se on aineenopettajalle aivan mahdottomuus. Murrosikäisiä on muutenkin vaikea ymmärtää, saati sitten parin viikkoon mahtuvan tunnin perusteella! Ihan mukava matka opettajan mielenmaisemaan, eikä tämä kyllä omaa mieltäni kovasti järkyttänyt. Maailma on jonkin verran jo muuttunut tästä kuvauksesta - tuolloin ei opettajien tarvinnut pohtia esimerkiksi somekiusaamista tai kuinka amputoida puhelin teinin kädestä edes hetkeksi.

Seuraavalle lukijalle toiselle puolelle Suomea! Kesäisiä lukuhetkiä!

Kiitos, pinch! Menee alati kasvavaan lukemista odottavien pinoon, mutta ei alimmaiseksi.

Yksityiseltä lääkäriasemalta löydetty kirja pelasti Rovaniemelle tehdyn sairaalareissun..