940 päivää isäni muistina
6 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by sakirmo from Turku, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Wednesday, May 8, 2013
"Koskettava kertomus elämästä muistisairaan kanssa ja tämän hoitamisesta kahden ja puolen vuoden ajalta. Teos näyttää rehellisesti ja kaunistelematta, miten tyttären elämä muuttuu, kun isän muisti sairastuu. Mutta kaikki muutokset eivät ole huonoja - Hanna Jensen osoittaa, että muistisairaudesta voi seurata myös hyvää."
Tämä olisi varmasti kiinnostava lukea, mutta omalta osaltani jää toistaiseksi hamaan tulevaisuuteen... Paras vaan pistää tämä kappale nyt liikkeelle, pois hyllystä pölyttymästä :)
Tämä olisi varmasti kiinnostava lukea, mutta omalta osaltani jää toistaiseksi hamaan tulevaisuuteen... Paras vaan pistää tämä kappale nyt liikkeelle, pois hyllystä pölyttymästä :)
Journal Entry 2 by sakirmo at Turku, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Monday, May 13, 2013
Released 10 yrs ago (5/13/2013 UTC) at Turku, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Toivelistahipan kautta Tyrnimarjalle!
Kirja saapui, kiitokset. Palaan luettuani.
Voi Sakirmo, sinun olisi kyllä kannattanut lukea tämä!
***********************************
Lämminhenkinen kuvaus tyttären ja Alzheimeriin sairastuneen isän viimeisistä yhteisistä vuosista. Kirja on päiväkirjamuotoon kirjoitettu ja se sisältää myös hyödyllisiä puhelinnumeroita ja linkkejä avuksi muille samassa elämäntilanteessa eläville lukijoille.
Ja vaikka lähipiirissä ei olisikaan Alzheimeria, kirja on mielenkiintoista luettavaa ja eihän sitä koskaan tiedä…
***********************************
Lämminhenkinen kuvaus tyttären ja Alzheimeriin sairastuneen isän viimeisistä yhteisistä vuosista. Kirja on päiväkirjamuotoon kirjoitettu ja se sisältää myös hyödyllisiä puhelinnumeroita ja linkkejä avuksi muille samassa elämäntilanteessa eläville lukijoille.
Ja vaikka lähipiirissä ei olisikaan Alzheimeria, kirja on mielenkiintoista luettavaa ja eihän sitä koskaan tiedä…
Released 10 yrs ago (6/25/2013 UTC) at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
HEP-kirja lähtee Tampereelle.
Isällä on Alzheimer, minä olen hänen tyttärensä — tämähän vaikuttaa vallan täsmäteokselta. Kiitos että sain sen luettavakseni, Tyrnis ja Teddymama! Yksi rinkikirja on pinossa päällimäisenä, mutta enköhän minä kohtapuoliin tähänkin käsiksi pääse.
Minä muuten en sitten unohtanut päiväkirjamerkintää. Kirja toki saapui jo torstaina 27.6., mutta koneelle ennätin vasta nyt.
Hanna Jensen Teoksen sivuilla
Hanna Jensen Wikipediassa
Hanna Jensen, kotisivut
Minä muuten en sitten unohtanut päiväkirjamerkintää. Kirja toki saapui jo torstaina 27.6., mutta koneelle ennätin vasta nyt.
Hanna Jensen Teoksen sivuilla
Hanna Jensen Wikipediassa
Hanna Jensen, kotisivut
Kirja todella kosketti. Se olisi tehnyt sen muutenkin, mutta kun löysin isistä (Jensenin ja minun) paljon sellaisiakin yhteisiä piirteitä joilla ei ollut mitään tekemistä sairauden kanssa, tuli teksti suoraan kohti.
Omien kokemustensa lisäksi Jensen jakaa paljon tietoa. Suurin osa siitä löytyy tietty netistä, mutta tärkeät osoitteet samojen kansien välillä helpottavat etsimistä. Lisäksi hän on ilmeisesti juuri kirjanteon ansiosta päässyt myös alan ammattilaisille tarkoitettuihin koulutustilaisuuksiin. Muistan lukeneeni yhden lehtijutun Tunteva-kurssista (tai mikä sen nimi sitten olikaan), mutta sen perusteella en aiheesta vielä kiinnostunut. Kuitenkin tiedän, että omassa käyttäytymisessäni on paljon parantamista. Nytpä luulenkin tutustuvani validaatiotekniikkaan, kiitos Hanna Jensenin.
Raskaasta aiheestaan huolimatta kirja on hämmästyttävän helppolukuinen. Se on myös ajatuksia herättävä. — Kirjan ansiosta oivalsin mm. nähneeni vaan en ymmärtäneeni merkkejä isän sairaudesta jo paljon aikaisemmin kuin olin luullutkaan. Kaikissa näkemissäni ”milloin kannattaa huolestua” -tyyppisissä listoissa puhutaan ensisijaisesti unohtamisista. Jäinkin miettimään, kannattaisiko niissä korostaa henkilön käyttäytymisessä/luonteessa tapahtuvia muutoksia. Vai olisiko se vain haitaksi: yksi paha päivä. ja jälkeläiset leimaavat sinut muistisairaaksi?
Hieno kirja. Tärkeä. Saatan listata sen tämän vuoden parhaisiin lukukokemuksiini nimenomaan siksi, että ainakin minulle 940 päivää isäni muistina on tähän mennessä vuoden ehdottomasti tärkein kirja. Suosittelen. Ihan kaikille.
Kiitos kierrättämisestä, sakirmo ja Tyrnimarja. Ja kiitos, Teddymama, siitä että sain lukea tämän, vaikka sinä sen ensiksi heppasitkin. Kirja lähtee kohti Tuusulaa alkuviikolla.
Omien kokemustensa lisäksi Jensen jakaa paljon tietoa. Suurin osa siitä löytyy tietty netistä, mutta tärkeät osoitteet samojen kansien välillä helpottavat etsimistä. Lisäksi hän on ilmeisesti juuri kirjanteon ansiosta päässyt myös alan ammattilaisille tarkoitettuihin koulutustilaisuuksiin. Muistan lukeneeni yhden lehtijutun Tunteva-kurssista (tai mikä sen nimi sitten olikaan), mutta sen perusteella en aiheesta vielä kiinnostunut. Kuitenkin tiedän, että omassa käyttäytymisessäni on paljon parantamista. Nytpä luulenkin tutustuvani validaatiotekniikkaan, kiitos Hanna Jensenin.
Raskaasta aiheestaan huolimatta kirja on hämmästyttävän helppolukuinen. Se on myös ajatuksia herättävä. — Kirjan ansiosta oivalsin mm. nähneeni vaan en ymmärtäneeni merkkejä isän sairaudesta jo paljon aikaisemmin kuin olin luullutkaan. Kaikissa näkemissäni ”milloin kannattaa huolestua” -tyyppisissä listoissa puhutaan ensisijaisesti unohtamisista. Jäinkin miettimään, kannattaisiko niissä korostaa henkilön käyttäytymisessä/luonteessa tapahtuvia muutoksia. Vai olisiko se vain haitaksi: yksi paha päivä. ja jälkeläiset leimaavat sinut muistisairaaksi?
Hieno kirja. Tärkeä. Saatan listata sen tämän vuoden parhaisiin lukukokemuksiini nimenomaan siksi, että ainakin minulle 940 päivää isäni muistina on tähän mennessä vuoden ehdottomasti tärkein kirja. Suosittelen. Ihan kaikille.
Kiitos kierrättämisestä, sakirmo ja Tyrnimarja. Ja kiitos, Teddymama, siitä että sain lukea tämän, vaikka sinä sen ensiksi heppasitkin. Kirja lähtee kohti Tuusulaa alkuviikolla.
Released 10 yrs ago (7/8/2013 UTC) at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Kiitos että sain lukea tämän, Teddymama! Nyt on sinun vuorosi. Hyviä lukuhetkiä!
Kiitos Tarna, kirja saapui tänään.
Mielenkiinnolla odotan, että pääsen kirjan kimppuun - toine kirja pitää lukea ensin loppuun.
Kaikki muut päiväkirja merkinnät ovat omaisen näkökulmasta - minä luen kirjan hoitajan näkökulmasta. Urani suht alussa työskentelin vanhainkodin dementiaosastolla - jossa oli hoidossa hyvinkin muistamattomia vanhuksia.
Nyt työskentelen sairauden ns toteamisvaiheessa...
Mielenkiinnolla odotan, että pääsen kirjan kimppuun - toine kirja pitää lukea ensin loppuun.
Kaikki muut päiväkirja merkinnät ovat omaisen näkökulmasta - minä luen kirjan hoitajan näkökulmasta. Urani suht alussa työskentelin vanhainkodin dementiaosastolla - jossa oli hoidossa hyvinkin muistamattomia vanhuksia.
Nyt työskentelen sairauden ns toteamisvaiheessa...
Hyvin mielenkiintoinen ja opettavainen lukukokemus. Ehkä auttaa minua kohtaamaan hämillään olevaa muistisairasta kuin vielä enemmän hämillään olevaa omaista.
Alkuun tuli monta kertaa mieleen, "voi hyvänen aika" tai "ei voi olla totta" - ajatuksia mieleen. Edelleenkin ihmettelen miten eri kunnissa voi olla erikäytäntöjä.
Alkuun tuli monta kertaa mieleen, "voi hyvänen aika" tai "ei voi olla totta" - ajatuksia mieleen. Edelleenkin ihmettelen miten eri kunnissa voi olla erikäytäntöjä.
Lähti tänään postin mukana kohti lukutuolia - joka oli ensimmäisenä modifioidussahipassa.
Hyviä lukuhetkiä lukutuolille ja sen jälkeen SandyFINille!
Hyviä lukuhetkiä lukutuolille ja sen jälkeen SandyFINille!
Journal Entry 12 by lukutuoli at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Thursday, September 12, 2013
Modifioidun hipan kirja saapui, kiitokset! Yhden kirjan ehdin juuri aloittaa, mutta sen jälkeen on tämän lukuvuoro. Odotan mielenkiinnolla!
Journal Entry 13 by lukutuoli at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Sunday, September 15, 2013
Olipa erinomainen kirja, koskettava ja aito kuvaus omaisen tiestä Alzheimer-potilaan rinnalla! Kirja kuvasi hyvin Alzheimer-taudin prosessia ja omaisen tunnetiloja eri vaiheisiin liittyen, tunteet ja faktat limittyivät toisiinsa mukavasti. Olen seurannut muutaman viime vuoden ajan appiukkoni sairausprosessia ja anoppini elämää omaishoitajana. Paljon tuttuja asioita tuli tässäkin kirjassa esiin. Jäin miettimään, olisiko tämä kirja ollut avuksi ja tueksi anopille rankimmissa vaiheissa ennen appeni laitoshoitoon joutumista, toiminut vertaistukena. Tuntuu, että siinä kohden, kun sairaudesta toisaalta tarvitsisi paljon tietoa, on myös tarve kieltää tosiasioita - että jaksaa.
Kirjoittajan isän persoonallisuuden muuttuminen lempeään, positiiviseen suuntaan tuntui hyvältä. Appeni kohdalla muutokset ovat olleet vaikeampia kohdata - siitä ennen lempeästä miehestä kun nousi esiin aggressioita, epäluuloa, ärtyneisyyttä, masennusta... Mutta olen Tarnan kanssa samaa mieltä, että noista persoonallisuuden muutoksista voisi ehkä puhua enemmän, olla painottamatta pelkkää muistiongelmaa.
Kiitos teille lukukokemuksesta, kierrättäjät! Kirja matkaa seuraavaksi SandyFinille.
Kirjoittajan isän persoonallisuuden muuttuminen lempeään, positiiviseen suuntaan tuntui hyvältä. Appeni kohdalla muutokset ovat olleet vaikeampia kohdata - siitä ennen lempeästä miehestä kun nousi esiin aggressioita, epäluuloa, ärtyneisyyttä, masennusta... Mutta olen Tarnan kanssa samaa mieltä, että noista persoonallisuuden muutoksista voisi ehkä puhua enemmän, olla painottamatta pelkkää muistiongelmaa.
Kiitos teille lukukokemuksesta, kierrättäjät! Kirja matkaa seuraavaksi SandyFinille.
Journal Entry 14 by lukutuoli at a RABCK, By Mail/Post/Courier -- Controlled Releases on Sunday, September 15, 2013
Journal Entry 15 by SandyFIN at Lahti, Päijät-Häme / Päijänne-Tavastland Finland on Wednesday, September 18, 2013
Kiitos lukutuoli kirjasta! Odotan innolla, jotta pääsen lukemaan tätä kirjaa :) odotukset ovat melko korkealla kirjan suhteen.
edit 28.3. lukasin kirjan tässä pääsiäisen pyhinä. Kirjan tarina oli hieno, mutta kirja meni odotuksen alapuolelle. Lukemisen arvoinen kokemus, mutta en omaan hyllyyni jättäisi.
edit 28.3. lukasin kirjan tässä pääsiäisen pyhinä. Kirjan tarina oli hieno, mutta kirja meni odotuksen alapuolelle. Lukemisen arvoinen kokemus, mutta en omaan hyllyyni jättäisi.