Hotel Du Lac 1984, suom. Eva Siikarla, Otava (1985,) Seven-pokkari 2006. 176 s.
Booker-palkittu 1984

Varattu VPK:lle, josta tämän teoksen valitsija voi ottaa joko Rantahotellin tai alkuperäisen englanninkielisen Hotel Du Lac.

***
Joika valitsi kirjan suomenkielisen version Palkintokaapista, ja olisin voinut lähettää sen heti koska minulle jää englanninkielinen luettavaksi. Mutta kun vilkaisin ensimmäisiä sivuja, totesin että virkkeet ovat suomeksikin niin kiharaisia että jos aion lukea tämän, paras lukea suomeksi.
No ei teksti lopulta niin kiharaa ollut, mutta silti lukeminen kesti koska tämä tarina ei varsinaisesti koukuta. Aluksi lähinnä mietin, mistä kumman ansioista teos on Bookerilla kruunattu. Mutta pakko myöntää, että juttu parani vanhetessaan, ja jälkimaku on hyvä.

Miljöö, tyyli ja hienoliston ironinen kohtelu toivat mieleen Virginia Woolfin, jonka nimikin mainitaan muutaman kerran. Päähenkilö, kirjailija Edith Hope oleskelee sveitsiläisessä Du Lac –hotellissa, jonne hänet on ystävien toimesta opastettu lomailemaan; lomailun syy selviää kirjan jälkipuolella. Hotellivieraat vertaavat Edithiä Virginia Woolfiin, mutta Edithin tuotanto on kyllä salanimellä kirjoitettua romantiikkaa. Kun Edith joutuu nyt itse käymään läpi ihan oikeita tunteita, uuden kirjan kirjoittaminen tahtoo takkuilla ja kirjeetkin päätyvät roskakoriin.

Hotellin vieraat (mainioita tyyppejä, perinnöllisesti ostoshakuiset äiti ja tytär ja muut daamit sekä yksi herra) vatvovat loputtomasti asioitaan ja saavat siitä "polttoainetta loukatuille tunteilleen, ja sitä käytetään kaikenlaiseen, ja me käytämme sitä keskustelunaiheena tästä ikuisuuteen tai kunnes joku meistä lähtee pois". Edith ymmärtää, että noiden vaihtoehtojen välillä hänen on valittava, jäätävä tai lähdettävä. Mainittu herra toki viimeistelee Edithin ratkaisun.

Tyhjenevä hotelli, syysusvaan peittyvä maisema, elottomiksi käyvät puut, kaikki miljöössä ja tunnelmassa huokui resignaation uhkaa, mutta Edith oli saanut minut vahvasti puolelleen, ja siksi olin onnellinen tarinan tyylikkäästä lopusta. Saatan vielä lukea sen englanninkielisen originaalin, jos elonpäiviä riittää :)

-ruzena

Hotellivarauksenne, olkaa hyvä!

Kiitos hirmuisesti tästä palkintojakin napanneesta Brooknerista. Ensinnäkin jo kirjan kansi tuo fiiliksen, että haluaisi itse olla tuossa Rantahotellissa seuraamassa tapahtumia. Ruzenan elävöittävä kerronta juonesta sai myös kiinnostukseni heräämään. Sopisiko tarinan lukeminen kuitenkin myöhäiskesään tahi alkusyksyyn, kun kirjan tapahtumatkin sinne ajoittuvat? Valitsin romaanin VPK:sta, koska olin lukenut Brooknerista aiemmin jostain, ja kieltämättä kriitikoiden myötämieliset arviot hänen tuotannostaan houkuttivat. Laitan Rantahotellin lukupinoon toivoen, että pääsen pian sitä lukemaan.

Myöhäiskesän fiiliksissä tartuin Rantahotelliin odottavin mielin. Hieman raskaasti lähti lukeminen käyntiin, ja kieltämättä mietin itsekin että mikä tämän kirjan juju on. Mutta loppu oli mainio, herra Nevillen ehdotus järkytti kummasti ja oli piste iin päälle tuossa olemisen sietämättömässä kestämisessä. Edith tuntui elävän tunti kerrallaan, ja kaikesta tekemisestä huokui nimenomaan se että hänen elämänsä on monien asioiden sietämistä, ei lainkaan nautittavaa. Brookner oli jättänyt Edithin menneisyyden tapahtumat taakse ja niistä tuli sitten vihjeitä tipotellen; tästä pidin itse.

Olin välissä vähän pihalla keskusteluista, varsinkin kun Edith pääsi vauhtiin. Toisinaan nautinkin, mutta täytyy sanoa että piti keskittyä kummasti jotta pääsi henkilöiden kanssa samoihin sfääreihin. Eikä aina auttanut sekään. Ainakaan dialogit eivät olleet aivan yksioikoisia.

Hauska henkilökaarti löytyi Hotel du Lacista, ja luonnollisesti rouva Pusey ja Jennifer jäivät mieleeni. Miljöön ja tunnelmien kuvailu oli jotenkin maalauksellista. Omaperäinen romaani tämä kuitenkin on, ei voi muuta todeta.

Laitan kirjan AVL-pinoon odottelemaan seuraavaa lukijaa.

Lähti Oulun miitistä tänään seuraavaan kotiin.

Nappasin kirjasen Oulun miitistä. Pyörittelin tätä käsissäni ensin muutamaan otteeseen innostumatta, mutta kun Joika kuvaili kirjaa "erikoiseksi", kiinnostukseni heräsi. Katsotaan mitä tuleman pitää!

Luin tätä kirjaa tosi kauan. Kirja ei tempaissut mukaansa, sitä ei voinut hotkaista välipalaksi ja se herätti minussa paljon ajatuksia.

Minulle tämä kirja kertoi naisista ja heidän erilaisista epäonnisista suhteistaan eri miehiin. Kukaan naisista ei ollut onnellinen ja kaikkien yllä leijui jokin tyydyttymättömän hyväksytyksitulemisen ja rakkaudenkaipuun pilvi. Onneksi yksinäisyyden pelko ei kuitenkaan voittanut. Elämäntyyli ja yhteiskuntaluokan luomat odotukset olivat itselle niin vieraita, että ajallisesti tämä olisi voinut minun puolestani sijoittua yhtä hyvin 1800-luvulle kuin 1980-luvulle.

Kiitos tästä lukukokemuksesta!

Kirja on nyt ollut tyrkyllä sekä Kokkolan että Oulun miiteissä, mutta ei löytänyt uutta kotia. Vapauttanen villisti jossain vaiheessa...

Lukuiloa kirjan löytäjälle!