Alkuteos: Life with Picasso (1964)
Suomennos: Heidi Järvenpää (1989)
438 sivua

Kuva: Marie-Thérèse Walter tyttönä peilin edessä 1932

Kuvaus

Françoise Gilot ja Carlton Lake: Elämä Picasson rinnalla (Life with Picasso). Otava, 1989. Toinen painos. Kovakantinen, 438 sivua. Kansipaperi.

Tämä muistelmateos on ehkä intiimein ja paljastavin muotokuva, mitä Picassosta on koskaan saatettu julkisuuteen. Francoise oli 21-vuotias ja Pablo Picasso häntä neljäkymmentä vuotta vanhempi, kun heidän tiensä yhtyivät miehitetyssä Pariisissa. Lähes kymmenen vuoden ajan Francoise jakoi Picasson elämän ja synnytti hänelle kaksi lasta. Se oli elämää, jota Picasson nerous sekä valaisi että varjosti.

Francoise Gilot kertoo millainen Picasso oli elämäntoverina, isänä, taiteilijana. Lisäksi hän piirtää osuvia mutokuvia Picasson ystävistä, joukossa mm. Henri Matisse, Gertrude Stein, André Gide, Jean Cocteau ja Georges Braque. Kaikkineen kirja kasvaa huimaksi kuvaukseksi elämästä, joka on kaukana tavanomaisesta.

Mielenkiintoisinta kirjassa ainakin tähän asti on se, kun Françoise Gilot kertoo Picasson ajatuksista ja työskentelytavoista. Minähän olen kohta Picasso-fani!
Tämänkin Françoise Gilot'n muotokuvan Picasson piirsi ensin naturalistisena ja sitten peitti työn abstrakteilla muodoilla. Pään koko ja muoto tuottivat aika lailla pään vaivaa. Kirjan kuvat ovat mustavalkoisia eli harmaita, mutta netistä löytyy värillisiäkin.

Antibesissä oli Château Grimaldi, jossa oli melkoisen tyhjä museo. Picasso sai toisen kerroksen ateljeekseen. Niinpä Museo mainostaa nykyään itseään Picasso-museona, Picasso Museum Antibes. Picasso lahjoitti sinne yli 20 teosta.
Tulihan meidän 1993 pistäydyttyä Antibesissa, mutta museota en huomannut. No, eivätpä takapenkin kolme lasta olisi museosta olleetkaan kiinnostuneita. Uimaranta heillä vain oli mielessä.
Tämä Joie de vivre on maalattu Antibesissä.

Onkohan tämä se Makaava nainen, jonka takapuoli askarrutti Matissea. "Sen puoliskot kääntyvät kummallisesti. Ne eivät noudata vartalon muita tasoja."

1940-luvun loppupuolella Piccasso vietti kaksi vuotta Vallaurisissa keramiikkaa tekemässä. Hän kokeili ja opetteli monenlaisia tekniikoita eikä tietenkään tyytynyt tavanomaiseen. Kovettumassa olevia amforoita hän muokkasi uusiin muotoihin.

Nämäkin ovat hauskoja.

Lisää keramiikkaa.

Voisikohan tällaiselta lautaselta syödä?

Picasso kuvitti Pierre Reverdyn käsin kirjoittaman runon: Le chant des morts. Kuvitus reunusti tekstiä.

This is my # 98 (120) in
"REDUCE MOUNT TBR 2016" Challenge arranged by Dutch-book.

On se kumma että taiteilijat ovat usein huonosti kasvatettuja ja huonosti käyttäytyviä ryökäleitä. Voi olla että ihmistapoja on opetettukin, mutta taiteilijat ottavat vapauden olla piittaamatta toisten tunteista. Tietysti monet ovat narsisteja, jotka eivät toisten tunteista tiedä mitään, kun empatian kyky puuttuu. Françoisekin kertoo kuinka Pablo rypi itsesäälissä aamuisin kun olisi pitänyt nousta hommiin ja vaimon piti kehua ja lepytellä tunnin ajan ennen kuin herraa oli tarpeeksi mielistelty. Olisi antanut äijän maata! Kyllä se siitä olisi noussut viimeistään, kun makuuhaavat olisivat alkaneet vaivata.

La cuisine näytti tältä ja taulu siitä näyttää vieläkin. Keittiössä oli paljaat valkoiset seinät, kolme koristelautasta seinällä ja lintuhäkkejä. Tämä on taulun jatkotyöstetty versio. Usein Françoise (maalari itsekin) joutui tekemään kopion työstä Picasson jatkotyöskentelyä varten. Tästäkin valmistui ensin pelkistä mustista viivoista koostuva yksinkertaisempi versio. Sitten Picasso tahtoi nähdä millainen siitä tulisi, jos sitä jatkaisi jonkin verran. Hän käski Françoisen tehdä kopion, sillä välin kun itse nukkui. Vaimo pyysi jokun avukseen ja kopio valmistui. Picasso jatkoi työskentelyä siitä eteenpäin.

Usein Picasso työsti veistoksia aivan ITE-taiteilijoiden tapaan. No, eihän hän ollutkaan saanut kuvanveistokoulutusta ollenkaan. Asunnon lähellä oli joutomaata johon kipattiin keramiikan jäännöksi ja rautaromuja. Sieltä Picasso löysi aineksia moniin töihin. Kahdesta epäonnistuneesta savikannusta hän sai utareet vuohelleen, kun poisti niistä ensin kahvat.
Vuohen rintakehäksi, vai vatsako se on, joutui pajukorin jäännös jne.

"In his She –Goat 1950 he went about the assemblage in a different manner, only looking for materials that he would need to form the image that he envisaged. The sculpture consists of materials such as a wicker basket, palm leaves, bits of metal tube, flower pots and pieces of china, but these are no longer recognizable having been stuck together underneath a layer of plaster."

Claude-poika joutui luopumaan kahdesta ehjästä autostaan, koska ne vastakkain aseteltuina muodostivat paviaanin kuonon. Claudella ei juuri ehjiä leluja ollut, koska hän tutki aina miten ne oli tehty. Muun osa imettävästä paviaaniemosta Picasso kokosi erilaisesta roinasta. Monet roju-veistokset valettiin kyllä lopulta pronssiin ja jopa maalattiin.

Tässäkin veistoksessa on ihan selvästi siivilä.

Tässä kirjassa oli mielenkiintoisinta selostukset Picasson työskentelytavoista. Ne olivat kiehtovaa luettavaa, vaikka en taiteilija olekaan, en edes taiteentuntija. Muistelmien kirjoittaja Françoise Gilot on taidemaalari.

Saapa nähdä kelpaako kenellekään miitissä.
Mukavia lukuhetkiä!

This is my # 105 (120) in
"REDUCE MOUNT TBR 2016" Challenge arranged by Dutch-book.

Tämä minulle viekkaudella miitissä ujutettiin, yhdessä toivelistapinon kanssa. Olen jonkun Picasson vaimon kurjuuskertomuksen lukenut, mutta tämä kansi ei vaikuttanut tutulta. Lienee ollut eri vaimo.
Anneliksen kootut kuvitukset ovat hauskoja, täytyypä perehtyä niihin tarkemmin.

Annelis nauroi jossain miitissä pelkälle ajatukselle konmarittavasta Kirjakosta, mutta nyt on tullut se viikonloppu, jolloin katson BC-hyllyä japanilaisen naisen silmin... Ei tämä helppoa ole ja koska kirjastokin meni kiinni jo klo 16, niin vain seitsemän lukematonta kirjaa valikoitui ensimmäisessä karsinnassa ja päätyi vaihtohyllyyn. Kaksi kirjaa tuli sitäpaitsi vaihdossa takaisin, mutta ne jatkavat matkaansa het' kun olen saanut ne rekisteröityä.
Kotona urakka ja raivausharjoitukset jatkuvat.