Kovakantinen. - suom. Pirkko Talvio-Jaatinen. - Alkuteos: Elefantpassernes børn, 2010. - Helsinki : Tammi, 2011. - 512 s. - (Keltainen kirjasto ; 420)

www.kirjasampo.fi (31.3.2013):

Norsunhoitajien lapset sijoittuu monenkirjavien asukkaiden ja eläinten asuttamalle Finøn saarelle, joka sijaitsee keskellä Mahdollisuuksien merta sekä Kööpenhaminaan, jossa järjestetään kaikkien maailman uskontokuntien yhteinen keskustelufoorumi.

Sanavalmis neljätoistavuotias Peter, hänen neuvokas isosiskonsa Tilte sekä pitkänhuiskea isoveljensä Hans saavat huomata, että heidän pappi-isänsä ja kanttoriäitinsä eivät olekaan lähteneet Espanjaan lomamatkalle, vaan kadonneet mystisesti. Mutta miksi niin monet viranomaiset ja hengelliset ryhmittymät huolestuvat pappilan lasten tilanteesta? Mitä ihmettä pappispariskunnalla voi olla tekeillä, kun asioihin puuttuu jopa turvallisuuspoliisi?

Tiltellä on vastaus: ”He ovat norsunhoitajia, se juuri on isän ja äidin ongelma, he ovat norsunhoitajia tietämättä sitä itse.” Ja Peter jatkaa. ”Hän tarkoittaa sitä, että äidillä ja isällä on sisällään jotain mikä on paljon suurempaa kuin he itse.”

Peter Høegin vauhdikas veijariromaani kurottaa sekä syvyyksiin että taivaisiin. Kantavina teemoina ovat muiden muassa rakkaus ja kasvaminen kohti vapautta

Luin tänään. Hauska, hyvä. Eka lukemani Høegin kirja. Suosittelen.

Kuopion miitissä hippakirja eteenpäin.

Kiitos hippakirjasta ja noppaylläristä, joka pilkisti kirjan välistä - sen huomasin vasta miitin jälkeen :) Juniori-noppakeräilijä kiittää siis myös.

Nautin erityisesti kielestä, värikkäistä ja hauskoista kielikuvista. Löysin kirjasta myös yksittäisiä ihania ajatuksia, joita olisi voinut vaikka kirjoittaa muistiin. Itse tarinan suhteen herpaannuin jossain puolivälin kieppeillä, meni ehkä turhan maagiseksi touhuksi minun makuuni. Kokonaisuutena mainio kirja.

Tällä vapautuksella kuittautuu ainakin pari meneillään olevaa haastetta :) Oikein ihanaa kesää hänelle, jolle posti tämän kuljettaa!

KTMC 2016 # 37

Kiitoksia todella paljon! Hoeg on ollut yksi lempikirjailijoistani vain muutaman kirjan perusteella. Olen lukenut häneltä Hiljaisen tytön, Rajatapauksia (kiitoksia lukutuolille muuten siitäkin aikoinaan!!), Naisen ja apinan sekä Lumen tajun. Kirjailija on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen, vaikkakin välissä tyyli on sanoisinko hieman hämmentäväkin. :)

Viimeinen ajatukseni saatuani tämän romaanin loppuun on, että tässä vaiheessa kirjailijanuraansa Hoegilla on ollut niin paljon uskottavuutta, että hän on voinut pelleillä ja kirjoittaa jo hieman kieli poskella. Tuloksena on humoristinen juttu, jossa on kaikki maailman puurot ja vellit sekaisin. Ei se huonokaan ole, mutta erilaista Hoegia kuitenkin. Uskonnollisuus ja hengellisyyden kokemukset ovat Hoegilla olleet mielessä ennenkin. Tapahtumien absurdius ja henkilöiden moninaisuus eivät minua varsinaisesti haitanneet, mutta sivumäärä olisi voinut nämä seikat huomioon ottaen olla mielellään hieman vähäisempi.

Hoeg kirjoittaa hauskasti ja hyvin, ja olen samaa mieltä lukutuolin kanssa kielikuvista ja monista ajatuksista. Otin itselleni talteen muutamia lainauksia, lisäksi yritän muistaa muutaman vertauksen ja toivottavasti voin joskus hauskassa tilanteessa niitä käyttää! Viimeinen luku oli hieno, ja siinä oli paljon ajattelemisen arvoisia ikäänkuin buddhalaisia ajatuksia.

Pannukakkutalon minimiittiin tarjolle.

Kiitos kirjasta!