huutonetin kautta tänään, 5,50e kovakantinen, 264 sivua, suomentanut Katriina Huttunen, Schildts Förlags Ab, 2008, painanut Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 2008.

Thomasson asuu pienessä rannikkokaupungissa Pohjanmaalla ja viettää hiljaisia eläkepäiviä. Elämäntyönsä Thomasson on tehnyt kauppiaana ja varastopäällikkönä Viking Sallylla, laivalla joka myöhemmin kastettiin Estoniaksi. Vaimonsa Sirin katoamisen jälkeen Thomasson on erakoitunut. Hän on rakentanut kerrostaloasuntonsa olohuoneeseen barokkiurut, jotka odottavat Sirin paluuta. Mutta Siri ei palaa. Estonian mukana uponneita ei koskaan nosteta meren pohjasta.
Kun Thomasson kaatuu ja nyrjäyttää nilkkansa, hänen elämäänsä tulee kuin väkisin uusia ihmisiä ja hän tajuaa ettei sittenkään ole yksin. Loukkaantuminen sysää liikkeelle myös muistojen ja tapahtumien ketjun, yhden ihmiselämän kokoisen myllerryksen. Thomasson joutuu taas kerran pohtimaan oman elämänsä valintoja, kaikkea sitä mitä ei saa tekemättömäksi, sitä mihin ei ole voinut edes vaikuttaa. Mikä lohduttaa, kun kaikki on mennyt - kirjallisuus tai musiikki, unohdus vai anteeksianto?

Pienoisromaanin taiturin haikean kaunis kertomus rakkaudesta, elämän hauraudesta ja sovinnon tekemisestä menneen kanssa.

Teen tästä aakkoshastetta varten säde-kirjan, lukuaikaa 1kk, että mahdollisimman moni sais luettua kirjan huhtikuulle 2014 mennessä :)

Säteessä mukana:

1. eijukka (Palokka)
2. Runojalka (Kokkola)
3. Piparjuuri

Huutonetin kautta 19.3.2013, 5,50e kovakantinen 264 sivua, suomentanut Katriina Huttunen, Schildts Förlags Ab, 2008, painanut Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä, 2008.

Kyllä suhteettoman kauan tuli tahkottua tämän kirjan parissa.

Kuinka yllättävää, että justaan nyt syyskuussa tätä aloin lukea, kun tässä kirjan tarinassa sivutaan Estonian uppoamista ja siitä tulee huomenna 28.9.2013 kuluneeksi 19 vuotta (28.9.1994).

Muistan tuon kyseisen päivän surullisena ja mustansynkkänä, sillä telkkaristakin tuli vain jotain urkumusiikkia, surullista sellaista. Mitä nyt väliin tuli uutisia siitä, kuinka monia on menehtynyt laivan upotessa.

Kirjan kansikuva on kyllä vallan oivallinen tähän kirjaan, kuvaa hienosti kirjan kehitystarinaa, joka tässä kirjassa on.

Kävi kyllä sääliksi vähän kirjan päähenkilöä Thomassonia, sillä hän joutui tarinassa kokemaan niin paljon ikäviä asioita.

Tykkäsin kyllä alusta saakka lukea tätä kirjaa ja pyrinkin alkuun lukemaan aina luvun kerrallaan. Eikä loppuakaan kohden lukeminen kovinkaan kiihtynyt. Takarajana oli saada kirja nyt viikonloppuna luetuksi, mutta siankin luettua jo tänään, joten saan kirjan pikapuoliin uudelle lukijalle.

Osallistun tällä kirjalla aakkoshaasteeseen ja lähetänkin kirjan sädekirjana eteenpäin. Sädekirja tarkoittaa sitä, että viimeinen lukija päättää kirjan kohtalon, vapauttaako kontrolloidusti uudelle lukijalle, vai jättääkö kirjan villinä vapautuksena jonnekin sivustolla mainitsemaansa paikkaan. Että tällaista :)

Ihan hyvä, vaikkakin hiukan raskas lukukokemus, monine vastoinkäymisineen. Kannatti hankkia kirja ja vielä lukea loppuun saakka.

Postittuu huomenissa matkalle kohti uutta lukijaa :)

KIITOS Anuliini 1975! Ainakin kirjan kansi ja ensimmäinen kappale kiehtoivat suuresti, joten uskallan olettaa, että pidän kovasti kirjasta, vaikka kauhukseni huomasin sen käsittelevän Estonian uppoamista, joten kyyneleitäkin saattaa ilmaantua. Nyt saan Aakkoshaasteeni valmiiksi, kun tämä viimeinen kirjain Å kirjautuu listaani. Tosin muutama kirja vielä lukematta!
Runojalka odottanee kirjaa, joten yritän olla kohtuullisen nopea :-).

Hieno kirja, mutta kuten hieman pelkäsinkin, myös ahdistava nimenomaan Estonian tragediaa kuvatessaan. Jouduin kiirehtimään ohi tiettyjen kohtien, mutta toisaalta viivyin mietiskellen monissa muissa kuvauksissa. Vallankin taidetta ja musiikkia, urkujen rakentamista ja kirjallisuutta koskevat jaksot viehättivät kovasti. Kirjailija, jonka seuraavia teoksia odotan kiinnostuneena, kuvaa vanhenevaa ja onnettomuuteen joutuvaa päähenkilöä uskomattoman luontevasti, vaikka juuttuukin joissain kohdin ehkä liikaa tämän pohdiskeluihin koskien vaimonsa menehtymistä laivaturmassa. Toisaalta joutuessaan itse sairaalaan ja toisten ihmisten avusta riippuvaiseksi vanhuksen siihen asti hyvin rajoittunut elämänpiiri laajenee.
Kirjan lopussa oleva Beckettin yhden miehen näytelmän kuvaus on huikea. Melkein näki sisäisillä silmillään Bergin, joka istui sorakasassa "ja yritti muistaa vuorosanojaan, mutta melko pian nauru oli muuttanut luonnettaan, ja Thomasson oli huomannut, että nyt naurettiin tekstille, näytelmälle, beckettiläiselle huumorille joka työnsi syrjään kaiken muun ja antoi heidän nähdä näyttämöllä ihmiselämän sellaisena kuin he eivät olleet koskaan ennen nähneet mutta jonka he silti tunnistivat omakseen."

Osallistun kirjalla Aakkosten lukuhaasteeseen kirjaimella Å ja lähetän kirjan säteessä olevalle, ilmeisesti lisäkseni ainoalle Runojalalle.
Elämyksellisiä lukuhetkiä!

PS. Ahaa, Piparjuuri on liittynyt säteeseen!

Kirja saapui, minä kiitän!

Tämä oli nyt muutaman kuukauden sisään toinen lukemani kirja jossa keskeisessä osassa olivat urut. Toinen kirja oli John Irvingin Kunnes löydän sinut, jossa päähenkilö etsii urkuja soittavaa isäänsä. Kirjat ovat hyvin erilaisia, mutta urut ovat kirjoissa sen verran harvinainen elementti, että väkisinkin muistelin aina välillä toistakin tarinaa.

Robert Åsbacka oli minulle ennestään tuntematon kirjailija. Sinänsä yllättävää, koska Åsbacka on syntyjään kotoisin Teerijärveltä, vain 40 km päässä täältä missä asun, ja yleensä täällä pienessä maakunnassa huomioidaan monin tavoin alueelta olevat henkilöt, jotka ovat menestyneet urallaan. No, ehkä hän on ollut enemmän esillä ruotsinkielisessä mediassa tai itselläni nyt vaan on ollut kerta kaikkiaan taas aukko kirjallisuustietämyksessä. :)

Kirjan tapahtumapaikaksi tunnistin Uusikaarlepyyn vaikka sitä ei kirjassa mainittu. Topeliusviittaukset ja kaupunkikeskustan kuvaus olivat sopivat ja googlettaminen varmisti asian - siellä ne Telin-urut koriste-enkeleineen kaikkineen ovat tänäkin päivänä.

Kirjan tunnelma ja päähenkilö menneisyyden haamuinen koskettivat. Kaikkien vaikeuksien keskellä hänellä oli hyviä ihmisiä ympärillään. Jotenkin koin kirjan kuitenkin hieman hajanaiseksi, erityisesti olisin kaivannut kirjan muiden henkilöiden (esim. Mika) tarinoille jotain päätöstä.

Kirja varattu Piparjuurelle

Piparjuurelle aakkoshaastetunnelmissa

Kiitos runojalka ja muut "säteilijät", kirja saapui jo muutama päivä sitten :)

No niin, johan on aika jotain kirjasta kirjoittaa, aakkosten lukuhaastekin alkaa olla lopuillaan!

Aloitin kirjaa jo joskus silloin ennen joulua, mutta jotenkin ensimmäiset sivut eivät iskeneet ja kirja jäi pitkäksi aikaa lojumaan. Lopulta viime kuussa aakkoshaasteen "pakottamana" tartuin siihen jälleen ja muutaman ensimmäisen luvun jälkeen tarina alkoi kiinnostaa. Jotenkin tälläiset vanhuuskuvaukset on vielä niin kaukana omista ajatuksista, että tuntuu oudolta lukea, mutta toisaalta koska ne on kirjallisuudessa niin harvinaisia (vai luenko vain erityyppisiä kirjoja yleensä?), niin oli mielenkiintoista päästä taas sisälle erilaiseen maailmaan. Nyt kun mietin mitä vastaavia kuvauksia olisin lukenut, niin tuli mieleen PMMP:n kappale Merimiehen vaimo. Tarina on tietty eri, mutta jotenkin samanlainen tunnelma ja se kuvauksen tapa, että vanha ihminen muistelee elämäänsä. Haikeus ja yksinäisyys on molemmissa päällimmäisinä. (Onhan näissä molemmissa merikin tärkeä elementti :D)

Estoniasta sen verran, että kun pari viikkoa sitten sain tämän kirjan luettua, niin lähdettiin sitten seuraavana vk-loppuna Tallinnaan laivalla.. ei jännittäny yhtään.. Itse olin neljännellä luokalla silloin vuonna 1994 ja lähinnä muistan päivästä sen, että koulussa piirrettiin aiheesta. Kai sen oli tarkoitus auttaa meitä käsittelemään aihetta..

Kirja on vapautettu Bookcrossing-esittelyssä, joka on osa Mental Health Art Week -tapahtumakokonaisuutta. Esittelyn jälkeen nappaamatta jääneet kirjat jäävät toimiston uuteen kirjanvaihtohyllyyn odottamaan lukijoita. Vaihtohyllystä ja bookcrossingista saat lisätietoja minulta ([email protected]).

________________________
Onneksi olkoon, olet löytänyt BookCrossing-kirjan! Toivottavasti pidät kirjasta ja ilmaisesta BookCrossing-sivustosta. Ole kiltti ja tee merkintä, jossa kerrot, mistä löysit kirjan. Jos luet sen, olisi myös kiva kuulla, mitä pidit kirjasta. Luettuasi kirjan voit joko pitää sen omassa hyllyssäsi tai antaa sen jatkaa matkaa. Jos päätät liittyä BookCrossing-sivustolle, pääset myös itse seuraamaan kirjan matkaa ja lukemaan uusien lukijoiden ajatuksia tästä kirjasta.

Hyviä lukuhetkiä!

PS. Sivuston saat vaihdettua suomenkieliseksi oikean ylänurkan vihreästä palkista.
Suomenkielinen keskustelufoorumi: http://www.bookcrossing.com/forum/30

Helsinkiin miittiin tarjolle.

Tämänpäiväisestä Café Esplanadin miitistä napattu mukaan. Kirjassa minuun vetosi kansikuvan ohella takakannen maininta Pohjanmaasta, vaikka ei seutu kirjassa kuulemma niin kovasti esille tule.. :) Kiitos kirjasta!

Taloyhtiömme ulkoremonttia tekevät ilmeisen ammattitaidottomat korjausmiehet saivat taas eilen aikaan vesivahingon, kotini lainehti vettä jo toisen kerran kahden viikon sisällä. Purkuun menevät niin koko lattia kuin osa seiniä ja kattoakin, mutta kun sen edellisen tulvan jäljiltä olin nostanut kastumiselta varjeltuneet kirjat tarpeeksi korkealle, uusia kirjavahinkoja ei tullut. Nyt asunto on kuitenkin tyhjennettävä, joten kirjatkin ovat vailla uutta hyvää kotia. Olisiko sinulla tarjota koti tälle kirjalle?

Hyviä lukuhetkiä!