Siskoni kirja. Rekisteröin, että saisin nopeammin luettua.

Takakannesta:

"Mikael 'Kalle' Blomkvist, taloudesta kirjoittavan Millennium-lehden vastaava toimittaja, tuomitaan kunnianloukkauksesta vankilaan. Mahtava paljastusjuttu teollisuuspohatta Wennerströmin hämäräbisneksistä kaatui riittämättömiin todisteisiin, ja nyt Wennerström asianajajineen aikoo ajaa Blomkvistin ja koko lehden puille paljaille.

Samaan aikaan Henrik Vanger, sukufirman entinen johtaja, haluaa Blomkvistin selvittävän, mitä tapahtui hänen veljentyttärelleen Harrietille, joka katosi elokuisena iltapäivänä vuonna 1966. Tätä suljetun tilan mysteeriä ei kukaan ole koskaan onnistunut ratkaisemaan. Vangerin lupaama palkinto on vastustamaton: todisteet Wennerströmin rikoksista.

Blomkvist saa avukseen Lisbeth Salanderin, ihmisten yksityiselämän tonkimiseen erikoistuneen nuoren tietokonevelhon. Tapaus vie heidät yhä syvemmälle kohti Vangerin perheen ja samalla koko kansankodin sisällä vellovaa mustaa menneisyyttä: rasismia, vihaa ja veritekoja."

Hyvä ja koukuttavahan tämä oli, mutta... lukeutuu kuitenkin kategoriaan "liian jännittävät kirjat minun makuuni". Noin kirjan puolen välin aikoihin ratkoin Harriet Vangerin tapausta yhden yön ajan unissani, päätäkin särki. Hieman vastaava vaikutus oli Sokkopelillä pari viikkoa sitten. En varmaankaan uskalla lukea enää toista Larssonia, haluan kuitenkin nukkua yöni hyvin. Lisbethin osalta lopusta jäi vähän haikea maku.

Kirja palautuu siskoni hyllyyn piakoin.

Palautui siskoni hyllyyn Tampereelle...

Palautui hyllyyni.