"Alaskan intiaanien ajaton legenda petoksesta, rohkeudesta ja selviytymisestä. Vaeltava intiaaniheimo on vaikeuksissa. Ruokaa ei riitä kaikille ja heimo päättää hylätä kaksi vanhaa, hyödyttömäksi käynyttä naista. Vääjäämättömältä näyttävän kuoleman edessä naiset alkavat kamppailla, ja selviytyvät ankarasta talvesta ja tulevat lopulta pelastaneeksi heimonsakin."

Oikein viehättävä pieni tarina. Jännää, miten kirjasta tuli jotenkin rauhallinen fiilis, kun oltiin olennaisten asioiden äärellä eikä tarinassa kouhotettu nykykotkotusten perässä.

Suosittelen! Vaikka siinä hilkulla oltiin, että kirja olisi liian opettavainen ja liian herttainen.

Osallistun tällä kirjalla Erilaiset kulttuurit -haasteeseen. Olikohan tämä jopa ensimmäinen intiaaneista kertova kirja, jonka luen. Opin kirjasta, miten athabaskan-intiaanit metsästävät ja millaisia eläimiä he metsästävät. Ruokavalioon kuuluivat lohet, jänikset, oravat ja suuremmat eläimet kuten hirvet ja karibut. Karpalot olivat suurta ja harvinaista herkkua. Ruokaa säilöttiin lähinnä kuivattamalla ja kovin yksipuolinen ruokavalio oli. Nälkää nähtiin usein ja joskus ruokana oli vain jäniksen keittämisestä saatu liemi, muu osa saatettiin joutua säästämään.

Näytti sen verran kiinnostavalta kirjalta, että piti ottaa illan miitistä mukaan.

Nappasin tämän edellisaamuna luettavaksi aamukahvia hörppiessä ja eilen luin sitten iltalukemisiksi loppupuolen. Alle satasivuisen kirjan olisi tietysti voinut yhdelläkin istumalla lukea, mutta näinkin tämä meni ihan hyvin.

Tässä tosiaan ollaan perusasioiden äärellä. Päättäväiset ja sitkeät vanhukset kelpaavat hyvin esimerkiksi. Ja kuten Kipsukin sanoo, opettavainen juttuhan tämä on. Johdannossa sanotaan, että kirjoittajan äiti on kertonut hänelle tätä tarinaa. "Tarinat ovat lahjoja, joita vanhemmat antavat nuoremmilleen."

Nappasin tämän miitistä - ja melkein aloin jo lukea sillä aikaa, kun odotin että kone käynnistyy.

Ihana pieni kirja jonka luin yhdellä istumalla lukurauhan päivänä. Kipsu ja Myntti jo totesivatkin, että perusasioiden äärellä ollaan.

Kirjan alku tuntui julmalta, mutta silti tässäkin lainaan Kipsun sanaa: kirjan tunnelma oli rauhallinen. Toki kirjassa puhutaan myös vihasta ja katkeruudesta, mutta myös ymmärryksestä, katumuksesta, hyväksynnästä ja anteeksiannosta.
Vanhat naiset muuttuvat ja yllättävät sitkeydellään, mutta myös heimo muuttuu.

Lukemisen jälkeen paketoin kirjan huomenna postitettavaksi - mutta jos tämä kirja joskus tulee jossakin eteeni, voisin vaikka lukea sen uudestaankin.

Hyvää syntymäpäivää!
Tämä ei ollut toivelistakirjasi, mutta itse pidin tästä ja ajattelin, että tällainen pieni yllätyskirja voisi sopia myös synttärilahjaksi, kun toivelistakirjojasi ei omassa hyllyssäni ollut.

Kiitos! Kyllä varmaan luen tämän jossain vaiheessa.

Ihan hyvä pieni kertomus, jossa opitaan kunnioittamaan vanhoja ihmisiä.

Helmet-lukuhaaste: ruoasta kertova kirja (ruoan hankkiminen isossa osassa)

1.6.2016
Otan huomenna mukaan tarjolle porilaisten miittiin.

Tämä ei lähtenyt miitistä eteenpäin, joten vein sen Petran hyllyyn.