Kilpikonna ja olkimarsalkka
by Tuula-Liina Varis | Biographies & Memoirs | This book has not been rated.
ISBN: 9789524597128 Global Overview for this book
ISBN: 9789524597128 Global Overview for this book
4 journalers for this copy...
Kuudes painos. Loisto-pokkarit. WSOY, Helsinki 1994/2007. Nidottu, 293 sivua.
Päällys: Marjaleena Sorvali.
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 1995
Takakansi:
”Kerron siitä, minkä olen kokenut eläessäni Pentti Saarikosken kanssa päivästä päivään kahdeksan vuotta. Ja siitä, minkä olen nähnyt ja kokenut hänen viimeisinä elinviikkoinaan ja hänen kuolemansa jälkeen. Tällä tavalla tulen kertoneeksi ehkä olennaisesti enemmän itsestäni kuin Pentistä.
En kerro kirjailijasta vaan hyvin läheisestä ihmisestä ja suhteestani häneen. Näkökulmani on naisen: rakastetun, vaimon ja yhteisen lapsen äidin, vihollisen ja ystävän. Minun näkökulmaani Pentti Saarikoskeen ei ole kenelläkään muulla; siinä on tämän kirjan merkitys ja puolustus sille, että se on kirjoitettu.”
Kilpikonna ja olkimarsalkka — kertomus eräästä avioliitosta on kirjallisuutemme hienoimpia muistelmateoksia.
Siitä myönnettiin tekijälle vuoden 2004 Valtion tiedonjulkistamispalkinto.
Päällys: Marjaleena Sorvali.
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 1995
Takakansi:
”Kerron siitä, minkä olen kokenut eläessäni Pentti Saarikosken kanssa päivästä päivään kahdeksan vuotta. Ja siitä, minkä olen nähnyt ja kokenut hänen viimeisinä elinviikkoinaan ja hänen kuolemansa jälkeen. Tällä tavalla tulen kertoneeksi ehkä olennaisesti enemmän itsestäni kuin Pentistä.
En kerro kirjailijasta vaan hyvin läheisestä ihmisestä ja suhteestani häneen. Näkökulmani on naisen: rakastetun, vaimon ja yhteisen lapsen äidin, vihollisen ja ystävän. Minun näkökulmaani Pentti Saarikoskeen ei ole kenelläkään muulla; siinä on tämän kirjan merkitys ja puolustus sille, että se on kirjoitettu.”
Kilpikonna ja olkimarsalkka — kertomus eräästä avioliitosta on kirjallisuutemme hienoimpia muistelmateoksia.
Siitä myönnettiin tekijälle vuoden 2004 Valtion tiedonjulkistamispalkinto.
Lukemisesta on kulunut jo useampi päivä. Tapahtumat tms. ovat saattaneet osin häipyä mielestä, mutta lukukokemuksen luoma tunnelma pysyy.
”Minäkin luin paljon, mutta olin lueskelija. Aika varttuneena vasta oivalsin, että kirjoja on hyviä ja huonoja. Tunsin saaneeni valtavan valinnanvapauden. Siihen asti kirja oli ollut kuin eteen pantu ruoka; se oli nautittava, piti tai ei, koska se siinä sitä varten oli.” (s. 18)
Sitaatti ei millään tavoin viittaa kirjassa käsiteltyyn avioliittoon, mutta halusin silti kirjata sen näkyviin. Sillä Kilpikonna ja olkimarsalkka on aivan käsittämättömän upea kirja. En voi tajuta, että olen säilönyt sitä lukemattomana hyllyssäni kymmenkunta vuotta, ja niistä viimeiset viisi vielä rekisteröitynä BC-kirjana. Tällaisen helmenhän pitäisi olla kiertämässä lukijalta toiselle tai sitten sellaisen lukijan hyllyssä, joka haluaa lukea sen uudelleen. Toki minäkin haluaisin ja voisin uusia lukukokemuksen, mutta kun lukemattomiakin helmiä on vielä löytämättä.
”Ennen häntä tapasin hänen runonsa”, Varis sanoo (s. 15). Niin on varmaan lähes kaikkien muidenkin kohdalla, ovathan Saarikosken runot monella tavalla merkittäviä suomalaisen runouden kentässä. Esimerkiksi minulle ne ovat aikanaan avanneet oven runouden maailmaan, enkä taatusti ole yksin.
Pidin suunnattomasti esimerkiksi siitä, että Varis avaa Saarikosken joidenkin runojen taustoja. Niitä lukiessani ajattelin olevani onnekas, kun olin luopunut kaikista Saarikoski-kokoelmistani; muuten olisin käyttänyt paljon aikaa niiden uudelleen lukemiseen Kilpikonnan ohessa. (Jossain kohdin tosin muistin, että runohyllyssäni saattaa sittenkin olla vielä yksi kokoomateos, mutten käynyt edes tarkistamassa. Halusin nauttia vain Variksen tekstistä ja tulkinnoista.) Kuulun siihen sukupolveen, jolle Saarikoski oli ja on edelleen Suuri Sankari, suomalaisen runouden uudistaja. Siksi Variksen maalaama kuva kansakunnan narrista / valtakunnan pellestä yllätti minut täysin. Mutta tokihan kuva on toisenlainen, kun kohdetta tarkastelee ihan läheltä sen sijaan että ihailisi vain etäältä. Ja juuri vierestä katsominen tekee Saarikoski-kuvasta ainutlaatuisen, semminkin kun Varis ei edes yritä kuvata muuta kuin sitä Penttiä jonka hän itse tunsi.
Muistelmakirjallisuus on aina subjektiivista, ja niin sen pitää ollakin. Arvostan suuresti sitä, ettei Varis väitä edes pyrkivänsä objektiivisuuteen. Mielenkiintoista on, että Kirjasampo kuvailee kirjan ”fiktiiviseksi muistelmaksi Pentti Saarikoskesta” kun taas PIKI-kirjastot kategorisoivat sen tietokirjallisuudeksi ja luokittelevat kirjallisuustieteeksi. No, tokihan muistelmat ovat aina enemmän tai vähemmän fiktiivisiä nimenomaan subjektiivisuutensa vuoksi. Mutta ilman muuta Kilpikonna valottaa myös yhtä siivua suomalaisen kirjallisuuden historiaa.
Useimmista muista muistelmateoksista Kilpikonna eroaa siitä, ettei muistelija Varis edes yritä säästää itseään. Katsoessaan taaksepäin hän tarkastelee kriittisin silmin myös omia toimiaan ja arvioi kiihkottomasti niin itseään kuin silloista aviomiestäänkin. Selittelyn makua en kirjassa tuntenut. Ei siinä maistu myöskään katkeruus, kuten voisi kuvitella kuvailtaessa kahden samalla alalla toimivan taiteilijan liittoa. Sellaisessahan usein toinen jää täysin toisen varjoon. Niin kävi myös kirjan parille; Varis toteaa vaan ei valita, ettei hän kyennyt luovaan kirjoittamiseen asuessaan Saarikosken kanssa.
Saarikoski on Saarikoski ja sellaisena omaa luokkaansa. Kaikkein eniten ihastuin kuitenkin Variksen tyyliin, jota olen aiemminkin ihastellut. Hänen tekstinsä on erinomaisen miellyttävää luettavaa. Kun vielä aihekin on todella kiinnostava, tuloksena on todella hieno kirja.
Tuula-Liina Varis WSOY:n sivuilla
Tuula-Liina Varis Kirjasammossa
Tuula-Liina Varis Wikipediassa
Pentti Saarikoski Otavan sivuilla
Pentti Saarikoski Kirjasammossa
Pentti Saarikoski Wikipediassa
Pentti Saarikosken ja Tuula-Liina Variksen kahdeksan myrskyisää vuotta Ylen Elävässä arkistossa
Kilpikonna ja olkimarsalkka Kirjasammossa
Tuula-Liina Varis: Kilpikonna ja olkimarsalkka Kirjavinkeissä
Kirja oli tämänsyksyisessä Palkintokaapissa (VPK VI), ja sieltä sen poimi toukokuu. Nyt se on siis varattu hänelle.
”Minäkin luin paljon, mutta olin lueskelija. Aika varttuneena vasta oivalsin, että kirjoja on hyviä ja huonoja. Tunsin saaneeni valtavan valinnanvapauden. Siihen asti kirja oli ollut kuin eteen pantu ruoka; se oli nautittava, piti tai ei, koska se siinä sitä varten oli.” (s. 18)
Sitaatti ei millään tavoin viittaa kirjassa käsiteltyyn avioliittoon, mutta halusin silti kirjata sen näkyviin. Sillä Kilpikonna ja olkimarsalkka on aivan käsittämättömän upea kirja. En voi tajuta, että olen säilönyt sitä lukemattomana hyllyssäni kymmenkunta vuotta, ja niistä viimeiset viisi vielä rekisteröitynä BC-kirjana. Tällaisen helmenhän pitäisi olla kiertämässä lukijalta toiselle tai sitten sellaisen lukijan hyllyssä, joka haluaa lukea sen uudelleen. Toki minäkin haluaisin ja voisin uusia lukukokemuksen, mutta kun lukemattomiakin helmiä on vielä löytämättä.
”Ennen häntä tapasin hänen runonsa”, Varis sanoo (s. 15). Niin on varmaan lähes kaikkien muidenkin kohdalla, ovathan Saarikosken runot monella tavalla merkittäviä suomalaisen runouden kentässä. Esimerkiksi minulle ne ovat aikanaan avanneet oven runouden maailmaan, enkä taatusti ole yksin.
Pidin suunnattomasti esimerkiksi siitä, että Varis avaa Saarikosken joidenkin runojen taustoja. Niitä lukiessani ajattelin olevani onnekas, kun olin luopunut kaikista Saarikoski-kokoelmistani; muuten olisin käyttänyt paljon aikaa niiden uudelleen lukemiseen Kilpikonnan ohessa. (Jossain kohdin tosin muistin, että runohyllyssäni saattaa sittenkin olla vielä yksi kokoomateos, mutten käynyt edes tarkistamassa. Halusin nauttia vain Variksen tekstistä ja tulkinnoista.) Kuulun siihen sukupolveen, jolle Saarikoski oli ja on edelleen Suuri Sankari, suomalaisen runouden uudistaja. Siksi Variksen maalaama kuva kansakunnan narrista / valtakunnan pellestä yllätti minut täysin. Mutta tokihan kuva on toisenlainen, kun kohdetta tarkastelee ihan läheltä sen sijaan että ihailisi vain etäältä. Ja juuri vierestä katsominen tekee Saarikoski-kuvasta ainutlaatuisen, semminkin kun Varis ei edes yritä kuvata muuta kuin sitä Penttiä jonka hän itse tunsi.
Muistelmakirjallisuus on aina subjektiivista, ja niin sen pitää ollakin. Arvostan suuresti sitä, ettei Varis väitä edes pyrkivänsä objektiivisuuteen. Mielenkiintoista on, että Kirjasampo kuvailee kirjan ”fiktiiviseksi muistelmaksi Pentti Saarikoskesta” kun taas PIKI-kirjastot kategorisoivat sen tietokirjallisuudeksi ja luokittelevat kirjallisuustieteeksi. No, tokihan muistelmat ovat aina enemmän tai vähemmän fiktiivisiä nimenomaan subjektiivisuutensa vuoksi. Mutta ilman muuta Kilpikonna valottaa myös yhtä siivua suomalaisen kirjallisuuden historiaa.
Useimmista muista muistelmateoksista Kilpikonna eroaa siitä, ettei muistelija Varis edes yritä säästää itseään. Katsoessaan taaksepäin hän tarkastelee kriittisin silmin myös omia toimiaan ja arvioi kiihkottomasti niin itseään kuin silloista aviomiestäänkin. Selittelyn makua en kirjassa tuntenut. Ei siinä maistu myöskään katkeruus, kuten voisi kuvitella kuvailtaessa kahden samalla alalla toimivan taiteilijan liittoa. Sellaisessahan usein toinen jää täysin toisen varjoon. Niin kävi myös kirjan parille; Varis toteaa vaan ei valita, ettei hän kyennyt luovaan kirjoittamiseen asuessaan Saarikosken kanssa.
Saarikoski on Saarikoski ja sellaisena omaa luokkaansa. Kaikkein eniten ihastuin kuitenkin Variksen tyyliin, jota olen aiemminkin ihastellut. Hänen tekstinsä on erinomaisen miellyttävää luettavaa. Kun vielä aihekin on todella kiinnostava, tuloksena on todella hieno kirja.
Tuula-Liina Varis WSOY:n sivuilla
Tuula-Liina Varis Kirjasammossa
Tuula-Liina Varis Wikipediassa
Pentti Saarikoski Otavan sivuilla
Pentti Saarikoski Kirjasammossa
Pentti Saarikoski Wikipediassa
Pentti Saarikosken ja Tuula-Liina Variksen kahdeksan myrskyisää vuotta Ylen Elävässä arkistossa
Kilpikonna ja olkimarsalkka Kirjasammossa
Tuula-Liina Varis: Kilpikonna ja olkimarsalkka Kirjavinkeissä
Kirja oli tämänsyksyisessä Palkintokaapissa (VPK VI), ja sieltä sen poimi toukokuu. Nyt se on siis varattu hänelle.
Released 5 yrs ago (10/15/2018 UTC) at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Ärräpaketissa matkalla kohti toukokuuta. Antoisia lukuhetkiä!
Kiitos kirjapaketin lähettämisestä! Soma kettukirjanmerkki lymyää kirjan sivun kulmassa. Se ilahdutti.
Tämä ei ollut aivan itsestäänselvä valinta palkintokaapista, mutta tähän päädyin. Ja valinta oli varmasti hyvä. Kun luen alusta, niin houkuttelee lukemaan lisää.
Tämä ei ollut aivan itsestäänselvä valinta palkintokaapista, mutta tähän päädyin. Ja valinta oli varmasti hyvä. Kun luen alusta, niin houkuttelee lukemaan lisää.
Hyvin kirjoitettu. Tämän luki nopeasti ja mielellään. Mieleen jäi se, miten Pentin poika toteaa jollekin, että Tuula on hänen ja Pentin hoitajana mukana.
Välit säilyvät, vaikka ero tulee, kuten muihinkin entisiin vaimoihin ja kirja loppuu Pentin kuoleman kuvaukseen.
Alkoholismi, mikä kirottu tauti.
Välit säilyvät, vaikka ero tulee, kuten muihinkin entisiin vaimoihin ja kirja loppuu Pentin kuoleman kuvaukseen.
Alkoholismi, mikä kirottu tauti.
Journal Entry 6 by toukokuu at Exchange/Trade, A Bookcrossing member -- Controlled Releases on Friday, October 26, 2018
Released 5 yrs ago (10/27/2018 UTC) at Exchange/Trade, A Bookcrossing member -- Controlled Releases
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Ajattelin viedä kirjan tarjolle Sannuli-miittiin Kiasman kahvilaan. Vaikka on jo osalla luettu tai hyllyssä.
Harmittelin, kun toukokuu oli napannut tämän Palkintokaapista. En harmittele enää, sillä hän toi kirjan miittiin tarjolle. Kiitos kirjasta!
Tähän kirjaan piti tarttua heti, kun tilaisuus tuli. Pidän elämäkerroista eikä tämä tehnyt poikkeusta. Tämä oli todella vaikuttava ja ajatuksia herättävä teos. En ole erityisesti runojen ystävä, mutta joitain Saarikosken runoteoksia olen joskus lukenut. Millaisessa tuskassa ja etenkin läheisille aiheutetussa tuskassa mainetta saaneet teokset onkaan kirjoitettu. Nostan kirjailijalle hattua siitä, että hän on kirjoittanut Saarikoskesta itseään säästelemättä ja liikoja kaunistelematta. Kirja kertoo Saarikoskesta, mutta se kertoo samalla myös siitä karusta todellisuudesta, jossa alkoholistit ja heidän läheisensä elävät. Tässä karussa todellisuudessa elää valitettavan moni puoliso ja lapsi tänäänkin.
Hieno kirja miittiin tarjolle. Lukuiloa!
Vakuutuin siitä, että tämä kannattaa lukea, joten kotiinhan tämä lähti. Kiitokset kirjasta!