Avain / Vihreä lanka 2010 (2. p.). 207 s.

Kolumneja, julkaistu aikaisemmin Vihreä lanka -lehden Afrikasta-blogissa.

Elina Hirvonen asui kaksi vuotta Sambiassa miehensä YK-työn viemänä ja teki samalla omaa elokuvaohjaajanuraa, vieraili elokuvafestivaaleilla ja matkusti useissa Afrikan maissa. Muistiinpanot käsittelevät aiheita, jotka Afrikkaan on tapana liittää jopa kliseiksi asti: köyhyys, katulapset ja AIDS, kolonialismin perintö, huono hallinto ja korruptio, kehitysyhteistyön tehottomuus... Mutta aiheita elävöittää se, että kirjoittaja lähtee usein yksittäisten, itse tapaamiensa ihmisten elämästä ja todellisuudesta, eivätkä asiat olekaan enää yksiselitteisiä.

Elina Hirvonen on yhtaikaa avarakatseinen ja kriittinen ja kirjoittaa selkeästi, havainnollisesti ja virkistävän oivaltavasti. Kuten ilmastokysymyksestä: Ironista on, että eniten kärsivillä ei ole koskaan ollut varaa osallistua ongelman syntyyn, hiilidioksidipäästöjen tuottamiseen. Hirvonen tunnustaa luopuneensa nuoruutensa kehitysapu-uskosta ja vaatii kehittyneitä maita keskittymään siihen, mihin ne itse tykönään voivat vaikuttaa ja jättämään paikallisen vastuun kehitysmaissa enemmän paikallisille itselleen. Niinpä esimerkiksi ruokakriiseistä hän huomauttaa: Kriisien ehkäisemiseksi tarvitaan hätäavun sijaan rakenteellisia muutoksia ruuan tuotannossa. Näitä ovat muun muassa kehitysmaiden maatalouden tukeminen, rikkaiden maiden maatalouden vientitukien lakkauttaminen ja markkinoiden avaaminen köyhien maiden tuotteille. Rikkaat maat voivat aloittaa tutustumalla oppeihin, joita ne itse tarjosivat velkakriiseihin joutuneille kehitysmaille.

Myös ja erityisesti paljon hyvää on kirjoittajalla Afrikasta kerrottavana, ja ainakin minulle tuli tästä kirjasta parempi mieli kuin Esa Salmisen Köyhyyden ammattilaisesta, johon Hirvonen muutaman kerran viittaa ja jota kyllä myös suosittelen.

-ruzena

Säätöä vapautusilmoon: vienkin vasta huomenna postin huomaan. Lukuiloa aikanaan!

Kirja on vastaanottajan toivelistalla, ja osallistun tällä vapautuksella MINKULAn toivekirjahaasteeseen.

Kirja perillä, monet kiitokset! :)

Kirja oli juuri niin hyvä kuin odotin, ja osan kolumneista olinkin lukenut jo aiemmin jossain muualla. Erityisen hyvin oli jäänyt mieleen kuvaus elokuvanteon vaikeudesta Sambiassa, se kun oli kerrottu niin hyvin että koko show'n pystyi varsin elävästi kuvittelemaan :D Kirjassa on paljon hauskaa ja viihdyttävää, mutta sitäkin enemmän vakavaa ja pysäyttävää asiaa. Erittäin suositeltavaa lukemista!

Vapautuu kontrolloidusti eteenpäin. Lukuiloa, tuittupeippi!

**
Osallistun tällä myös 52 viikkoa -vapautushaasteeseen. Sopivasti kirjaa lukiessa huomasin, että tänään on YK:n lanseeraama kansainvälinen "orjuuden uhrien ja transatlanttisen orjakaupan muistopäivä", eli Afrikastahan siinäkin puhutaan.

Wau, muistiinpanot Lahdessa, kiitos ja kumarrus! :)