Vihan aika on ensimmäinen osa Walter Gröhn ja Jonna de Brugge -sarjassa.

Tukholmassa arvostettu tuomari riistää hengen taksinkuljettajalta, osaamatta selittää miksi. Hieman sen jälkeen äiti tappaa teini-ikäisen tyttärensä riidan päätteeksi. Eikä hänkään ymmärrä, mikä sai hänet silmittömän raivon valtaan ja menettämään malttinsa. Kun tapahtuu vielä kolmaskin yhtä käsittämätön murha, kokenut rikoskomisario Walter Gröhn ja hänen nuori kollegansa Jonna de Brugge alkavat selvittää yhteyksiä uhrien ja tekijöiden välillä. Tapaus kytkeytyy muutaman vuoden takaiseen auto-onnettomuuteen sekä Ruotsin oikeusjärjestelmään. Mutta poliisivoimissa on henkilöitä, jotka eivät halua että tapaus ratkeaa. Kun Walter ja Jonna saavat selville jotain odottamatonta ja pelottavaa, heidät syrjäytetään ttkinnasta – eikä tilanne ole enää kenenkään hallinnassa. Alkaa vaarallinen leikki, jossa panoksena on heidän tulevaisuutensa.

-----

Alkuteos: Vredens Tid, 2009
Suom.: Riie Heikkilä 2012, pehmeäkantinen, 500 s.

Hmm... Enpä muista koska viimeksi olisin tarttunut uuteen ruotsalaisdekkariin ilman, että se olisi sykähdyttänyt mua. Ruotsalaisilla on varmaan joku salainen Tylypahkan tyyppinen opinahjo dekkaristinaluille, koska tuo naapurimaamme suoltaa näitä dekkarikirjailijoita kuin sieniä sateella. Ja yleensä poikkeuksetta sitä parasta kyseisen lajityypin antia vieläpä. Tälläkin kertaa kyllä juoni on mietitty alusta loppuun tarkoin ja teksti kulkee helposti, mutta jotenkin tämä ei kahmaissut mua mukaansa. Aika pian arvasin mistä on kyse, tuli melko laila nopeasti mieleen Adlerin Vanki tästä. Jutun pääpointtikin selvisi ainakin itselleni hyvinkin nopeasti, tosin ehkä opinnot ja myöhempikin kiinnostus aihealueeseen vaikuttaa siihen, että ajatuskulku päätyi oikeille raitelle "ennen aikojaan". Tuntui silti kovin kaukaahaetulta näin dekkarin juonen juureksi ja terroristiuhkakuvien vyöryttäminen puolestaan aika päälleliimatulta. En oikein päässyt "sisälle" henkilöhahmoihinkaan, joten aika etäiseksi jäi tämä kirja. Olen tosin huomannut, että paatuneena dekkareidenlukijana musta on tullut hyvin "krattu" ja hyvin herkästi tuntuu, että jaahas, tässä ollaan taas pyörää keksimässä uudelleen. Eli uskon tämänkin kirjan valloittavan vielä monia lukijoita, vaikka ei minua vakuuttanutkaan.

Otetaas mukaan Tampereen miittiin ja pistetään pöydälle kiertoon. Eiköhän tämä lukijansa löydä. :)

Olin aika tiukalla linjalla tämänpäiväisessä BC-tapaamisessa, enkä rohmunnut liikaa kirjoja. Sitten kuulin maininnan ruotsalaisesta dekkarista ja minähän en voi niitä vastustaa :)
Uusi dekkaristituttavuus, nam!!

Eihän tämä huono dekkari ollut, mutta tuntui, että kaikki kirjan ainekset on jo aiemminkin nähty. Terävä ja nokkela nuori naispoliisi, hakkeroinnit, poliisista tietoja vuotava tyyppi...
Minua sitä paitsi kyllästytti briljeeraus it-tietoudella, vaikka kirjailija on näköjään silläkin alalla työskennellyt ja varmaan asiansa tietää.
En millään voinut olla vertaamatta Pekka Hiltusen esikoisdekkariin, joka toi jotain kovin tuoretta uutta näkökulmaa tähän kirjallisuustyyppiin - Tegenfalk ei sitä samaa valitettavasti tehnyt.

Toivelistakirja jatkaa matkaansa illan BC-miitissä. Aurinkoista kevättä!

KTMC 2013 # 41

Kiitoksia paljon taas kerran kirjoista ja miittiseurasta, lukutuoli! BD:n kertoma tästä kirjasta vaan laittoi toivomaan tätäkin kirjaa, jota tuskin ilman BC:tä olisin ainakaan muutamaan vuoteen edes huomannut kirjastossa... :)

On siellä Ruotsissa jokin BD:n uumoilema dekkari-instituutti... Joo, mutta voisin allekirjoittaa paatuneen BD:n ja lukutuolin journalit. Kirja ei missään nimessä ollut huono, mutta veto oli valitettavanvähissä näin vähemmänkin paatuneen dekkarilukijan mielestä.

Sain kuin sainkin tämän luettua eiliseen miittiin. Miitistä kirja ei vaan lähtenyt kenenkään matkaan. Tegenfalk matkaa seuraavaksi Porin Klesäpäiville! Kiitokset kirjaa kierrättäneille!

Kirja pääsee Porin BC-kesäpäivien kirjanvaihtopöytään. Lukuiloa seuraavalle! :)

Ruotsalainen dekkari, tietysti minulle! Kiitos kirjasta!

Ihan hyvä perusdekkari, jonka aloitin lomamatkalla Mallorcalla. Ennen tätä luin jotain Ahernin hömppäkirjaa, joten vaihtelun vuoksi tämä todella imaisi minut mukaansa. Loppua kohti tosin tarinan intensiteetti laski. Varsinkin terrorismiepäilyt tuntuivat vahvasti liioitelluilta.

Taidan ottaa kirjan mukaan syyslomalle Pohjois-Pohjanmaalle, koska kirjaa näyttää olevan jo yksi kappale kiertämässä Keski-Suomessa.

Jep, minähän tämän tämänpäiväisestä miitistä nappasin. Pakkohan se oli ottaa, kun sisällöksi luvataan it-aihetta ja ruotsalaista rikosta. Katsotaan, miten tässä genressä onnistuu tämä Tegenfalk. Tack så mycket, kaikki kirjan kierrättäjät! :)

Jo vain, tosi hyvä ja nopeasti luettu kirja, vaikka lukemisen aloittamiseen menikin oma aikansa :) Jokohan toinen osa olisi suomeksi saatavilla, pitääpä tutkailla.

Kiitos kirjasta kaikille kierrättäjille!

Kirja siirtyi tänään minulle pikaisessa kirjanvaihtotapaamisessa StinaPin pihalla. Kiitos kirjasta!