Alkuteos: La mujer que buceo dentro del corazon del mundo
Suomentaja: Taina Helkamo

Takakansi:

"Standardinomaisissa älykkyystesteissä yllän johonkin idiootin ja imbesillin välille, mutta minulla on 3 hyvettä ja ne ovat merkittäviä.

1. En osaa valehdella.
2. Minulla ei ole mielikuvitusta. Tarkoitan että asiat, joita ei ole olemassa, eivät aiheuta minulle murhetta eivätkä huolta.
3. Ja tiedän että tiedän vain sen minkä tiedän, ja siitä mitä en tiedä, ja sellaista on paljon enemmän, olen varma etten sitä tiedä."

Ihmiset luulevat että kaikkea sitä, mikä ei ajattele, ei ole edes olemassa. Puita, meriä, kaloja, aurinkoa, kuuta. Sen vuoksi niitä on oikeus pitää kauppatavarana tai mukavana maisemana.
Karen ajattelee toisin. Ja eräänä päivänä hän näkee sukunsa kalanjalostamolla jotakin, mikä muuttaa hänen elämänsä.

Meksikoiskirjailijan lämpöä hehkuva, huumorin täyttämä esikoisromaani nuoresta autistisesta naisesta on myös vahva ekologinen kannanotto merten suojelun puolesta.

Kovakantinen, kansilehdellinen kirja
Otava 2011, alkuteos 2010

**************************************************************************************************************

Sokoksen alennusmyynnistä mukaan tarttunut kirja. Normaali hinta n. 33€, alehinta 4,95€. Ostettavahan se sitten oli...

*** kirja on varattu Piikulle, jonka toivelistahippasin ***

Tämä oli ihan mielenkiintoinen ja mukava kirja. Ei siis mikään henkeäsalpaava lukuelämys, mutta sellainen mukaansatempaava eli mielelläänhän tätä luki. Mieleeni tuli väkisinkin Mark Haddonin Yöllisen koiran merkillinen tapaus, jossa päähenkilönä oli Asperger-lapsi. Tosin tuo Haddonin kirja oli loistava. Ja jotenkin tarina toi mieleeni myös Forrest Gumpin elokuvaversiona. Nimenomaa elokuvaversiona, koska kirja oli huono, suorastaan surkea, ja Gump oli siinä jotain ihan muuta kuin leffan yksinkertainen, hyväntahtoinen ja tapahtumasta toiseen jahkaantuva Forrest.

Pidin kirjasta ja eläinten oikeuksien puolestapuhumisesta, mutta siinä vaiheessa, kun äärieläintensuojelijat tulivat mukaan kuvioihin, tarina jotenkin latistui. Kuvio oli mielestäni ihan turha, koska pointti olisi voitu kertoa toisellakin tavoin. Mielenkiintoista oli kuitenkin kirjailijan meksikolainen näkökulma, kuten esimerkiksi Yhdysvaltain itsekkäät ja kaksinaamaiset rajansulkemiset. Pidin myös mahdottomista juonikuvioista, mihin päähenkilö ajautui syystä tai toisesta. Välillä kyllä mietitytti, että voiko autistinen oikeasti olla ajoittain noin älykäs. Lopussa jäi vaivaamaan tuo viimeisin suunnitelma. Ja periytyykö "Okei" todellakin Yhdysvaltain sisällissodasta. Se jos jokin oli mielenkiintoinen tieto.

Kaiken kaikkiaan siis ihan hyvä kiva tai jopa keskimääräistä parempi. Jonkinasteista kyllästymistä oli paikka paikoin, mutta olihan tämä kuitenkin hyvä.
Ja seuraavaksi sitten Piikulle. Ai niin, ja kansikuva on väärin. Tytöllä ei ole saparoita...

Toivekirjaa pukkaa Piikulle.
Osallistun samalla Minkulan Toivekirja -haasteeseen.
Lukuiloa!

Kirja on täällä, kiitos miuskis. Odotan innolla että pääsen sukeltamaan tähän tarinaan.

Nopealukuinen kirja jonka teemat olivat tärkeitä. Jotenkin ei kuitenkaan ihan kolahtanut tällä kertaa, niin kovasti kun halusinkin pitää tästä. Kiitos miuskis joka tapauksessa, tarjoan kirjaa seuraavaksi MiuM:lle, jolla se näköjään myös on toivelistallaan.

Kiitos toivekirjasta!

Tätä oli mielenkiintoista lukea, ei ihan sitä mitä oletin, mutta mukaansa se tempasi. Erilainen näkökulma - no oikeastaan vähän kaikkeen.

Kirja vapautuu bc-miitissä su.

Lähti miitistä mukaan, vaikuttaa ihan kiinnostavalta.

Ei yhtään hullumpi opus! Takakansitekstin perusteella en osannut lainkaan arvioida mitä tuleman pitää, mutta en ainakaan pettynyt. Lopussa tarina meni ehkä vähän sekavaksi jo, mutta päähenkilön ajatusmaailma kiinnosti läpi kirjan. Harvemmin sitä tulee pohdittua ihmisten kommunikoinnissa käytettäviä kielikuvia ja muita koukeroita siltä kantilta, miltä ne kuulostaisi jos ottaisi kaiken ihan kirjaimellisesti!

Lunatumin toivelistalla, joten aika päästää kirja liikkeelle.

Kiitos! Kiireiden vuoksi jäi maanantaina journaloimatta.