Hän oli vaatimaton avustuskassanhoitaja kansalaissodan rintaman takaisissa olosuhteissa. Hänellä oli hieman varoja, joten hän saattoi sijoittaa niitä harjoittamalla vähäisiä kiinteistökauppoja. Ja hän oli naimisissa. Hän oli tavannuttulevan vaimonsa, kun tämä oli vasta kahdeksantoistavuotias ja seuraavana keväänä heidät oli vihitty. Nyt yhdeksän vuoden kuluttua hänestä tuntui, että vaimo yhä oli tuo nuori tyttö. Ja kuin he olisivat puhuneet jo kaiken keskinäisen puhumisensa ajat sitten. Heidän avioliittonsa oli urautunut arkipäivän harmauteen. Eivät lahjat eivätkä huomaavaisuudenosoitukset näyttäneet tilannetta muuttavan. Ja mies kärsi rakkauden puutteesta. Tarvitaan kumpaakin koetteleva vuosi 1918 ennenkuin avioliitto jälleen alkaa normalisoitua.

Kirja löytyy Cafe Mobergin jakkaralta. Hyviä lukuhetkiä!

Tämä on viikon 7 vapautus Appelsiinin 52 viikon haasteessa. Kun kerran olin hoitamassa yksityisiä asioita, niin tämä kirja sopii nimeltään vapautettavaksi kuin nenä päähän!