Kymmenes painos. Ryhmy-kirjat 2. Karisto, Hämeenlinna 1940/1975. Sidottu, 157 sivua.

Poistettu Kalvolan kunnan pääkirjastosta. — Mikä taika muuten siinä on, ettei kustantaja pysty päättämään, miten kirjan nimi oikein kirjoitetaan. Tässä kirjassa se esiintyy kolmella eri tavalla kirjoitettuna. Toisin kuin Kalvolan kirjasto, minä valitsin useimmin esiintyvän tavan.


Takakansi:
RYHMY, ROMPPAINEN JA
MÖRÖKÖLLI
KIRJALLISUUTEMME KUULUISIN
TAISTELUKOLMIKKO
SALAISENA ASEENAAN
KUMMALLINEN SIPULIVIINA
SEIKKAILEVAT KIRJASSA . . . . . . .

ARMAS J. PULLA
'Jees, punamultaa'
SANOI KERSANTTI RYHMY
”Häikäisevä magnesiumsalama vei hetkeksi näön kaikilta: Santa Rosa oli ottanut esille kameransa ja näpännyt kuvan sotakissa Mörököllistä ja sen hoitajista. Hän oli täynnä valtavaa intoa—sotakissoista hän ei ollut kuullut milloinkaan. Mikä erikoislaatuinen aihe lehdelle! Millaiset rubrikoimismahdollisuudet: ”Pohjolan lumimaan rajujen soturien rajut taistelukumppanit: suomalaiset sotakissat!”

Armas J. Pulla Wikipediassa

Isä ei ole lukenut aikoihin. Eilisiltana hän sanoi tutkineensa muuton jälkeen huikeasti vähentyneitä kirjahyllyjään - eikä ollut löytänyt sieltä mitään kiinnostavaa. Josko nyt,

Isä tosiaan luki Punamullan kolmisen vuotta sitten ja tykkäsi siitä kovin. Kyselin joskus, joutaisiko kirja jo vapautettavaksi, vaan eipä niin käynyt; hän halusi lukea tarinan vielä ainakin kerran uudelleen.
Enää hän ei asu kotona vaan hoitolaitoksessa — ja ikävystyy aivan suunnattomasti. Lukeminen ei luonnistu, koska ei kykene enää pitämään kirjaa käsissään, enkä ole koskaan saanut häntä innostumaan äänikirjoista. Niinpä olen ottanut tavakseni lukea hänelle ääneen. Siitä hän pitää, ja se myös rauhoittaa usein jopa uneen asti.
Useiden poikakirjojen jälkeen kaivoin isän hyllystä Punamullan, ja isähän innostui heti. Siihen hän ei nukahdellut. Usein hän etukäteen kertoi minulle, mitä kirjassa seuraavaksi tapahtuisi. (Täysin outo tarina ei ollut minullekaan; muistan aika hyvin osittain sen pohjalta tehdyn filmatisoinnin Ryhmy ja Romppainen.) Kersantti Ryhmy ja vääpeli Romppainen saivat hänet muistelemaan kirjallisten sotakaverusten tempausten lisäksi omien sotakavereidensa kanssa kokemaansa.
Aluksi vähän pelästyin, kun kirja näytti tuovan sodan liian lähelle isää. Jatkoin kuitenkin lukemista, kun se ei näyttänyt mitenkään ahdistavan häntä. Ja miksi ahdistaisi: huumoriahan Pulla kirjoitti. Oli kiva lukea tätä kirjaa ääneen. Siinä on hauskaa sanailua ja sopivasti toimintaa. Ja Santa Rosa tuo mukaan vielä mukavasti argentiinalaista eksotiikkaa. Oikein hyvä lukukokemus siis niin isälle kuin minullekin.

---

Olinpa vallan unohtaa: tällä kirjallahan voi osallistua ammattiinperehtymishaasteeseen. Kirjassa pyörii paljon sotilaita, mutta unohdan nyt heidät koska en voi varmasti tietää, onko joukossa mahdollisesti ammattiupseereita vai ei. Sankarikaksikolla ainakin on siviiliammatit: jos muistan oikein, Romppainen on bussikuski ja Ryhmy joka tapauksessa pölynimurikauppias. Lisäksi heidän kanssaan seikkailee argentiinalainen sanomalehtimies, sotakirjeenvaihtajaksi Suomeen lähetetty Santa Rosa. Voin kuvitella, että hän pidetään työssään kerrassaan loistavana, onhan hänessä kirjoitus- ja valokuvaustaidon lisäksi valtava määrä röyhkeyttä, hullunrohkeutta ja myös silkkaa onnea. Kaikki taatusti siinä ammatista tarvittavia ominaisuuksia. Romppaisen siviilityötä ei kirjassa liiemmin esitellä, Ryhmy sen sijaan pajattaa omastaan. Annankin hänen itsensä kertoa: ”Juu, joka tapauksessa siinä hommassa saa olla niin riivatun kohtelias ja makea ja pokata ja hymyillä ja puhua kaikkein rumimmalle ja lihavimmallekin rouvalle kuin hän olisi jonkunmoinen Veenus, — huh!”
Mainitsenpa vielä toisenkin haasteosallistumiseni, joka saattaa vaatia pienen selityksen. Tällä kirjalla olen mukana myös Alejandan Helmet-lukuhaasteessa. Siinä Punamulta täyttää kohdan 28 ja edustaa siten perheenjäsenelleni tärkeää aihetta käsittelevää kirjaa. Perheenjäsen on tietysti kirjan kuunnellut isä ja aihe sota; sotakokemukset ovat viimeisen vuoden aikana nousseet isän muistoissa niin pintaan, että jopa minä olen huomannut ne.

Koe

Pyörätelineessä.

LÖYTÄJÄLLE:

Kiitos, että nappasit tämän kirjan mukaasi ja tulit vielä vilkaisemaan sen matkapäiväkirjaa!
Tieto siitä, että kirja on hyvissä käsissä, on minulle tärkeä. Siksi pyydän sinua kertomaan, että se on sinulla. Toivon myös, että luettuasi kirjan poikkeat täällä uudestaan ja kirjoitat mietteitäsi lukemastasi. Sinun mielipiteesi kiinnostaa minua. :) Samalla voit myös kertoa mahdollisista jatkosuunnitelmistasi kirjan varalle.

Jää ihmeessä vielä hetkeksi ja tutustu BookCrossingiin. Sivustolla on useita kielivaihtoehtoja, mm. suomi. Kielen voit vaihtaa vihreässä yläpalkissa keltaisen Go-nappulan oikealla puolella olevan pudotusvalikon avulla.
Jos olet kiinnostunut BookCrossingista, ja haluaisit tutustua siihen suomen kielellä, kurkkaapa myös näiden linkkien taakse:
* suomenkielinen keskustelufoorumi http://www.bookcrossing.com/forum/30
* suomalainen Wikipedia-artikkeli BookCrossingista osoitteessa http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing
Jos harrastuksemme kiinnostaa sinua, liity toki jäseneksi. Olet tervetullut mukaan joukkoomme nyt tai myöhemmin.

LUKUILOA!!!