JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON 150-VUOTISJUHLAN KUNNIAKSI VAPAUTETTU KIRJA

Samuli Paulaharju (1875–1944) valmistui Jyväskylän seminaarista kansakoulunopettajaksi vuonna 1901 ja suoritti kuuromykkäinkoulun opettajan tutkinnon viisi vuotta myöhemmin. Seminaariaikanaan hän arkkitehti, lehtori Yrjö Blomstedtin innostamana kiinnostui kansanperinteen keräämisestä ja tutkimuksesta.

Samuli Paulaharju teki yli neljänkymmenen vuoden ajan joka kesä keräysmatkoja, jotka ulottuivat Karjalan kannakselle, Keski-Suomeen, Pohjanmaalle, Itä- ja Pohjois-Karjalaan, Vienaan, Aunukseen, Inkeriin, Suomen ja Kuolan Lappiin, Ruijaan ja Ruotsin suomalaisalueille. Paulaharju kokosi suullista kansanperinnettä, piirsi ja valokuvasi esineistöä ja rakennuksia, ihmisiä ja heidän ympäristöään sekä keräsi esineistöä. Keräämänsä aineistoa Paulaharju esitteli laajassa kirjallisessa tuotannossaan.

Hyviä lukuhetkiä!
Jyväskylän yliopiston kirjasto

BookCrossing-tapahtumassa Jyväskylän yliopiston 150-vuotisen historian kunniaksi vapautettu kirja.

Tämä pieni Samuli Paulaharjun kirjanen viehätti ulkoasullaan ja hauskoilla mustavalkoisilla kuvillaan. Varmaan siitä näitä pikkurunoja lapsenlapselleni minäkin voin laususkella, vaikka toki jotkut kuten tarina sudesta ei aivan nykyajan tietoa vastaakaan :-). Mutta runojen rytmi on tietysti kansanperinteeseen perehtyneellä Paulaharjulla aivan kalevalaista poljentoa, joten sopii hyvin vaikka tuutulauluksi:
"Katso, katso kaunoistani,
punaposki pulmuistani,
sinisilmä sirkkuistani:
Siniset on koltut sillä,
sinisukat kantapäissä,
sinikääröt kätkyessä,
siniverhojen sisässä."
Kirjanen jää toistaiseksi pysyvään kokoelmaani, jotta mummi voi "testata" sen riimejä saadessaan taas pikkumiehen polvelleen!

Kiitos Jyväskylän yliopistolle kivasta ideasta päästää kirjajoukko vapaalle löytämään uusia lukijoita!

Tämä pieni satu-runokirja on viipyillyt jo hyvän tovin hyllylläni pienten korvien iloksi.
Eniten pidän kirjan kuvituksesta ja tuutulauluista. Jotkut tarinoista ovat aika asenteellisia tietysti sen ajan mukaisesti ja hieman lapsellisia. Mutta varmaan lapsille ja lapsenmielisille tämä pieni kirjanen on tarkoitettukin.
Tähän vuodenaikaan sopisi kyllä seuraava runo, jos vain lunta tulisi riittävästi :-)

"Hauska on hangella hiihdellä,
kun suksi niin sievästi luistaa -
joko poika potkasen Ouluhun asti,
Isoäiti siellä mua muistaa.

Suksennokka kuin pikkuinen hiiri
valkoista kenttää ravaa,
hankea pitkin piipertää
ja sukselle tietä avaa."

Osallistun kirjalla Kuukausivapautukset 2014-haasteeseen vapauttamalla sen tosin vasta syyskuussa liittyen sanaan METSÄ.

Samuli Paulaharjun pikku kirjasen on nyt vuoro jatkaa matkaansa syyskuun vapautuksen merkeissä.
Iloisia lukuhetkiä löytäjälle!

Ilves loikkii vapauteen :-). Toivottavasti kirjanen jatkaa retkeään ja löytää uusia lukijoita.