Kuvaus:
Polttavana elokuun päivänä vuonna 1875 köyhä Luciano Mascalzone palaa kotikyläänsä Montepuccioon Etelä-Italiaan. Hänellä on takanaan 15 vuotta vankilassa ja mielessä vain yksi asia: omistaa Filomena Biscotti ja kuolla. Hän koputtaa naisen ovelle ja sinetöi samalla kohtalonsa.
Lyhyestä tapaamisesta syntyy Rocco, Scortan suvun ensimmäinen jäsen. Vartuttuaan Rocco hankkii pelottavan maineen ja perustaa perheen. Scortan suku elää elämäänsä kituutellen ja kylän hyljeksimänä. Mutta Scortat ovat ylpeitä ja voimakkaita: he ammentavat voimaa toisistaan ja rakkaudesta kotikyläänsä.
****************************************
Päivitys 22.3.2013:
Kauniisti kirjoitettu tarina Scortan-suvun vaiheista 5-sukupolven ajalta. Luciano Mascalzone asettaa käytöksellään kirouksen itsensä ja tulevien perillistensä päälle. Hänen poikansa Rocco valitsee isänsä elämäntavan ja jatkaa kostonkierrettä eikä säästä edes omia lapsiaan.
Vasta Roccon lapset saavat kovalla työllä kyläyhteisönsä hyväksynnän ja hieman paremman elämän. Sukusiteet ovat vahvat ja juuret niin syvällä kotikylän mullassa, että vasta Anna, 5-sukupolven jäsen, haluaa ja voi lähteä pois.
Kirjan kieli on lyyrisen kaunista.
****************************************
Teenpä tästä säteen. Lukuaikaa 1kk, älä panttaa pitempään!
Jos haluat mukaan säteeseen, laita PM
1. Annimanni
2. tuittupeppi
3. miumaumou
4. tarna
5. Becky 77
6. erpax
7. ?

Säteilee kohti Espoota !

Täällähän se, kiitoksia! Alan lukea ihan lähipäivinä.

Luin tämän jo pari viikkoa sitten, mutta journalointi jne. on jäänyt, kun on ollut noita puutarhakiireitä... Pahoittelut siitä!

Tämä kirja käynnistyi minusta hitaammin kuin Hurrikaani - mikä on ehkä ymmärrettävääkin - mutta imaisi pikkuhiljaa mukaansa niin, että loppuminen sitten vähän harmittikin. Hienosti kirjoitettu, yllättävän(kin) koskettava sukutarina.

Kiitos ringistä, Tyrnimarja! Lähetän kirjan eteenpäin ensi viikolla.

Rinkikirja Lahdessa, kiitos! :)

Voi miten loistava kirja, tykkäsin kovasti ja olisin varmaan lukenut yhdeltä istumalta kokonaan jos vain olisin pystynyt (nytkin meni vain muutama päivä, kun oli vaan pakko lukea lisää). Kirja oli mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu ja nopealukuinen. Mieleeni tuli "Sadan vuoden yksinäisyys" (http://www.bookcrossing.com/journal/11451509/), paitsi että pidin tästä paljon enemmän, tämä ei ollut niin vaikeaselkoinen (Sadan vuoden yksinäisyyttä lukiessani tuntui kirjan loppuun saaminen sadalta vuodelta...).
Pienen kylän ihmisten reaktiot tuntuivat myös todenmukaisilta ja uskottavilta.

Olen iloinen, että "uskalsin" osallistua tähän rinkiin (lähinnä sen takia, kun on niin monta muutakin eteenpäin luvattua kirjaa lukupinossa...) ja suosittelen tätä teosta kyllä muidenkin luettavaksi.

Ainiin ja vielä lisäys, että pidin tästä kirjasta todella paljon enemmän kuin saman kirjailijan Hurrikaanista (http://www.bookcrossing.com/journal/11392794/) (mikä tosin sekään ei ollut missään tapauksessa huono...).
Kirja matkaa ensi tilassa seuraavalle eli kohti Poria...

Tässäpä miumaumoulle lisää luettavaa, enjoy :)

Kirja on saapunut Poriin - kiitos. En muistanutkaan, että tähän rinkiin... äh... eikun säteeseen olen ilmoittautunut. Mukava yllätys siis. Mulla ei olekaan nyt mitään tulenpalavaa kesken, joten aloitan kirjan lukemisen seuraavaksi. Kiitos säteilevälle Tyrnikselle ja muille kanssakrossaajille.
PS. Kiitos vielä tuittikselle ai-van ihanasta kissakortista. :)

Ai-van upea kirja. Pidin ihan tavattomasti tarinan synkeästä, jopa uhkaavasta sävystä. Takapihalla auringosta nauttien saattoi jopa aistia sen kuumuuden, joka hehkui kerronnan lomasta. Surullinen, mutta uhmakas kertomus ja kaupan päälle vielä todella vaikuttavasti kirjoitettu. Pidin kirjailijan Hurrikaanista, mutta tästä pidin vieläkin enemmän. Todella hyvä kirja. Tämä kirjailija täytyy todellakin laittaa korvan taakse.
Kiitos tuhannesti, Tyrnis! Sinulla näitä hienoja kirjoja riittää.

Koko kirottu suku lähtee nyt vierailulle Tampereelle.
Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

Kiitos, Miuskis! Kirja odotti eilisiltana ovella, kun kotiuduin Vanhan kirjallisuuden päiviltä. ”Ja rinkikirja kans” post-it-lapussa tarkoittanee että postista noudettava kirje, josta postihenkilö oli samalla kerralla ilmoituksen, on sekin sinulta.
Pari kirjaa on lukupinossa ennen tätä, mutta enköhän minä ajoissa saa Kirottuun sukuunkin tutustuttua.

”Luvun alla” -osio profiilissani ei olekaan täysin ongelmaton. Olin tutustunut Kirottuun sukuun noin 80 sivun verran, kun pääsin ilmoittamaan profiilisivullani sen lukemisesta. Sitä varten tarvitsin tietenkin sekä linkin tähän päiväkirjaan että kansikuvan osoitteen, mikä tiesi käyntiä täällä. Enhän minä millään voinut olla pikaisesti vilkaisematta aiempien lukijoiden mielipiteitä. — Ällistyin. Kirjan on pakko parantua, ajattelin. Vaan ei.
Jokin palikka aivoistani ilmiselvästi puuttuu, kun en yrityksistä huolimatta näe Kirotun suvun upeutta. Tietty, jos lukija rakastaa sukutarinoita, on ihastunut Italiaan tai pitää juonta ja tapahtumia romaanin tärkeimpinä elementteinä, niin tottahan hän tähän kirjaan tykästyy. Minä nyt en vain suuremmin välitä mistään noista.
Carmelan kertojaosuuksista nautin ja repliikeistä löysin takakannen lupaamaa ”lyyristä kieltä”, mutta muuten Kirottu suku ei minusta ole kovinkaan kummoinen. Ei se huono ole, vaan oikeasti hyvin kirjoitettu. Ei kylmä mutta ranskalaiseen tapaan viileän tarkkaileva; Apulian auringon lämpö ei hellekelilläkään yltänyt Pirkanmaalle asti. Olen minä vähän pettynyt. Ihan kivaan kirjaan.

Laurent Gaudé Bazarin sivuilla
Laurent Gaudé dans Wikipedia
Laurent Gaudé in English Wikipedia

***
Seuraavana ja toistaiseksi viimeisenä listalla on sukutarinoista tykkäävä erpax. Hän lähti kuitenkin aikaisin tänä aamuna pohjoiseen ja palannee sieltä vasta kuun lopulla. En uskalla säilyttää kirjaa siihen asti, koska se kuitenkin katoaisi kotonani piileksivään mustaan aukkoon, ja erpax kielsi postittamisen. Ajattelinkin ryhtyä omatoimiseksi ja tarjota kirjaa foorumilla ensisijaisesti jollekulle tamperelaiselle, joka pääsisi vauhdilla kiilaamaan peränpitäjän ohi. Jos kukaan ei kiinnostu, taidan käydä pudottamassa kirjan e:n postiluukusta. Sen alla on kuulemma hyvää tilaa. Siinä tapauksessa saamme tosin odottaa saapumismerkintää jokusen viikon.

Tiedotan tässä Tyrnimarjalle ja muille mahdollisesti kiinnostuneille, että Becky77 kiilaa erpaxin edelle säteessä. Kirottu suku lähtee vaellukselle Porin suuntaan tänään. Becky puolestaan siirtänee kirjan erpaxin haltuun Porin kuuluilla Klesäpäivillä.

Sellainen kumma juttu BC:ssä, totesimme Beckyn kanssa, että kokeneen bookcrossaajan mieltä eivät yhtään häiritse vuosia (minun tapauksessani jopa vuosikymmeniä) hyllyssä lukuvuoroaan odottavat kirjat. Eivät edes lattioita ja muita tasoja täyttävät kirjapinot. Niillä kaikilla on jokin funktio. Kirjavuoristo esim. estää lattiaa nousemasta kattoon. Mutta auta armias, jos kirja joutuu odottamaan postiluukun alla tai postilaatikossa pari viikkoa! Se on yksinäinen ja surullinen, kun kukaan ei edes katso siihen päin. - Eihän hellämielinen krossaaja sellaista kestä. Emme ainakaan minä ja Becky. Etenkään kun Kirottu suku on Beckyn toivelistalla.

Tervetuloa säteeseen!

Kiitos. Tyrnimarja, siitä että sain kiilata säteeseen. Ja toivelistakirjasta. Ja Tarna, ihanasta kirjanmerkistä. Mielelläni koekäytän tätä, itse kun en saa sormiani moiseen näpräilyyn taiteltua.

Muistaakseni en ole lukenut Gaudéen kirjoja ennen tätä. Sukutarinoita sitäkin enemmän, ja mielelläni.

Kirotun suvun alku oli tyrmäävä. Loppuosa oli kiehtova; miten Roccon lapset lopusta saivat arvostetun aseman kylässään. Mutta. Siinä välissä oli jotain mistä en saanut kiinni. Olisin halunnut tietää Roccon motiiveista enemmän, tai hänen elämästään kalastajan perheessä, tai jostain. Nyt kun Italian ilmasto tai jokin muu seikka ei erityisesti kiehtonut, kirja jäi minustakin osastoon "ihan kiva".

Kiitos kuitenkin. Luultavasti haluan jossain vaiheessa lukea kirjoittajan muita kirjoja. Nyt kirja jää Kesäpäivä-pinoon ja erpax saa sen luettavakseen reilun viikon päästä.

Jaahas, sädekirja on nyt täällä. Pää on niin pyörällä hienoista Porin BC-kesäpäivistä, etten nyt osaa muuta kuin kiittää tätä kirjaa kierrättäneitä ja luvata, että kirja saa vielä uusia lukijoita.

Gaudén teoksista olen lukenut aiemmin Hurrikaanin. Äkkiseltään sanoisin, että pidin Kirotusta suvusta enemmän: kirjassa on mielestäni kiehtovampi miljöö ja pidän sukutarinoista. Kuitenkin hetken asiaa tuumailtuani Hurrikaani on mielestäni huomattavasti vaikuttavampi ja eheämpi teos. Pidin tästäkin kirjasta paikoin kovasti, mutta jotain tuollaista, mitä Becky77 kirjoittaa, olisin kaivannut syventämään tätä tarinaa.

Kiitokset taas kerran hyvästä, kiertämään laittamastasi kirjasta, Tyrnimarja! Hep-kirja pääsee pian taas Poriin.

Suuntasi eilen kohden Poria. Kiitokset kirjaa kierrättäneille ja hyviä lukuhetkiä Alelle! :)

Kiitos kirjasta ja mukana seuranneista kirjanmerkeistä!

Kirjan alku oli kuin pakkopullaa, mutta kun heitin tämän opuksen syrjään, vetäisin yhden dekkarin välissä ja jatkoin lukemista (muistaakseni sivulta 15), olin myyty. Pikku hetkessä huomasin hotkaisseeni seuraavat 50 sivua. Ja mitä pidemmälle kirja eteni, sitä nautittavammaksi se kävi. Aivan ihana!

Kiitos Ale! Oli ihana nähdä.

Alku oli hankala, keskikohta hyvä ja lähes koukuttavakin mutta loppua kohden juoni latistui. Pidin enemmän Hurrikaanista. Tämä oli ihan hyvä kirja mutta ehkä vähän liian "eteläamerikkalainen" minun makuuni.

Miittiin mukaan josta minkula nappasi mukaansa. Minä nappasin mukaani vauvakuumeen...

Kiitos, Niksu! Mukanani olleen vauvan ansiosta kirjasaaliini jäi onneksi vain kolmeen. :D