"Tämän tositapahtumiin pohjautuvan romaanin kuningatar on Teresa Mendoza alias Etelän kuningatar, joka huumekartellia johtavan miehensä kuoltua joutuu pakenemaan henkensä edestä Meksikosta Espanjaan. Siellä hän kipuaa vähitellen huumemafian huipulle ja palaa kahdentoista vuoden jälkeen takaisin kotiin kostamaan miehensä surman."

Alkuteos La Reina del Sur v. 2002
Suomenkielinen 3. painos, Liken pokkari v. 2008

Varsin mielenkiintoinen oli tämä Teresa Mendozan elämäntarina. Epäselväksi jäi vain se, oliko Teresa ollut itse mukana kirjan teossa. Galicialaisten vilahteleminen rooleissa viehätti, koska Galicia on tuttu paikka ja ystäviäkin sieltä löytyy.

Teresa yllätti minut löytämällä kirjallisuuden. ”Vankilassa hän oli oppinut, että lukemalla, etenkin romaaneja, hän käytti pääkoppaansa aivan uudella tavalla, ikän kuin hän olisi todellisuuden ja fiktion välisten rajojen hälvetessä päässyt seuraamaan omaa elämäänsä ulkopuolisena tarkkailijana. Kirjoista oppi paitsi uusia asioita myös ajattelemaan eri tavalla, tai selkeämmin, sillä kirjan sivuilla muut ajattelivat hänen puolestaan. Lukukokemus oli väkevämpi kuin elokuva tai televisiosarja, jotka olivat konkreettisia esityksiä, tiettyjen näyttelijöiden ja näytteljättärien ilmeitä ja ääniä, kun taas romaanissa saattoi lisätä oman näkökulmansa jokaiseen tilanteeseen ja henkilöön, jopa kertojan ääneen.” s. 187
”Kirjat ovat portteja ulkomaailmaan, Patricia tapasi sanoa. Niistä oppii uutta ja sivistyy, niiden avulla voi matkustaa, unelmoida, kuvitella, elää toisenlaista elämää ja tuhatkertaistaa omat kokemukset. Halpa hinta isoista asioista, Mejicanita. Ne pitävät loitolla myös monta ikävää asiaa: kummittelevat muistot, yksinäisyyden ja muun paskan. Joskus ihmettelen, kuinka kaikki te, jotka ette lue, oikein selviätte. ” s. 162
”Pati O'Farrell oli ollut oikeassa: romaanien avulla saattoi elää useamman kuin yhden elämän, paljon voimakkaammin kuin elokuvissa tai televisiossa. Juuri se outo taikavoima oli saanut hänet tämän teoksen pauloihin, jonka sivut alkoivat jo vanhuuttaan purkautua liitoksistaan ja jonka Pati korjautti Teresan odotellessa kärsimättömänä viisi päivää, kun XXXVII luku, San Sebastianon katakombit, oli jäänyt kesken, sillä Patin mukaan kysymys ei ollut pelkästään kirjojen lukemisesta, Mejicana, vaan siitä fyysisestä nautinnosta ja lohdusta jota teoksen piteleminen tuottaa. Niinpä Pati oli sitä nautintoa ja lohtua lisätäkseen vienyt kirjan vankien sitomoon, neuvonut purkamaan kirjan sidoksen, ompelemaan sen huolellisesti uudelleen ja kiinnittämään sitten kirjansidontapahvilla liimakanteen, laittamaan kauniit etu- ja takalehdet ja päälle ruskeat nahkakannet, joihin piti kirjoittaa kultakirjaimin Alexandre Dumas ja alle Monte-Criston kreivi.” s. 169-170

Kirjassa esiintyi useitakin huumealan ammattilaisia, joita sitten tutkailin foorumin Perehdy ammattiin lukemalla -haasteeseen.

HUUMEKARTELLIN JOHTAJA, HUUMEKUNINGAS, MEKSIKO

Huumeuralla voi aloittaa huume- ja ihmismuulina eli viedä maasta omalla kuorma-autolla siirtolaisia, ruohoa ja lunta. Hierarkiassa noustuaan Batman Guemes omisti perävaunu- ja yksityiskoneyhtiön, joka hoiti Nevadan ja Kalifornian välistä salakuljetusta kunnes amerikkalaiset kivettivät ilmatilan ja korjasivat lähes kaikki aukot tutkajärjestelmässään. Hän otti palkkalistoilleen niin paljon poliiseja, sotilaita, tullimiehiä, jenkkisiirtolaisia ja poliitikkoja kuin mahdollista. Hänen kontollaan oli yhtä lailla vuoriston laatumari kuin tavallinenkin ruoho ja kokis. Uransa päätettyään hän eli rauhallista elämää riskittömiin liiketoimiin sijoittamillaan säästöillä ja hallitsi joitakin marinkasvattajakyliä vuoristossa.

Don Epifano Vargas erikoistui kristallin ja ekstaasin kaltaisiin tulevaisuuden huumeisiin ja hänellä oli omat laboratorionsa. Hänestä tuli muutamassa vuodessa Meksikon tärkein edelläkävijä alalla, efedriinin kaltaisia design-huumeita Intiasta, Kiinasta ja Thaimaasta ongelmitta tuova moguli ja amfetamiinijohdannaisten yksi päätuottaja rajan molemmin puolin.

Huumemaailmassa kaikki perustuu luottamukseen. Kovassa ja mutkikkaassa maailmassa säännöt ovat yksinkertaiset eikä erehdykselle anneta sijaa. Kun ystävänsä esittelevä ihminen on luottamuksen arvoinen, uuteen tulokkaaseen luotetaan samalla tavalla kuin hänen suosittelijaansa. Jos jokin menee pieleen, suosittelija saa maksaa siitä hengellään, ja suositeltu myös. Luoteis-Meksikon hautausmaat ovat täynnä ihmisiä, joihin joku on joskus luottanut.

Lain nurjalla puolella mutkia ei voi oikoa, säännöt ovat sääntöjä. Sääntöjä ei voi laatia itse vaan ne odottavat valmiina. Kaikki on kiinni maineesta ja kunnioituksesta. Vähän niin kuin haikaloilla: jos väsähtää tai vuotaa verta, muut hyökkäävät päälle. Kuolema korjaa varhain, mutta elämä eletään täysillä. Harva huumekuningas pääsee eläkkeelle, luonnollinen poistuma tapahtuu vankilan tai hautausmaan kautta. Jotkut harvat ovat onnekkaita tai tarpeeksi nokkelia vetäytymään ajoissa, mutta sellainen on harvinaista. Paha perii, vaikka tekisi työnsä hyvin ja kunniakkaasti, asiallisesti ja niin kuin on luvannut. Porukkaan ajatutuu helposti ja se ottaa suojelukseensa, siinä kapuaa tahtomattaan ylöspäin ja herättää kilpailijoiden saalistusvietin. Siksi ensimmäinenkin harha-askel käy kalliiksi.

Huumekartellin johtajan täytyy tunnistaa Tilanne. Se voi olla sellainen, että joku tulee sanomaan päivää. Ehkä joku tuttu, joka hymyilee sinulle. Leppoisasti tai kepeästi. Mutta huomaat jotakin outoa, epämääräisen tunteen siitä että kaikki ei ole kohdallaan. Ja hetken päästä olet mennyttä miestä. Vaikka sekin on parempi kuin joutua elävänä autiomaahan hitsauspillin avulla tehtävään pitkälliseen ristikuulusteluun. Liittovaltion poliisin ja DEA:n huumeviranomaisten kysymykset johtivat yleensä Almoloyan tai Tucsonin vankilaan. Yhteistyö ja sopimuksetkin olivat mahdollisia. Jos osasi pelata korttinsa oikein, saattoi päästä todistamaan nimettömänä tai sai erikoikeuksia vankeudessa.

SALAKULJETTAJA, ESPANJA

Salakuljettajaksi opitaan käytännössä. Se on öisiä matkoja ja yllätyshyökkäyksiä, merenkulkua, mekaniikkaa, tuulia ja virtauksia. Salakuljettaja tietää valojen lukumäärästä, väristä ja asennosta laivojen kurssin ja tehtävän. Hän tutkii merikarttoja ja vertaa niitä omiin havaintoihinsa, kunnes osaa ulkoa syvyydet, rannikkoviivan ja muut onnistuneeseen yöpurjehdukseen tarvittavat tiedot.

Teresa Mendoza lastasi tupakkaa Gibraltarin makasiineilla ja purki lastin mailin päässä La Arunarassa ja kuljetti hasista Marokosta Tarifan ja Esteponan välisile rannoille ja lahdille. Jakoavain ja ruuvitaltta kädessään hän tarkisti jäähdytysjärjestelmän ja sylinterit, vaihtoi anodit ja öljyn, irrotti sytytystulpat ja oppi asioita, joita ei ollut koskaan pitänyt hyödyllisinä, kuten sen, että viritettyjen ja kaikkien kaksitahtisten moottoreiden polttoaineen kulutus tunnissa laskettiin kertomalla maksimitehokulutus 0,4:llä. Sääntö on erittäin hyödyllinen jos polttoainetta kuluu hillittömästi keskellä avomerta, missä ei ole huoltoasemia. Hän oppi ajamaan venettä yli kolmenkymmenen solmun nopeudella, lisäämään ja vähentämään kaasua kovassa merenkäynnissä varjellakseen runkoa vaurioilta, hän oppi nostamaan moottoria aallokossa ja säätämään sen keskiasentoon plaanausta varten, naamioitumaan kuuttomina öinä rannan tuntumaan, liimautumaan kalastusaluksen tai suuren laivan kylkeen harhauttaakseen tutkaa. Hän oppi veneensä tiukat kääntösäteet väistääkseen mahtavampien mutta kömpelömpien vesisuihkumoottoriveneiden lähestymisyritykset, hän oppi hakeutumaan saalistajan perää kohti, kiertämään keulan tai ajamaan veneen vanan yli, kun bensiinillä pääsi nopeammin kuin vastustaja dieselöljyllään. Teresa koki kaikenlaista peosta nautintoon ja voitosta epäonnistumiseen ja oppi uudelleen sen minkä tiesi jo ennestään: joskus häviää, joskus voittaa ja joskus lakkaa voittamasta. Hän paiskoi paketteja mereen takaa-ajajiensa valonheittimien keilassa, tai siirsi lastin kalastusaluksiin tai viskeli tummille varjoille, jotka olivat kahlanneet autioilta rannoilta kohisevaan nousuveteen, tulleet vyötäisiään myöten veteen vastaanottamaan tavaraa. Keikkoja on neljänä tai viitenä yönä kuukaudessa.

Maksu suoritetaan seuraavana päivänä luovutuksesta. Kolmasosa gibraltalaiselle tilille ja kaksi kolmasosaa käteen. Pankkia varten tekaistaan muutama lasku.

Järjestelijä eli paikallinen agentti toimii rajan molemmin puolin toimivien kauppiaiden välikätenä ja yhteyshenkilönä. Järjestelijä on laittoman kuljetuksen asiantuntija, jonka vastuulla on järjestää hasiksen lähtö Marokosta ja turvallinen saapuminen perille. Siihen liittyy kuriirien palkkaaminen ja yhteistyö tiettyjen paikallisten viranomaisten kanssa. Järjestelijällä on yleensä huomiota herättämätön toimisto sataman tuntumassa, yhdessä kymmenen tai viidentoista samassa osoitteessa majailevan peitefirman kanssa.

Päällysmiehet ovat todistajia, joita salakauppiaat pestaavat veneisiin valvomaan, että kaikki sujuu odotusten mukaisesti. Toinen edustaa hankkijapuolta ja on yleensä marokkolainen ja toinen ostajia.

Työpaikan kahvihuoneeseen.

edit. toin pois töistä

Sain kirjan kotiinkuljetettuna konserttilippujen kera. Kiitos!

Äh, tämä ei oikein purrut. Pokkarin tekstikin on niin pientä, että ikänäkö alkaa vaivata ;) Kokeillaan, löytäisikö kirja uusia lukijoita etelämmästä.

Vien kirjan miittiin, mutta jos kukaan ei ota sitä, vapautan sen miittipaikan lähistölle.


Edit: en pääse muokkaamaan vapautuspaikkaa, mutta sen piti toki olla Kampin keskus Helsingissä eikä aivokeskus Raahessa. Sähelsin siis..

--

Onneksi olkoon, olet löytänyt BookCrossing-kirjan!

Toivottavasti pidät kirjasta ja ilmaisesta BookCrossing-sivustosta. Ole kiltti ja tee merkintä, jossa kerrot, mistä löysit kirjan. Jos luet sen, olisi myös kiva kuulla, mitä pidit kirjasta. Luettuasi kirjan voit joko pitää sen omassa hyllyssäsi tai antaa sen jatkaa matkaa.

Jos päätät liittyä BookCrossing-sivustolle, pääset myös itse seuraamaan kirjan matkaa ja lukemaan uusien lukijoiden ajatuksia tästä kirjasta.

Hyviä lukuhetkiä!

P.S. Tervetuloa suomenkieliselle keskustelufoorumille http://www.bookcrossing.com/forum/30

Nappasin mukaani miitistä, joka tosin oli Helsingissä. Kiitos miitistä ja kirjasta! :)

Kirja vapautui Suomenlinnan panimon rakennukseen, esitehyllyyn. Lukuiloa löytäjälle! :)

Kirja lähti Suomenlinnan Rantakasarmin aulasta työntekijän matkaan. Vaikuttaa jännittävältä!