Otavan sivulta:

"Viisivuotias Terttu-tyttö sotkee isän ja pojan kuviot pehmoponeilla, paljeteilla ja täysin kehittyneellä naisen logiikalla
Yösyöttö-romaanista tuttujen Antti ja Paavo Pasasen pienperheen elämä on uomissaan. Tarhaikään varttunut Paavo on Pokemonien ja pikkuautojen asiantuntija, ja Antti-isä uskaltaa jo luottaa maalaisjärkeen. Niin Antille kuin Paavollekin tärkeä on samassa elämäntilanteessa oleva Enni Terttu-tyttärineen.

Arki menee uusiksi, kun Tertusta yllättäen tulee Pasasen perheen tilapäisjäsen. Antilla ei ole ollut aavistustakaan niistä lukuisista tavoista, joilla tyttölapsen koko olemassaolon tapa eroaa pikkupojan elämästä. Puhumattakaan siitä, kuinka monta vaaleanpunaisen erisävyä maailmassa oikein onkaan.

Tertun pitkäksi venähtävä vierailu koettelee hermoja, mutta osoittautuu myös opettavaiseksi – arvaamattomillakin tavoilla.

Kirjailija ja käsikirjoittaja Eve Hietamies (s. 1964) kuvasi edellisessä romaanissaan Yösyöttö yksinhuoltajan arkea ja 2010-luvun kasvatusilmapiiriä lämpimän pisteliäällä huumorilla ja viihdyttävän viistolla otteella: ”Hietamiehellä on taito kertoa raskaista aiheista räväkästi ja elävästi.” – Hämeen Sanomat."

Ostin kirjan itselleni joululahjaksi, koska pidin paljon tätä edeltäneestä Yösyötöstä. Saas nähdä :)

Kyllähän tämän taas kivuttomasti ahmaisi, mutta Yösyötölle tämä ei kyllä pärjännyt. Tökkiviä asioita oli enemmän: kohellusta ja epäaidon tuntuista avuttomuutta, liiallista sukupuolista stereotyypittelyä jne. Tämä Hesarin arvio osuu minusta aika hyvin kohdilleen:

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Superisä+lastenhoitajana/HS20120223SI1KU02qpb

***

Kirja on aika monella toivelistalla. Taidan ottaa ensin tyrkylle seuraavaan miittiin.

Luovutan kirjan pk-seudun vakiomiitissä eräälle, jolla on se toivelistallaan. Hyviä lukuhetkiä!

Ihana ylläri miitistä! Tuhannet kiitokset Annimanni!

Voi kun tykkäsin tästä! Jopa melkein enemmän kuin Yösyötöstä, sillä tässä on niin herkullisesti kuvattu arkista elämää pikkulapsiperheessä ja Paavo ja Terttu vaan ovat kertakaikkisen ihania.
Paavon isä taas on mukavan tavallinen mies, joka kasvattaa lapset ihan ihmisiksi ruokaympyröistä ja lautasmalleista välittämättä eikä muutenkaan nipota turhista.
Sopivasti tässä kirjassa on myös draamaa ja pikkuisen romantiikkaakin.
Todella kelpo viihdettä, jonka parissa aika lentää siivillä.
Kaikesta tykkäämisestä huolimatta en ehkä kuitenkaan välittäisi enää lukea Paavon koulupäivästä...
Kirja näyttää olevan monen toivelistalla, joten annan hallitusti eteenpäin lähiaikoina.

Toivekirja Hammulle. Mukavia lukuhetkiä!

Suurkiitos Tyrnimarja! Pidin kovasti Yösyötöstä, joten on mukavaa päästä lukemaan lisää Antin ja Paavon kuulumisia!

Minäkin pidin Yösyötöstä enemmän. Monta kertaa tuntui, että kirja polkee täysin paikallaan, joskin ymmärrän että se oli osittain tarkoituksellista. Kuinka kaikki tuntuu olevan vain sitä samaa tarhapäivää.

Sukupuolien stereotyypittely häiritsi minuakin, vaikka vastapainona kirjassa oli toinen ääripää, Pihla-Puolukan ihmiset.

Piasta oli tehty vastenmielinen ja välinpitämätön.
"Miksi arjesta piti tehdä vuoristorata?"
Psyykkinen sairaus ei ole sairastuneen syytä. En tosiaan puolustele Pian käytöstä, sillä varsinkin lapsille pidetyt lupaukset on pidettävä, mutta Pia oli vakavasti sairas ja se maailma on aivan toisennäköinen kuin Antin maailma.
Antilla on lisäksi kattava turvaverkko apunaan, Pialla ei.

Ihan mukavaa luettavaa silti.

Voi Kiitos Hammu!
Tämä kirja (toisen kanssa) tuli täysin puskista eli yllättäen.
Olen Hietamieheltä lukennut lähinnä kolumneja ja muuta lyhyttä tarinaa, mutta nyt sitten on oikein romaanikin odottamassa.
Kyllä vaan on kiva yllätys!

Turhan kauan tämäkin odotti hyllyssä, että luin. Tykkäsin kyllä kovasti, ja Hietamiehen tekstiä on jotenkin helppo lukea. Eli vaikka sivuja on paljon, tämä tuli nopeasti luettua.
Niin, mie siis tykkäsin tästä, vaikkakin tässä on aikamoisia stereotypioita.
Minua eniten "ärsytti" tuo loppu....en nyt tässä kirjoita, mitä siinä tapahtuu (jos joku kirjaa lukematonkin lukee tätä journalia), mutta kyllä te varmaan tiedätte, mitä tarkoitan.

Kiitos Annimannille, kun laitoit hyvän kirjan kiertoon.

Vinyalle.

9.3.2016:

Sain toivelistakirjan Tmarjulta, kiitos!

---

23.3.2016:

Mää tykkäsin kans paljon! Samaa mieltä olen edellisten kanssa, että tätä oli helppo lukea. Pasasen pojat ovat niin mainioita! Pia todella otti päähän, melkein teki mieli kuristaa se välillä, varsinkin biljardi-illan jälkeen. Masennus ja muut "lamaannuttavat" sairaudet ja jaksot ovat vakavia, ja silloin tosiaan on todella vaikea pysyä normaalissa elämänrytmissä. Lapsen niitä voi olla lähes mahdotonta ymmärtää, ja päällimmäinen fiilis varmaan monesti lapsella on, että miksei vanhempi muistanut/halunnut/tullut niin kuin lupasi. Ymmärrän Antin skeptisen suhtautumisen Pian ryhdistäytymiseen. En tiedä, olisiko sellaisesta mitään hyötyä, että sopisi samalle päivälle jonkun jutun, jos sairastavasta se päivä tuntuu sellaiselta, että saisi lähdettyä vaikka sinne uimahalliin.
Mä aina kehun sellaisia kirjoja, jotka saavat voimakkaita tunteita esiin. Tämä onnistui siinä hyvin. Näennäisen kevyt, mutta vaikeitakin aiheita taustalla. Tää kans oli jotenkin niin passeli mun huumorintajuun. Minäkään en tykkää avoimista lopuista.

Osallistun tällä kirjalla Helmet-lukuhaasteeseen 2016 kohtaan "kirjassa juhlitaan". Tässä on ainakin lastenkutsut ja häät.

Kirja vapautuu Turun BC-tapaamisessa ravintola Blankossa noin klo 18.

Otin kirjan mukaani. Mietin vain, pitäisiköhän lukea Yösyöttö ensin.

Melkein heti tämän kirjan saamisen jälkeen osui käteeni myös Yösyöttö kirjanvaihtohyllystä, joten luin sen ensin (ja tykkäsin!). Niinpä oli helppo tarttua sitten tähän; Hietamies osaa kirjoittaa nopealukuista ja mukavaa tekstiä, ja tarinaa seurasi mielenkiinnolla. En ois uskonut, että voisin näinkin paljon tykätä suomalaisen arjen kuvauksesta. No jaa, johtuu ehkä siitä, ettei mun onneksi tarvitse elää lapsiperheen elämää. :-)

Olihan tässä kuitenkin lievää jatko-osan makua, kun jälleen tuli eteen uusi katastrofi ja uusia vaikeuksia. Sukupuolistereotypiat olivat tosiaan taas melkoisia. Olisi ollut todella virkistävää, jos edes joku kirjoissa esiintyvistä aikuisista tai lapsista olisi ollut sukupuolisista normeista poikkeava! Pihla-Puolukka oli myös melko ärsyttävä - tai oikeastaan mua ärsytti jo Yösyötössä Hietaniemen tapa rinnastaa Pihlassa järkeviä asioita kuten kestovaipat ja kuukupit oikeisiin idiotismeihin kuten rokotevastaisuuteen.

Minusta Pia ei ollut mitenkään vastenmielinen, hänen tarinansa oli ainoastaan surullinen. Karu totuus kun on se, ettei kaikista naisista ole äidiksi.

Itseäni ei myöskään lainkaan haitannut avoin loppu, minusta se oli oikein oivallinen ratkaisu kirjailijalta!

Helmet-haasteen kohta 45: suomalaisesta miehestä kertova kirja

Miittiin etsimään uutta lukijaa!

Kirja tuli kotiin miitistä.

Sain viimeinkin tämän luettua. Mukaansatempaava tarina. Aika lailla samoilla linjoilla olen kuin edellisetkin lukijat, joten en lähde toistamaan ajatuksia. Harmitti myös tietynlainen mustavalkoisuus sivuhenkilöiden suhteen, mutta kokonaisudessaan mukavaa, kevyehköä luettavaa.

Onnittelut! Olet löytänyt aarteen, kiertävän bookcrossing-kirjan!
Lue, journaloi ja vapauta uudelleen.

Kirja jäi Prisman edustan penkille, koska ei kelvannut miittiväelle