""Kiriakieli on itte asias köyhä selekokieli!" Syrämmen kieli on kieli, jonka olemme ensimmäiseksi oppineet. Se on murre tai slangi, oman identiteetin kivijalka, puhujalle ja kirjoittajalle mitä vahvin voimavara. Syrämmen kieli ei tottele kieliopin direktiivejä vaan taipuilee notkeammin maailmassa esiintyvien ilmiöiden mukaiseksi. Se ottaa haltuunsa uudetkin elämänalat nopeammin kuin kankea kirjakieli, jolla on täysi työ pysyä kehityksen perässä.

Matti Mäkelä kirjoittaa tässä kirjassa omalla syrämmen kielellään asiat selvemmiksi kuin kirjakielellä koskaan. Kirjailija myöntää hankkeen täyttävän "akiteerauksen" tunnusmerkit, mutta ei tahdo tuputtaa. Silti hankipyöräily, tango, maailmankaikkeuden rakenne, Anttilan luettelo ja julkisuuden vähentävä vaikutus kirjamyyntiin kuuluvat niihin tärkeisiin asioihin, joista uskottavasti voi kertoa vain Etelä-Pohjanmaan murteella.

"Murre, son piilopirtti, son joulu ja juhannus meirän syrämmes. Son niin ku istuus kesäsyrännä kannonpääs nevan keskellä saares, ku suopursu tuloo väkevästi nenähän, kevyt kesätuuli puhalteloo pairan alle kainaloohin ja kalavehes on heleppo hengittää."

Joku minuu murteis kiehtoo, oonhan itekii pitäny kiinni omast Kuusaan murteest, vaikka on muuttanu siält pois jo yli kakskymment vuotta sitte. Tät Mäkelän kirjaa oli pakko lukee miälessää äänee, että ymmärs, vaikka oonki jonkun verran pohjanmaan murretta kuullu kaverien suust. Ihan hauska tät oli lukee, etenkii kirjailijatarinat oli kivoi.

Katotaas, löytyiskö Savost tälle uus lukija!

Hyviä lukuhetkiä!