Kuulin tästä kirjasta ensimmäisen kerran Appelsiinin toivelistan ansiosta, tutustuin kirjan esittelyyn ja lisäsin sen heti omallekin toivelistalleni. Hullujen päivien aikaan tämä oli sitten pakko poimia mukaan Akateemisesta kirjakaupasta, kun tämä niin huuteli olevansa juuri minunlaiseni kirja.

Kovakantinen kirja, Bazar-kustannus, 2012, 300 sivua. Ruotsinkielinen alkuteos Lappskatteland. En familjesaga.

Takakannesta:

"Nuori nainen löytää kauniit, vanhat kengännauhat äitinsä ullakolta. Äiti ei ole koskaan halunnut korostaa saamelaisia sukujuuriaan, eikä hän kertomansa mukaan tiedä mistä kengännauhat ovat peräisin. Tytär kuitenkin päättää selvittää kengännauhojen ja samalla sukunsa tarinan.

Lapinkylä kertoo herkkävireisesti neljän sukupolven naisista, joita sitovat toisiinsa lujat siteet. Suvussa on myös ylpeyttä, surua ja vaiettuja asioita, joiden takia naisten on vaikea löytää yhteisymmärrystä tai antaa anteeksi.

Annica Wennströmin lumoava sukutarina ja rakkauskertomus ulottuu 1860-luvulta meidän päiviimme asti."

Ihana ihana kirja teemoiltaan! Minä luen kovin mielelläni saamelaisiin ja saamelaiskulttuuriin liittyvää kirjallisuutta. Muinaisaikojen saamelaiskertomuksista on mieleeni jäänyt esim. Paula Havasteen upea kirja Maaren, samaanien sukua. Lapinkylä toi nyt tuosta kirjasta tuttuun mystiikkaan ja uskomuksiin mukanaan kytköksen myös 2000-luvulle, nykypäivän nuoreen naiseen, joka etsii ja pohtii juuriaan. Luontouskomukset, saamelaisperinteet ja nykynaisen kasvutarina nivoituivat todella nautinnolliseksi neljän sukupolven tarinaksi. Terävästi Wennström ottaa esiin myös saamelaisjuurien häpeämisen ja jopa piilottelunkin. Kaikissa meissä elää aiempien sukupolviemme perintö, halusimme tai emme.

Kiitokset upeasta kirjavinkistä ja ihania jouluisia hetkiä sinulle :)!

Oih, toivelistakirja! Kiitos! :)

Aikansa kirja odotteli, nyt otin sen syyslomalukemiseksi reissulle mukaan.

Ja oi että miten tykkäsin kirjasta! Mielenkiintoisesti ja upeasti kirjoitettu tarina. Olisin mielelläni lukenut vaikka jokaisen sukupolven tarinan kokonaan ja omina kirjoinaan, niin kauniin riipaisevia ihmistarinoita oli nyt tarjolla.

Kirjan alussa oleva sanasto oli mielenkiintoinen yksityiskohta, mutta en kokenut tarvitsevani sitä kirjaa lukiessa. Sukupuu puolestaan oli kätevä, välillä meinasin mennä sekaisin henkilöissä.

Otan kirjan mukaan miittiin, toivottavasti sieltä löytyy seuraava lukija tälle ihanalle kirjalle! :)

Niin vahvat suositukset sai miittipöydässä ja kuulemma ihan mun kirjani, niin voiko muuta kuin napata mukaansa. :)

Aihepiiri oli ihan kiinnostava, mutta jotenkin en vaan saanut kokonaisuudesta kunnolla kiinni. Yleensä lukiessa alan nähdä kirjan tapahtumat selkeinä kuvina mielessäni, mutta nyt ne olivat epätarkkoja. En saanut heti kunnolla henkilöhahmoista kiinni. Kesti pitkään ennenkuin aloin päästä kärryille tarinan ytimestä. Kerronta soljui tasaisen mukavasti eteenpäin, mutta siitä puuttui tietynlainen terävyys. Yleensä tämäntyyppiset sukutarinat kiinnostavat, mutta tähän olisin kaivannut vähän potkua ja jotenkin selkeämmän rungon tarinaan.

Lisäys 28.1: Sikäli tärkeä kirja, että tämä ottaa kantaa saamelaisten oikeuksiin ja epäoikeudenmukaiseen kohteluun. Aihe on kiinnostava ja siitä voisin lukea enemmänkin.

Helmet lukuhaaste: Kirjassa on isovanhempia.

Kirja lähtee postin matkassa kohti pääkaupunkiseutua. Saka74 on ystävällisesti lupautunut toimittamaan tämän Annimannille.
Kiitos ja lukuiloa!

Tämä on menossa Annimannille, mutta voi käydä niin, että kuriiri syö kuormasta, sillä seuraavaan miittiin on vielä aikaa. Kiitos kirjaa kierrättäneille!

Näin hienoja kirjoja on ilo kuriroida! Ihastuin kirjaan jo pelkän kansikuvan perusteella, ja onneksi kirja osoittautui sisältönsäkin puolesta mukavaksi. Tykkäsin erittäin paljon. Oli mielenkiintoista lukea suvun tarinaa 1800-luvulta tähän päivään ja ennen kaikkea myös sitä, miten saamelaiset ovat eläneet ja miten heitä on kohdeltu ja miten he itse ovat kokeneet valtaväestön taholta tulleen kohtelun. Onhan se nyt järkyttävää, että ihmisiä valokuvataan kuin esineitä ja tuppaudutaan heidän kotiinsa sen enempiä kyselemättä. Yhtä järkyttävää on se, miten jälkipolvet yhä häpeävät juuriaan, mutta tässä asiassa valtaväestö saisi katsoa itseään peiliin, sillä sieltähän se syy löytyy. Tämä oli todellakin lukemisen arvoinen kirja, ja se herätti mielenkiinnon lukea enemmänkin saamelaisiin liittyvää kirjallisuutta.

Kuriiri kiittää saamastaan lukumahdollisuudesta ja antaa kirjan miitissä Annimannille. Mukavia lukuhetkiä!

Mahtavuutta, kiitos paljon!