Maalattujen luolien maa
by Jean M. Untinen Auel | Literature & Fiction | This book has not been rated.
ISBN: 9789510393581 Global Overview for this book
ISBN: 9789510393581 Global Overview for this book
2 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by Runojalka from Kokkola, Keski-Pohjanmaa / Mellersta Österbotten Finland on Tuesday, November 27, 2012
Maan lapset -sarjan päätösosa
Maalattujen luolien maa jatkaa Aylan, hänen miehensä Jondalarin ja heidän pienen tyttärensä Jonaylan tarinaa. Ayla joutuu kohtaamaan aikuisen elämänsä ensimmäiset suuret haasteet. Samalla kun hän opettelee äitiyden taitoja, hän harjoittelee tullakseen Zelandoniksi: henkiseksi johtajaksi ja parantajaksi, joka hallitsee lääkkeiden ja yrttien sekä mielen salat.
Jean M. Untinen-Auel yhdistää luontaisen kertojanlahjansa vetoaviin, jo miljoonille lukijoille tuttuihin hahmoihin ja uskottavaan kuvaukseen arjesta ihmiskuntamme alkuhetkillä. Suomalaissukuinen Untinen-Auel on myöhäispaleoliittisen kauden merkittävimpiä rekonstruoijia. Hän kirjoittaa eläviksi Aylan aikalaisineen, heidän uskomattomat selviytymistarinansa, kotinsa ja maisemansa, kaipuun kohteensa ja uskomuksensa – aivan kuin se tapahtuisi meille itsellemme.
Maalattujen luolien maa jatkaa Aylan, hänen miehensä Jondalarin ja heidän pienen tyttärensä Jonaylan tarinaa. Ayla joutuu kohtaamaan aikuisen elämänsä ensimmäiset suuret haasteet. Samalla kun hän opettelee äitiyden taitoja, hän harjoittelee tullakseen Zelandoniksi: henkiseksi johtajaksi ja parantajaksi, joka hallitsee lääkkeiden ja yrttien sekä mielen salat.
Jean M. Untinen-Auel yhdistää luontaisen kertojanlahjansa vetoaviin, jo miljoonille lukijoille tuttuihin hahmoihin ja uskottavaan kuvaukseen arjesta ihmiskuntamme alkuhetkillä. Suomalaissukuinen Untinen-Auel on myöhäispaleoliittisen kauden merkittävimpiä rekonstruoijia. Hän kirjoittaa eläviksi Aylan aikalaisineen, heidän uskomattomat selviytymistarinansa, kotinsa ja maisemansa, kaipuun kohteensa ja uskomuksensa – aivan kuin se tapahtuisi meille itsellemme.
Journal Entry 2 by Runojalka at Kokkola, Keski-Pohjanmaa / Mellersta Österbotten Finland on Thursday, June 6, 2013
6.6.
Täytyy sanoa, että kun olen aloittanut nyt lukemaan kirjaa, minut valtasi heti nostalgia. En muista kuinka mahdottoman monta vuotta siitä on kun olen lukenut sarjan edellisen osan, mutta tuntui kyllä tosi kotoisalta päästä taas Aylan ja Jondalarin seuraan. Muistan lukeneeni Luolakarhun klaanin ensimmäisen kerran 4. luokalla, eli 10-vuotiaana. Olin kirjaston suurkuluttaja ja laajentanut reviiriäni lasten- ja nuorten osastoilta aikuisten hyllyille jo ajat sitten. Olin valinnut kirjan luettavaksi varmaan kutsuvan kansikuvan perusteella. Maan lapset -sarjassa kiehtoi historiallinen aikakausi ja jännittävät tapahtumat. Sarjan kirjoissa huikeaa oli myös Aylan suhde villieläimiin. Muistan kavereiden kanssa hihitelleeni posket punaisina yksityiskohtaisille rakastelukohtauksille. Kaipa esiteini-ikäinen tyttö voisi saada käsiinsä huonompaakin seksivalistusta ja naisen mallia - että kiitos vaan rouva Untinen-Auel. ;) Kuskasin isoja painavia kirjoja jopa repussani kouluun ja luin ennen tuntien alkamista... Nyt on käsillä kirjasarjan viimeinen osa ja aikaa on kulunut yli 20 vuotta - toivottavasti en pety!
11.6.
Sivulla 333 lukee näin:
"Aylasta vierailut pyhiin luoliin olivat kiehtovia mutta väsyttäviä, ja hän oli viime aikoina nähnyt niitä niin monta, että oli kyllästynyt koristeltuihin luoliin."
Lukijalla on tarkalleen samat fiilikset.
15.9.
Kirjan alkupuolella tosiaan välillä pitkästytti - liikaa maalattuja luolia. Kirjassa on myös aika paljon toistoa. Menneiden tapahtumien kertaaminen on ihan paikallaan, mutta kirjassa toisteltiin joitain asioita (esim. joitain sukulaissuhteita tai kasvien käyttötarkoituksia) mielestäni turhan moneen otteeseen. Kirjan loppupuolella alkoi sitten jo tapahtua monenlaista, ja päästiin jännittämään miten kivikauden Brooken ja Ridgen käy. ;) Untinen-Auel kuvaa kyllä hyvin uskottavasti ja elävästi aikakauden elämänmenoa. Kirjasarjan viimeiselle teokselle sopivaan tyyliin loppu sisälsi syvällisempiäkin ajatuksia ja pohdintaa Emon lasten tulevaisuudesta.
Täytyy sanoa, että kun olen aloittanut nyt lukemaan kirjaa, minut valtasi heti nostalgia. En muista kuinka mahdottoman monta vuotta siitä on kun olen lukenut sarjan edellisen osan, mutta tuntui kyllä tosi kotoisalta päästä taas Aylan ja Jondalarin seuraan. Muistan lukeneeni Luolakarhun klaanin ensimmäisen kerran 4. luokalla, eli 10-vuotiaana. Olin kirjaston suurkuluttaja ja laajentanut reviiriäni lasten- ja nuorten osastoilta aikuisten hyllyille jo ajat sitten. Olin valinnut kirjan luettavaksi varmaan kutsuvan kansikuvan perusteella. Maan lapset -sarjassa kiehtoi historiallinen aikakausi ja jännittävät tapahtumat. Sarjan kirjoissa huikeaa oli myös Aylan suhde villieläimiin. Muistan kavereiden kanssa hihitelleeni posket punaisina yksityiskohtaisille rakastelukohtauksille. Kaipa esiteini-ikäinen tyttö voisi saada käsiinsä huonompaakin seksivalistusta ja naisen mallia - että kiitos vaan rouva Untinen-Auel. ;) Kuskasin isoja painavia kirjoja jopa repussani kouluun ja luin ennen tuntien alkamista... Nyt on käsillä kirjasarjan viimeinen osa ja aikaa on kulunut yli 20 vuotta - toivottavasti en pety!
11.6.
Sivulla 333 lukee näin:
"Aylasta vierailut pyhiin luoliin olivat kiehtovia mutta väsyttäviä, ja hän oli viime aikoina nähnyt niitä niin monta, että oli kyllästynyt koristeltuihin luoliin."
Lukijalla on tarkalleen samat fiilikset.
15.9.
Kirjan alkupuolella tosiaan välillä pitkästytti - liikaa maalattuja luolia. Kirjassa on myös aika paljon toistoa. Menneiden tapahtumien kertaaminen on ihan paikallaan, mutta kirjassa toisteltiin joitain asioita (esim. joitain sukulaissuhteita tai kasvien käyttötarkoituksia) mielestäni turhan moneen otteeseen. Kirjan loppupuolella alkoi sitten jo tapahtua monenlaista, ja päästiin jännittämään miten kivikauden Brooken ja Ridgen käy. ;) Untinen-Auel kuvaa kyllä hyvin uskottavasti ja elävästi aikakauden elämänmenoa. Kirjasarjan viimeiselle teokselle sopivaan tyyliin loppu sisälsi syvällisempiäkin ajatuksia ja pohdintaa Emon lasten tulevaisuudesta.
Kirja löytyi ainakin miumaumoun toivelistalta. Vapautuu Kesäpäivillä joko miuskiksen tai jonkun muun luettavaksi!
Ja matka pohjattoman toivekirjakassin uumenissa jatkuu. Miten yhdet porilaiset kesäpäivät voivatkin tuottaa näin paljon toivekirjoja?! Ihan kuin olisi joulu ja synttärit samaan aikaan. ;)
Olen myös aloittanut Maan lapset -sarjan lukemisen suunnilleen vuonna käpy ja oikein odottanut, että saisin käsiini tämän viimeisimmän (vai viimeisen ever?) osan sarjasta. Kirjastosta ajattelin aluksi lainata, mutta kun aina oli tämä varauksessa, niin uuvahdin odottamaan. On tämä vaan niin maan mainio harrastus, kun aikaa myöden saa luettavakseen juuri sen minkä haluaa. Ihanaa!
Kiitos toivekirjastani, Runojalka! Kiitos myös osallistumisestasi kesäpäiville Porin Herrainpäivillä. Oli ihanaa saada kasvot nimimerkin taakse ja muutenkin edes sana tai kaksi vaihdettua. Hauskaa oli, joyrn koskas otetaan uusiksi..?
Olen myös aloittanut Maan lapset -sarjan lukemisen suunnilleen vuonna käpy ja oikein odottanut, että saisin käsiini tämän viimeisimmän (vai viimeisen ever?) osan sarjasta. Kirjastosta ajattelin aluksi lainata, mutta kun aina oli tämä varauksessa, niin uuvahdin odottamaan. On tämä vaan niin maan mainio harrastus, kun aikaa myöden saa luettavakseen juuri sen minkä haluaa. Ihanaa!
Kiitos toivekirjastani, Runojalka! Kiitos myös osallistumisestasi kesäpäiville Porin Herrainpäivillä. Oli ihanaa saada kasvot nimimerkin taakse ja muutenkin edes sana tai kaksi vaihdettua. Hauskaa oli, joyrn koskas otetaan uusiksi..?
