Alkuteos: Up the Pier (1971)
Suomennos: Hilkka Pekkanen
NTK 214
120 sivua

Carrie ei aavista, millaiseen taianomaiseen maailmaan hän joutuu, kun hän astuu ensimmäisen kerran Llangollyn huvilaiturille. Kaikki alkaa siitä, että hän itse tulee sattumoisin tehneeksi taian harppoessaan laiturin lankuilla. Hän astuu näkymättömyyden rajan yli ja kohtaa oudonnäköiset Pontifexit, Kitchenerin, Georgen, Ellenin ja Pontyn, sukunsa Viimeisen Taikurin, joka epätoivoisesti yrittää palauttaa laituriväen puolen vuosisadan taakse jonne he kuuluvat.

Carrien yksinäisyys ventovieraassa kaupungissa muuttuu taikaiskusta: hän vierailee Pontifexien luona ja yrittää lievittää heidän onnettomuuttaan. Hän auttaa Elleniä luomaan kodin autiosta laiturikojusta, jonne Pontifexit on tuomittu elämään ikuisiksi ajoiksi - kenen tahdosta, sitä he eivät varmasti tiedä itsekään.

Mahtavat voimat ovat liikkeellä ja myös Carrien on osallistuttava taisteluun Pontifexien pelastamiseksi.

Tämä tarina olisi ollut hauska lukea kohderyhmän ikäisenä ja oli nytkin. Tarina sopi hyvin näin Sirkusmarkkinoiden jälkimaininkeihin myös. Ja järven äärellä Tampereella muisteltavaksi.

This is my # 76 (120) in
"REDUCE MOUNT TBR 2013" Challenge arranged by Dove-i-Libri.

Kirja jäi muovikääreessä Ratinanrannan leikkipuistoon LaNu-haasteen vapautuksena. Ehkä taustalla näkyvä laituri on myös Taikalaituri.
Lukuiloa löytäjälle!