Läpileikkaus 2000-luvun Suomesta

Pikkukaupunki keskellä sydänmaata. Ympärillä peltoa, metsää ja hiljaista valtatietä. Kaupungin asukkaat ovat rooleihinsa heitettyjä, eksyneitä, tarpeettomia. Kaikkia riivaa yksinäisyys. He kulkevat joka päivä toistensa ohi, mutta eivät kohtaa. Tehtaanpomo tietää, että tehdas suljetaan ja kaupunki kuolee. Maahanmuuttajaisä vaatii suomalaistunutta poikaansa puhumaan murtaen, sillä suomalaiset haluavat kebabinsa mausteeksi eksotiikkaa. Kaikkien tunteman viiripään, Hattuleidin, huhutaan hukkuneen jokeen, vaikka hän vaeltaa ilmielävänä kaupungin kaduilla ja näkee enemmän kuin kukaan muu.

Salo on epätavallisen moniääninen esikoisromaani, jonka ihmiskohtalot limittyvät toisiinsa. Sen miljöönä voisi olla mikä hyvänsä pikkukaupunki, mutta se on myös koko Suomen kuva. Se kertoo jälkiteollisesta yhteiskunnastamme, jossa äkilliset muutokset ovat sysänneet ihmisiä vaikeisiin asentoihin. Episodiromaanin aihe on alakuloinen, mutta kerrontaa läpäisee lämpö. Turkka Hautalan kaupungissa voi toivoa, että yksinäisyyden voittaa.

Turkka Hautala sai romaanistaan Kalevi Jäntin palkinnon. Salo oli myös Finlandia-ehdokas sekä Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokas.
--

Edit. 29.9.13

Tämä v. 2009 ilmestynyt kirja on edelleen hyvin ajankohtainen ja samaan aikaan pienet yksityiskohdat paljastavat ajan kulumisen (mm. Markku Uusipaavalniemi mainittu!).
Opin etuliepeen tekstistä, että kirja on rakenteeltaan episodiromaani. Erilaisten yhteenkietoutuvien ihmiskohtaloiden toisiaan seuraava ketju muistuttaa rakenteeltaan hieman Tarantinon elokuvaa. Henkilöistä oli helppo pitää, kirjailija on tehnyt heistä enimmäkseen hyväntahtoisia ja inhimillisiä. Liiankin? Joidenkin tarinaa olisin halunnut lukea pidemmälle. Lukukokemus oli surumielisen lämmin, höysteenä huumoria.

Tarjolla VPK 2:ssa -> josta sen valitsi itselleen miumaumou

Salo siirtyy Suomen kartalla Poriin?
Kirja nakattu tänään postin vietäväksi.

Kyllä se nyt niin on, että kuntaliitokset vain natisevat ja paukkuvat, kun Salo liittyi Poriin tällä päivämäärällä. VPK II -kirja on siis saapunut tänään, kiitos kaunis. Jotenkin *niin* suomalainen kansi tässä kirjassa, melankoliaa ja maaseutua. Takakansitekstipätkien perusteella luvassa on kiehtovasti kirjoitettu teos. Mielenkiintoista! Tuntuu siltä, että nyt tuli kannattava valinta.

Kiitos kirjasta ja Kokkola(nkokoisesta) kortista, Runojalka!