Novelleja. LIKE 2000, 199 s.

Välimerellisissä novelleissa "ihmiset kohtaavat oman ja toistensa menneisyyden ja tuntevat piinaavaa syyllisyyttä". Siis semmoista synkeää vatulointia jota minä rakastan?

*****

Ei ihan vastannutkaan odotuksiani. Eniten pidin kahdesta ensimmäisestä novellista. "Piazza Europassa" kertojan isä on hukassa ja perässähaahuilu on hyvin kuvattu. Tosin unien selostaminen harvoin onnistuu minua sykähdyttämään, ei nytkään. - "Johnny Guitar" on eloisa kuvaus; sen outo äidinrakkaus on ehkä epäuskottava mutta kapakassa hölöttävä kaveri sitä uskottavampi.
Loput novellit ovat aika melodramaattisia, mutta "Marianzan raitiovaunujen" tunnelma jää mieleen, ja ne raitiovaunut. Hiukan keinotekoista on jutun sijoittaminen vuoteen 2130, en ymmärtänyt pointtia.

- ruzena

Happaranda? Päivän hauska catch?

Haapparannassako maanalainen ratikka?
Skandinaavitkin saivat vatuloitavaa.
.
Piste
.
Ei tunnu pakkasenpuremassa.
.
.
Mansesterin raitiovaunut
Jos eivät iän kaiken kulkiskaan,
niin lukutuolille paikka varataan.
.
.
.
.
Kiitokset pohjoismaisesta solidaarisuudestasi, ruzena!
;)

---
Huumorisi puree sattuvasti. Hauskasti on kirja tuunattu ja laputettukin. Moikka moikkanen... :D

Journalin kirjoitus on vaan jäänyt, vaikka tällaiset kirjat etsintöineen ja muistoissa harhailuineen ovatkin hyvin mieluisia.

Nautin Piazza Europan traagisista tunnelmista, vaikka kaikki olikin alusta asti arvattavissa. Pakkasen kieli on mielestäni niin kaunista, että Johnny Guitarin puhekieli oli pettymys. Sekä Andrean putoaminen että Pantheon taas kiskaisivat paikoin sellaisiin syvyyksiin, että niiden sameuksissa jäi paljon näkemättäkin. Viimeinen novelli eli Marianzan raitiovaunut oli upea! Vitkastelin, minkä maltoin, sitä lukiessani. Tämä kirja varmasti kestää ja ehkä jopa vaatisi useammankin lukukerran.

Isot kiitokset, ruzena!

Kiitokset kuluneesta BC- ja HH-vuodesta! Mukavaa joulun odotusta! :)

Moikka moikkanen vaan teille molemmille ja kiitos Pakkas-ylläristä! Joka vuosi löytää joitain uusia kiehtovia kirjailijoita ja tämä pian päättyvä vuosi on tuonut elämääni Jukka Pakkasen. En tiedä, naurattaako kirjan teksti, mutta laputus on ainakin varsin mainio :D

Olipas yleistunnelmaltaan haikea ja isättömyyden tuskaa tihkuva kokonaisuus. Pidin ehdottomasti eniten ensimmäisestä novellista, Piazza Europa, jossa oli hyvin paljon samaa kiehtovuutta ja etsintää kuin Elena Damianin kirjeissä, joka oli ensimmäinen lukemani Jukka Pakkasen kirja. Johnny Guitar jäi vahvasti mieleen myös. Tämän novellikokoelman pohjanoteeraus oli Pantheon, joka jäi avautumatta täysin ja minua ärsytti sen tarinan kirjoitusasu - lähes vailla pisteitä.
Luulen, että raitovaunut täytyy ottaa tarjolle seuraavaan BC-miittiin, koska Tampereen crossaajaporukoista löytyi taannoin ainakin yksi henkilö, joka ei ollut kuullutkaan Jukka Pakkasesta :D

Kirja jatkoi matkaansa BC-tapaamisessa kahvila Nostalgiassa :)

KTMC 2013 # 9

Jokin tässä kirjassa kiehtoi ja siksi tarttui mukaani.