Takakansi:

Paljon emme tiedä, mutta jollain tavalla Irman elämä on liikahtanut sijoiltaan. Ihmisseuran kaipuussaan hän ajautuu soittelemaan ovikelloja sekä omassa naapurustossaan että Keravalla, jonne hän sattumalta päätyy.
Koska ihmisten ovikelloja ei voi soitella ilman syytä, keksii Irma peitetarinaksi olevansa Talous
tutkimuksen kyselytutkija.
Viikkojen galluptöiden jälkeen alkavat jotkut keravalaiset epäillä Irman ammatillista aitoutta ja soittavat poliisille. Irma hätääntyy. Hän on sitä paitsi ehtinyt jo kovasti kiintyä haastateltaviinsa.
Irman on pakko palata paikalle, mutta kiinni jäämisen pelko alkaa käydä hetki hetkeltä aiheellisemmaksi.

Etulieve:

Mikko Rimminen (s. 1975) on helsinkiläinen kirjailija. Hän on aiemmin julkaissut kaksi runokokoelmaa, kirjan Hämärä luonto (Tammi 2001) yhdessä Kyösti Salokorven kanssa sekä kaksi romaania: Pussikaljaromaani (2004) ja Pölkky (2007). Pussikaljaromaani sai Kalevi Jäntti -palkinnon ja oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Se on käännetty saksaksi, ruotsiksi, hollanniksi, venäjäksi, tšekiksi ja latviaksi. Sen elokuvaoikeudet myytiin heti. Pussikaljaromaani saa ensi-iltansa syksyllä 2011.
Mikko Rimmisen kolmas romaani Nenäpäivä on kertomus suuresta ihmisrakkaudesta. Se on uskomattoman hellä, jysäyttävän surumielinen ja tolkuttoman hauska tarina. Mikko Rimmisellä on nerollinen kyky saada lukija rakastamaan maailmaa kaikkinensa.

Nenäpäivä voitti vuoden parhaalle romaanille myönnettävän Finlandia-palkinnon 2010.

Kovakantinen, kansilehdellinen kirppislöytö
Teos 2010

Vastapallo kiitokseksi, ota koppi!

Olen Nenäpäivän lukenut jo aiemmin ja en ihan hillittömästi Rimmisen tyylistä pidä. Mutta sehän ei tarkoita sitä, että sinä et pitäisi. Lukemalla se selviää. Toivekirjaa siis kiitoksena siitä, että olet ihana sinä.

Mielenkiintoisia lukuhetkiä ja ihanaa joulua!

Kiitos, kiitos. Ihana sinä! Kiitos kirjasta ja kaikesta muustakin, mitä kuoresta paljastui. Kyllä joulukoristeille aina tilaa on. :) Kirja pääsee nyt lukupinoni päähän. Ihanaa joulunaikaa teidän koko perheelle!

Minä pidin tästä kirjasta. Se oli hauska ja surullinenkin. Välillä tuli epätoivon tunteita, kun en todellakaan olisi halunnut Irman enää menevän sinne Keravalle tai minnekään muuallekaan. Miksei se voinut lopettaa?!!

Kirja oli kirjotettu hyvin. Sitä oli pakko lukea eteenpäin, ja vielä pari sivua. Ehkä tämä ei kuitenkaan ollut kaikista ikimuistoisin kirja, kun nyt hetki kirjan lukemisen jälkeen en muista, miten se sitten lopulta päättyi. Hyvin, toivottavasti.

Kirja jatkoi matkaansa toivelistayllärinä kera parin kortin. Hyviä lukuhetkiä sinne ja mukavaa joulunodotusta!

Voi että, KIITOS! Tämä on niin liikuttavaa. Saada tällainen "joululahja" ja vielä kera korttien! Kyllä lämmittää mieltä, ja jälleen saan ihmetellä bookcrossaajia kun ovat niin hienoja ihmisiä. Kiitos Pinni sekä kirjan matkaan laittaja miumaumou.

Ymmärrän kyllä että se on kekseliäs, tyyli, kirjailijan siis, mutta jotenkin en nyt löytänyt samanlaista veret seisauttavaa iloa ja hauskuutta siitä kuin ennen. Jotenkin tuli mieleen synonyymisanakirja, aivan kuin tyyppi, kirjailija siis, olisi kirjoittanut kirjaa synonyymisanakirjan kanssa, vaikkei tässä nyt itsellä synonyymeista tai sanakirjoista sen puoleen mitään erityiskokemusta olekaan. Tuntuu kuin kyseessä olisi Pussikaljaromaanin uusintaminen, niin samanlainen oli kertojan ääni, vähän niin kuin kertoja olisi jollakin nurjalla tavalla ollut sama tyyppi kuin Pussikaljaromaanin päähenkilö.

Mutta jotain lämpöä siinä ajatuksessa oli, sitä ei ole kieltäminen.

Loppiaismiittiin.

Loppiaismiitissä Kempeleessä napattu. Jaha, tämä kirja yllytettiin minulle, tokko muuten olisin ottanut? ;) En tiedä miksi, mutta kansi, kirjan nimi ja takakansitekstikään ei houkuta. Mutta välillä on hyvä lukea sitä mitä ilman ihania bookcrossajia ei tulisi lukeneeksi! Katsotaan mitä tästä sitten tuumaan.

Vapautettu Prisman penkille, ja kuten kaikki aiemmatkin kirjat, oli hetken kuluttua jo nappautunut jonkun kulkijan mukaan:)
Lyhyenä arviona kirjasta; pidin kirjan notkeasta ja kekseliäästä kielestä, se oli kuin jutustelua ja puhuttua, luontevaa - helppolukuista. Jostain syystä aihe kuitenkin jätti kiskaisematta minut mukaansa sen kummemmin, luin puoleenväliin kirjan tai ainakin suurinpiirtein, ja jätin siihen. Tuntui että luin jo 'kaiken'.
Hyvää matkaa kirjalle!

Luettavana :)