Kakstoista meren rannalla
by Anni Lahtinen | Mystery & Thrillers | This book has not been rated.
ISBN: 9511040065 Global Overview for this book
ISBN: 9511040065 Global Overview for this book
2 journalers for this copy...
Otava, Helsinki 1976. Sidottu, 156 sivua.
Kannen piirros: Seija Kirkkala.
Arvostelukappale vaihtohyllystä. Minulla itse asiassa on muinoin ollut ihan omakin kappaleeni. Sen olen tietysti lukenut enkä lpitänyt kirjaa kovinkaan hyvänä. Nyt ajattelin katsoa, ovatko mielipiteeni muuttuneet. stinaPin ja taavinan Numerohaaste kieltämättä inspiroi. :)
Takakansi:
Kirpeän humoristinen jännitysromaani
Pohjois-Wales ja Penmaenmawr. Idyllinen paikka meren rannalla ja kansainvälinen seminaari, jossa kaksitoista huolella valittua nuorta ihmistä eri puolilta maailmaa pohtii kehitysyhteistyön ongelmia ja rakentaa ystävyyttä yli rajojen.
Suomen edustajana on fil.kand. Maija Rännäri, joka karkaa mielellään tällaisiin aivoriihiin leipätyöstään vakuutusyhtiön tilastojen laskijana. Työt hän tekee omaan ilmiömäiseen tahtiinsa ja kiertää väliajat maailmaa. Ja Penmaenmawr täyttää kaikki odotukset: paikka on ihana, seminaarin osanottajat koulutettuja valioyksilöitä Englannista, Skandinaviasta, Afrikasta, Ranskasta ja Pakistanista. Alustukset ja keskustelut ovat mielenkiintoisia ja kansainväliset romanssit orastavat totuttuun tapaan, kuten epäromanttinen Maija päältäkatsojana toteaa — kunnes hänen kohdalleen sattuu todella mielenkiintoinen mies.
Sitten tapahtuu ikävä käänne: havaitaan sarja varkauksia, jotka on pakko uskoa jonkun osanottajan tekemiksi. Maijan loogiselle älylle ongelma on haaste, Billy Brown tutkii sitä ammattimielessä. Lopulta tilanne huipentuu paljastukseen, jossa suomalaisamatsonilla, 179 senttiä, on ratkaiseva osa.
Anni Lahtinen Pirkanmaalaisia nykykirjailijoita -sivustolla
Anni Lahtinen Wikipediassa
Kannen piirros: Seija Kirkkala.
Arvostelukappale vaihtohyllystä. Minulla itse asiassa on muinoin ollut ihan omakin kappaleeni. Sen olen tietysti lukenut enkä lpitänyt kirjaa kovinkaan hyvänä. Nyt ajattelin katsoa, ovatko mielipiteeni muuttuneet. stinaPin ja taavinan Numerohaaste kieltämättä inspiroi. :)
Takakansi:
Kirpeän humoristinen jännitysromaani
Pohjois-Wales ja Penmaenmawr. Idyllinen paikka meren rannalla ja kansainvälinen seminaari, jossa kaksitoista huolella valittua nuorta ihmistä eri puolilta maailmaa pohtii kehitysyhteistyön ongelmia ja rakentaa ystävyyttä yli rajojen.
Suomen edustajana on fil.kand. Maija Rännäri, joka karkaa mielellään tällaisiin aivoriihiin leipätyöstään vakuutusyhtiön tilastojen laskijana. Työt hän tekee omaan ilmiömäiseen tahtiinsa ja kiertää väliajat maailmaa. Ja Penmaenmawr täyttää kaikki odotukset: paikka on ihana, seminaarin osanottajat koulutettuja valioyksilöitä Englannista, Skandinaviasta, Afrikasta, Ranskasta ja Pakistanista. Alustukset ja keskustelut ovat mielenkiintoisia ja kansainväliset romanssit orastavat totuttuun tapaan, kuten epäromanttinen Maija päältäkatsojana toteaa — kunnes hänen kohdalleen sattuu todella mielenkiintoinen mies.
Sitten tapahtuu ikävä käänne: havaitaan sarja varkauksia, jotka on pakko uskoa jonkun osanottajan tekemiksi. Maijan loogiselle älylle ongelma on haaste, Billy Brown tutkii sitä ammattimielessä. Lopulta tilanne huipentuu paljastukseen, jossa suomalaisamatsonilla, 179 senttiä, on ratkaiseva osa.
Anni Lahtinen Pirkanmaalaisia nykykirjailijoita -sivustolla
Anni Lahtinen Wikipediassa
Eihän aika yleensä kirjaa parantaa taida. Ei se ainakaan tälle niin tehnyt. Tässä kirjassa mättää kaikki. Missä ovat takakannen lupaamat kirpeys, huumori ja jännitys? Lahtisen kirjoitustyyli on monisanaista ja puhkiselittelevää, lukijaan hän ei luota tippaakaan. Dialogia on paljon, eikä se tunnu toimivan alkuunkaan. Lukiessani yritin muistella, olisiko puhekielen käyttö ollut 70-luvun puolivälissä jotenkin uutta ja ihmeellistä. En sitä kuitenkaan usko. Joka tapauksessa minua häiritsi hirveästi repliikeissä käytetty puhekieli, semminkin kun iso osa kirjan 12 päähenkilöstä puhui äidinkielenään jotain muuta kuin englantia (joka siis oli keskusteluissa muka käytetty kieli).
Koko symposium tuntui jokseenkin koomiselta, mutta ehkä tuollaisia huttutilaisuuksia 70-luvulla järjestettiinkin. Tänä päivänä näistä aineksista voisi saada ihan hauskan ja pisteliään pikku jutun. Symposiumin osanottajat ovat selkeästi generalisteja — lääkärin alustusaiheena on nuorisorikollisuus — ja se kyllä ainakin kuvaa omaa aikaansa. Spesialisteja ei tuolloin juuri suosittu.
Ei Lahtinen mikään huono kirjoittaja ole, tähän keitokseen hänellä on vain aivan liian vähän aineksia. Siksipä hän joutuu toistelemaan jo moneen kertaan sanottua ja todistelemaan Maija Rännärin huipputerävien ja loogisten aivojen olemassa oloa. Muuten sitä ei lukija huomaisikaan. Jotkin kielikuvat ovat ihan oivallisia: ... laskuvesi oli ääripisteessään ja merenpohja muistutti nukkaista nurinperin käännettyä kinnasta. Tuokin piti kyllä sanoa myöhemmin vielä uudelleen.
Usein en tätä sano, mutta nyt on pakko: Kakstoista meren rannalla on ihan turha kirja. Toivon totisesti, että se löytää itselleen lukijan, joka todistaa minun olevan väärässä. :)
Koko symposium tuntui jokseenkin koomiselta, mutta ehkä tuollaisia huttutilaisuuksia 70-luvulla järjestettiinkin. Tänä päivänä näistä aineksista voisi saada ihan hauskan ja pisteliään pikku jutun. Symposiumin osanottajat ovat selkeästi generalisteja — lääkärin alustusaiheena on nuorisorikollisuus — ja se kyllä ainakin kuvaa omaa aikaansa. Spesialisteja ei tuolloin juuri suosittu.
Ei Lahtinen mikään huono kirjoittaja ole, tähän keitokseen hänellä on vain aivan liian vähän aineksia. Siksipä hän joutuu toistelemaan jo moneen kertaan sanottua ja todistelemaan Maija Rännärin huipputerävien ja loogisten aivojen olemassa oloa. Muuten sitä ei lukija huomaisikaan. Jotkin kielikuvat ovat ihan oivallisia: ... laskuvesi oli ääripisteessään ja merenpohja muistutti nukkaista nurinperin käännettyä kinnasta. Tuokin piti kyllä sanoa myöhemmin vielä uudelleen.
Usein en tätä sano, mutta nyt on pakko: Kakstoista meren rannalla on ihan turha kirja. Toivon totisesti, että se löytää itselleen lukijan, joka todistaa minun olevan väärässä. :)
Journal Entry 3 by Tarna at Minna Canthin muistomerkki in Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Saturday, December 1, 2012
Released 11 yrs ago (12/1/2012 UTC) at Minna Canthin muistomerkki in Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland
WILD RELEASE NOTES:
Joulukalenteri, luukku 1.
LÖYTÄJÄLLE: Kiitos, että nappasit tämän kirjan mukaasi ja tulit vielä vilkaisemaan sen matkapäiväkirjaa! Tieto siitä, että kirja on hyvissä käsissä, on minulle tärkeä. Siksi pyydän sinua kertomaan, että se on sinulla. Toivon myös, että luettuasi kirjan poikkeat uudestaan täällä kirjoittamassa mietteitäsi lukemastasi. Sinun mielipiteesi kiinnostaa minua. :) Samalla voit myös kertoa mahdollisista jatkosuunnitelmistasi kirjan varalle. Jos olet kiinnostunut BookCrossingista, mutta haluaisit tutustua siihen suomen kielellä, kurkkaapa näiden linkkien taakse: * BookCrossingista suomeksi http://bookcrossingfinland.net/wiki/Etusivu * Suomenkielinen keskustelufoorumi http://www.bookcrossing.com/forum/30 * BookCrossing suomenkielisessä Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing |
Found this on bus number 20, heading from Hervanta to Downtown Tampere. Gonna give it a read and I'm gonna free some books as well :)