Tampereen hiippakunnan vuosikirja XXXIV 1988. Tampereen hiippakunta 1987. Nidottu, 143 sivua.
Kansi: Seppo J.J. Sirkka.

Nimilehdellä:
Suurimman osan tämän kirjan teksteistä ovat kirjoittaneet 15—18-vuotiaat lahtelaiset nuoret keväällä ja kesällä 1987.
Nuorten haastattelut on tehnyt Pekka Paloranta.
Nuorten omat kirjoitukset ovat nimimerkillä.

Takakansi:
”- - - Toivoisin, että elämäni olisi kirjoitettu lyijykynällä jotta voisin pyyhkiä kaikki erehdykseni, pahat sanat ja teot pois. Mutta elämäni on kirjoitettu mustekynällä ja se on täynnä kirjoitusvirheitä.
Silti tahtoisin, että voisit rakastaa minua virheineni - - -”
Mitä mulle kuuluu kirjassa nuoret kertovat elämästään; rehellisesti, aidosti, kipeästi ja koskettavasti. Mitä merkitsevät perhe, suomalaisuus, rakkaus, kirkko, politiikka, harrastukset, kaverit, alkoholi rock. . .?
Myös elämän vaikeat asiat pohdituttavat kuten nuorten itsemurhat, yksinäisyys ja tulevaisuus.
Sanalla sanoen, millaista on nuoren elämä 70 vuotta täyttävässä Suomessa 1987?
Ja kaikki kirjoitettuna mieli vereslihalla luettavaksi itselle ja aikuiselle.

***
Vanhempieni papilliselta ystävältään saama vanha joulutervehdys löytyi yhdestä niistä kirjakasseista, jotka raahasin vuosi sitten kotiini tyhjennettyäni heidän kirjahyllynsä muuttoa varten. Tämän voisin vaikka lukea. Numerohaasteeseen. Ja muutenkin. :-)

Olipas kiintoisaa! Olen nyt lukenut muutaman (ne kiinnostavimmat) näistä hiippakunnan vuosikirjoista ja tunnustan yllättyneeni positiivisesti. Yllätys oli myös se, että kaikkein antoisimmaksi koin teinien mielipiteet neljännesvuosisadan takaa. Etenkin kirjan alkuosassa olevat nuorten omat kirjoitukset olivat mannaa. Ne saivat toivomaan, että vastaava teos julkaistaisiin aina kymmenen vuoden välein. Pekka Palorannan kirjoittamat haastattelut olisi voinut kirjoittaa vähän paremminkin, mutta mielenkiintoisiksi minä ne noinkin koin. Myös kuvitus on tässä kirjassa keskimäärin parempaa kuin muissa lukemissani/selaamissani vuosikirjoissa (ja niitähän on jokunen kymmenen). Onhan tässäkin kirjassa toki mukana myös samankaltaisia suttuisia ja sävyttömiä valokuvia kuin muissakin, mutta paljon on myös muuta. Mustavalkoiset valokuvat voivat olla todella upeita, minä pidän niistä paljon enemmän kuin värikuvista. Mustavalkokuvaus (ml. kuvan kehittäminen) on kuitenkin taitolaji — se on taidetta jota ei ihan joka näppäilijä hallitse. Hiippakunnassakin olisi sietänyt muistaa se, kun vuosikirjojen kuvitusta hankittiin ja harkittiin.
Tässä kirjassa on kaikki kuitenkin pääosin hyvin. Pisteet Lahteen.

LÖYTÄJÄLLE: Kiitos, että nappasit tämän kirjan mukaasi ja tulit vielä vilkaisemaan sen matkapäiväkirjaa! Tieto siitä, että kirja on hyvissä käsissä, on minulle tärkeä. Siksi pyydän sinua kertomaan, että se on sinulla. Toivon myös, että luettuasi kirjan poikkeat uudestaan täällä kirjoittamassa mietteitäsi lukemastasi. Sinun mielipiteesi kiinnostaa minua. :) Samalla voit myös kertoa mahdollisista jatkosuunnitelmistasi kirjan varalle. Jos olet kiinnostunut BookCrossingista, mutta haluaisit tutustua siihen suomen kielellä, kurkkaapa näiden linkkien taakse: * BookCrossingista suomeksi http://bookcrossingfinland.net/wiki/Etusivu * Suomenkielinen keskustelufoorumi http://www.bookcrossing.com/forum/30 * BookCrossing suomenkielisessä Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing LUKUILOA!!!

Poistettu seur. kirjat kirjaston kierrätyskärrystä (kukaan ei ota noita ilmaiseksikaan, muutama samantyyppinen kirja vielä jäi).