Kustannus-Mäkelä, Karkkila 1984. Sidottu, 222 sivua.
Päällys: Raimo Huittinen.

Takakansi:
Pelottaako tulevaisuus? Ei ainakaan Pirkko Arhippaa, joka kirpeästi hymyillen vie lukijansa suoraan huomiseen.
Ympäristöetsivien vauhdikkaassa seurassa kaivellaan juuria myöten kaikenlaisia suojelukohteita — kuten rauhoitettuja puita ja haudattuja salaisuuksia.
Ovatko hietaneilikat hautakukkia, ja miksi robotitkin pillastuvat ennen tarinan päätöstä?
Nasevaa ja ilkikurista, aitoa Arhippaa — ja kuitenkin erilaista.

Etulieve:
PIRKKO ARHIPPA
on tehnyt 'Hietaneilikalla' uuden aluevaltauksen, kirjoittanut kirjan, joka ei sellaisenaan sopeudu vanhoihin kaavoihin ja luokitteluihin. 'Hietaneilikka' ei ole puhdasoppinen jännäri, vaikka pitääkin lukijan imussa alusta loppuun. Kirjassa liikutaan huomispäivän Suomessa, mutta tieteiskirjan määritelmäänkään teos ei mahdu.
'Hietaneilikkaa' ei voi yksinkertaistaa ajankohtaiseksi yhteiskuntakritiikiksi, vaikka Arhippa ampuukin kovilla ja osuu maaliin. Ja vaikka Arhipan ilkikuriset ja nasevat oivallukset vetävät suupielet väkisinkin hymyyn, ei kyseessä ole pelkkä huumorikirja.
Millainen teos 'Hietaneilikka' sitten on? Se pitää lukijan itse määritellä.
*
Saatavissa olevia Pirkko Arhipan teoksia:
Kultaverkko (1982)
Puulinnun kuolema (1983)
Murha on sydämen asia (uusi painos 1983)
Komisarion kirjelaatikko (uusi painos 1984)
Kuolleet eivät äänestä (uusi painos 1984)
Salat on aaltoihin saneltu (uusi painos 1984)

***
Vaihtohyllystä taitaa olla peräisin tämä kirja. Alkupään Arhipoista olen tykännyt ja tämänkin muistaakseni joskus lukenut. Tuumin, että lukukokemuksen voisi vaikka vaikka uusia.


Pirkko Arhippa VASKI — varsinaissuomalaisia kirjailijoita -sivustolla
Pirkko Arhippa Lounakirjailijoissa
Pirkko Arhippa DekkariNetissä
Pirkko Arhippa Suomen dekkariseuran sivuilla
Pirkko Arhippa Wikipediassa

Lievetekstistä huolimatta (taisin jättää sen lukematta) odotin jonkinmoista dekkaria. Eihän Hietaneilikka kallistu sinne päin ollenkaan, vaikka Forssan mahtimies, hiekkakuopassa makoileva seutukaavaliiton puheenjohtaja jo alkumetreillä katoaakin, kun joku on ensin aiheuttanut samaiseen kuoppaan tuhoisan hiekkavyöryn.
Osan odottaa Arhipan teksteiltä mukavaa leppoisuutta, enkä pettynyt tälläkään kerralla. Tekstin sisältö sitten taas... no jaa. Lyhyesti sanottuna Arhipan dystopiassa on tahattoman koomisiakin piirteitä. Arhipan nimienvääntelyintoa olen jo ainakin kerran moitiskellut, joten en nyt mene yksityiskohtiin. Ilkeämieliseltä se tuntuu edelleen. Eipä minua hymyilyttänyt (viittaan jälleen lievetekstiin), mutta letkeää luettavaa Hietaneilikka kyllä on. Ja aina on erinomaisen hauskaa, kun kirjan tapahtumat sijoittuvat jollekin todelliselle paikkakunnalle, joka ei sijaitse pääkaupunkiseudulla tai ole nimeltään Tampere tai Turku. (Eihän minulla mitään sitäkään vastaan ole, että kirja sijoittuu johonkin niistä, se vain on kivaa jotenkin toisin.)
Lisään vielä, että melko typeränoloisesta alaotsikosta voi päätellä, että suunnitteilla on ollut useampikin Ympäristöetsivät-kirja. Varsinaista sarjaa ei (onneksi?) syntynyt, mutta ainakin vuonna 1985 ilmestyi Hietaneilikalle jatkoa: Konna ja rupikonna : ympäristöetsivät ja koiransa Assi seikkailevat huomispäivän Forssassa. Hmm, pitäisiköhän sekin etsiä jostain lukupinoon odottamaan... Vaikka vain kuriositeetin vuoksi; tuskin noita Forssa-romaaneja niin kamalan paljon on kirjoitettu.

Ei minusta ole lyhyen kirjoittajaksi. Se ainakin on pakko lisätä, että vaikka jotkin Arhipan visiot koomisilta nyt vaikuttavatkin, hänen osumatarkkuuttensa on joissain kohdin mahtavaa. Ajattelen esim. työttömiä, heidän kouluttamistaan jne. erityisesti 90-luvun lama-Suomessa. Ja vaikkei sääreen teipattava nopeus- ja matkamittari tainnut tuotantoon päästäkään, niin sykemittarit yleistyivät 90-luvulla.
Tarjosin kirjaa HEP-ketjussa, ja tottahan Tarya Forssa-täkyyn tarttui — juuri kuten toivoinkin. Kiitos, Tarya! Ja hyviä lukuhetkiä 80-luvun huomispäivän Forssassa.

Huolellisesti paketoitu kirja tipahti parisen minuuttia sitten postiluukusta, kiitos Tarna! Vien tämän mökkilukemiseksi, melkein autenttiseen ympäristöön - Pohjois-Tammelasta on nimittäin Forssaan 15 kilometriä :D Kiitokset myös BC-kortista (en muista nähneeni tällaisia ennen!) ja kirjanmerkistä!

Nyt kun rekisteröin Arhipan toisen ympäristöetsiväkirjan http://www.bookcrossing.com/journal/13909916, muistin (taas kerran), että tämä on journaloimatta.. Luin kirjan nimittäin heti sen saatuani ja se odottaa hyllyssäni jatkokäyttöä ;) Tarina ei ihan parasta Arhippaa ollut, mutta kun teemana on ympäristöetsivät ja Forssa, pakkohan kirjasta on pitää :D

Edit 11.11.2016: Luin kirjan uudelleen viime kuussa, mutta journalointi jäi nytkin.. Muita muistiinpanoja kyllä tein ja käytin kirjan hyödykseni :)