Tanskankielinen alkuteos På udkig efter Hemingway (2008). Suomentanut Sanna Manninen. Nidotun laitoksen ensimmäinen painos. Teos ilmestyi ensimmäisen kerran Otavan julkaisemana 2009. Seven-sarja. Otava, Helsinki 2009/2010. Pokkari, 350 sivua.
Kannen kuva: Neil Emmerson / Robert Harding / Fennopress. Kansi: Tiia Javanainen.

Sampolan vaihtokärrystä. Taas yksi nykydekkaristi, jolta en ole koskaan lukenut mitään. Vähän ajattelin, josko ehtisin lukea tämän Amynitan kulttuurihaastetta silmälläpitäen.

Takakansi:
Tanskan suosituimman jännityskirjailijan vauhdikas agenttitrilleri sykkii Castron Kuuban pahaenteistä tunnelmaa
Tanskalainen espanjanopettaja John tutustuu matkallaan Key Westissä kuubalaisiin pakolaisiin. Kun nämä pyytävät häntä toimimaan viestinviejänä vanhaan kotimaahansa päin, hän suostuu empimättä. Sitten eräästä kirjeestä löytyy salaperäinen kartta, joka johdattaa Hemingwayhin liittyvän salaisuuden jäljille.
John sotkeutuu monimutkaiseen agenttiselkkaukseen, joka pakottaa hänet itsensäkin harrastajavakoojan rooliin. Mutta Kuuba ei olisi Kuuba, elleivät kuvaan kuuluisi myös tulisen tanssin viettelevät rytmit...
”— — padassa porisevat pääainekset saavat mausteensa miljöökuvauksen aitoudesta, joukkoon ripotelluista historiallisista ja kirjallisista faktoista sekä anekdooteista, mutta myös huumorista, erotiikasta ja seikkailusta.”
— Ruumiin kulttuuri

Leif Davidsen Otavan sivuilla
Leif Davidsen DekkariNetissä
Leif Davidsen på Litteratursiden

Alussa oli yllätys: tämä Davidsenhan kirjoittaa hyvin. Kuvailua ja paikallisia maamerkkejä on paljon. Jossain kohdin aloin sitten jo vähän ärsyyntyä sanojen tulvaan. Merete-muistelojen tarkoituksena lienee tarkentaa päähenkilön kuvaa, mutta epäilen moisen merkitystä. Sillä ei kai tämä espanjanopettaja luojansa muiden kirjojen sankarina heilu?
Takakansitekstistä huolimatta yllätys oli myös se, että Kuubalaista verta tosiaan on agenttiromaani. Tulivatpahan kylmän sodan ajat ja sen ajoille sijoittuvat agenttikertomukset mieleen. Oikeastaan mitään uutta eivät kuluneet vuosikymmenet ja 2000-luku olleet tuoneet, joten Davidsenin tarina tuntui oudon vanhahtavalta.
Tarina sijoittuu osittain Floridaan (Key Westiin ja Miamiin) ja osittain Kuubaan Fidel Castron presidenttikauden lopulla. Muistoissa ollaan Tanskassa (Ringkjøbingissä) ja piipahdetaanpa välillä pikaisesti Helsingissäkin. Toimintaa kirjassa riittää, kunhan Kuubaan asti päästään. Riittää myös kulttuuria. Kirjan sankari, tanskalainen espanjanopettaja John syöttää lukijalle aimo annoksen Hemingway-tietoutta. Sen lisäksi lukija pääsee tutustumaan El Jefen Kuuban omituisiin piirteisiin. — On niitä niin paljon, että kirjaa kehtaa hyvillä mielin tarjota Amynitan kulttuurihaasteeseen.— Päällimmäisiksi mieleen jäi useampikin yksityiskohta: Vaikka hallintoa kritisoidaan, ei presidentin nimeä mainita. Käytössä on kahdenlaista valuuttaa, halveksittuja kansanpesoja ja ostovoimaisia, kovasti haluttuja vaihdettavia pesoja. Lapsista pidetään erinomaista huolta, aikuisten ei niin sitten olekaan väliä. Internetiin pääsy on erinomaisen rajoitettua ja muistitikut kiellettyjä mutta myös haluttua tavaraa, niiden avulla kun on näppärä välittää ja levittää kaikenlaista tietoa. Netistä sitten opin Fidelin seuraajan, velimies Raul Castron sallineen tavallisten kansalaisten ostaa mm. kännyköitä ja tietsikoita.
Myös suomennos toi joitakin yllätyksiä. Ihmettelin mm. Tanskan vuonoja, kunnes sitten sain selville, että Ringkøbingissä tosiaan on sellainen. Sitäkin kummastelin, että minua nuorempi tanskalainen olisi ammatiltaan kansakoulunopettaja. Mutta kas, tanskalaissysteemiin oikeasti kuuluu mm. kansakoulu, jolla tuskin kuitenkaan on mitään tekemistä suomalaisen erilliskoulujärjestelmän kanssa. Sitten vieroksuin suomentajan sanavalintoja. Sanna Manninen nimittäin puhuu sekä Espanjan että Angolan (kai muistan oikein?) kohdalla kansalais- eikä suinkaan sisällissodasta. Siinä hän on minusta väärässä, vaikka vuonot ja kansakoulu oikein menivätkin.
Kaiken kaikkiaan Kuubalaista verta oli ihan luettava kirja joskin vähän liian pitkä. Sata sivua lyhyempi tarina olisi maittanut paremmin.

Toivelistaltasi, ole hyvä!

Kiitos räpiköinnistä, onpas hauska piirros sinulla :) Yhden Davidsenin kirjan olen aiemmin lukenut ja tykkäsin sitä niin paljon, että lisäsin muutkin suomennetut opuksensa toivelistalleni.

Mielenkiintoinen kirja, joka ei tuntunut varsinaisesti dekkarilta. Oikeastaan luin sitä enemmän Kuuba-tietopakettina, jota höystettiin ehkä turhankin paljon romanttisella hötöllä. Muistan, että sen ensimmäinen lukemani Davidesnin kirja sai aikaan olon, etten halua matkustaa Venäjälle, ja tämä puolestaan toi Kuuban esiin vähemmän houkuttelevassa valossa. Jos Davidsen maalaa lopuissa kirjoissaan yhtä hurjia näköaloja muihinkin vieraisiin kulttuureihin, minun ei selvästikään tarvitse matkustaa minnekään ;)
Kiitos lukukokemuksesta, Tarna - taidatkin arvata, minne kirja matkaa seuraavaksi?

Toivekirja jatkakoon matkaansa :)

KTMC 2013 # 46

Gracias por tus regalos y tus atenciónes!

26.5.2022:

Pääsenkin helpolla, kun takakansi ja Tarna ovat kokolailla tyhjentäneet pajatson.
Tämä oli minulle, genrestä vähemmän välittävälle, yllättävän mieluisa lukukokemus. Paitsi että kirjailija kirjoittaa mukavaa tekstiä, hän vaikuttaa todella tuntevan Kuubaa. Toki Partaniekasta ja kommunistihallinnosta ja yhteiskuntaoloista on saanut lukea samat asiat jo sataan kertaan. Mutta ihmisten ja heidän arkielämänsä kuvaus on niin raikasta, että sitä tunsi taas kävelevänsä Havannan katuja ja pistäytyvänsä Santa Clarassa ja Varaderon maisemissa! Lisäpisteitä tulee Hemingway-triviasta. Pitänee ottaa Papan tbr-kirjat Vanhus ja meri ja Ja aurinko nousee kouraan - ne mainittiin tässä kirjassa kuin juurikin muistutuksena minulle.
Ja yhden päänahan lisää sain tännekin (päiväkirjamerkintä 5).

-ruzena

20.7.2022 Reissukirppiksen ilmaislaatikkoon.