Alanimeke irtopäällyksessä: "No panic, just relax!"
Tammi 2000. 264 s. + valokuvaliitteet. Piirrokset Seppo Fränti. Valokuvat Seppo Fränti, Risto Vahanen, Lehtikuva/Jussi Nukari.


But where is the cock?

‹(•¿•)›‏

E-HE-HE-HE-HEE!!!! :D
Arvaas, repesinkö, kun näin, mitä kuoresta paljastui?! Mä arvasin, siis arvasin, kuka tämän hillittömyyden ja sanoisinko jopa säädyttömyyden takana oli! Ruzena! Voi että! Hihhhii...
En tosiaan voinut muuta kuin nauraa ääneeni, kun näin kirjan. Kissa katsoi kuin hoo moilasta, kun hihittelin kirja kädessäni.

En ole vielä kirjaa selannut...

No, okei, katsoin vähän kuvia...

No OKEI, löysin mä SEN kuvan. Ei se kuitenkaan elämää mullistanut, mutta kai mun täytyy säälistä nyt lukeakin poikien tarina. Sain muuten ihan hillittömän naurupuuskan juuri äsken, kun luin takakansitekstiä:
"...Se on tarina pelosta, lamaannuksesta ja selviämisestä, josta ei puutu irvokkaita eikä huvittaviakaan yksityiskohtia." Ahahhhhaaaaaa, mä en kestä...

KIITOS RUZENA!!!

No nyt on naurut naurettu ja ei se kuvakaan enää ihan niin paljon huvita, kun kirja tuli luettua. Tämä oli hyvin uuvuttava ja raskas kirja lukea. Uuvuttava siksi, että kirjassa välittyi totisesti se pitkäveteisyys ja loputon odottaminen. Raskas siksi, että kirjasta tuli hyvin ilmi vapautumisen toivo ja sen toivon romahtaminen yhä uudelleen, epävarmuus, pelko ja mielenterveyden järkkyminen. Muistan hämärästi seuranneeni tätä pankkivankidraamaa epäuskoisena ja nähneeni pojat viimein Suomen kamaralla. Syitä kidnappaukselle en silloin ymmärtänyt eivätkä ne syyt ihan selkeitä ole edelleenkään kirjan lukemisen jälkeenkään. Sen verran oli monta kokkia saman keiton äärellä. Kirja lienee pääosin kirjoitettu Riston toimesta, joka tuntui olevan äärimmäisen vaikeissakin tilanteissa hillitty ja järkevä. Seppo oli puolestaan turhaantuneempi ja hänen piirroksistaankin jotenkin huokuu pidätelty viha. Autenttiset päiväkirjamerkinnätkin tukevat näitä olettamuksia. Tarinan tekee vieläkin todemmaksi kirjan välissä olleet valokuvat.

Koska aion osallistua kirjalla näin viime tingassa Amynitan Erilaiset kulttuurit -haasteeseen, pitänee minun kertoa jotain filippiiniläisestä kulttuurista. Abu Sayyaf-terroristijärjestö kaappasi Riston ja Sepon lisäksi yhdeksän muuta turistia Malesian Sipadanin saarelta ja kuljetti ryhmän Jolon saarelle, joka kuuluu Filippiineille. Aika sekavat kuvat jäivät filippiiniläisestä kulttuurista, koska sitä hädin tuskin kulttuuriksi voi sanoa. Toisaalta, tapahtumat sijoittuivat nimenomaa eteläiselle Filippiineille, joka on kurjin osa maasta. Kaikkea leimasi äärimmäinen köyhyys. Ihmisillä ei ollut töitä tai jos oli, niin ne olivat niin alipalkkaisia, että ainoa järkevä(?) vaihtoehto oli tehdä keikkaa järjestölle, vaikka itse uskonnosta ei niin välittäisikään. Niinpä sisseihin kuului niin poliiseja, opettajia kuin koulupoikiakin tienaamassa lisäansioita. Koulutusmahdollisuuksia ei ollut (max. kuusi luokkaa), muslimit olivat alueen pohjasakkaa, jota katoliset halveksuivat. Oikeastaan heillä ei ole mitään kunnon elämän mahdollisuutta. Koulutuksen puutteen huomasi oikeastaan kaikessa sissien käytöksessä. Ja köyhyyden. He varastivat kaiken minkä voivat. Siellä, missä oli edes vähäisintäkään valtaa, rehotti korruptio. Kirjan lopussa oleva toteamus oikeastaan kiteyttää sen kaiken toivottomuuden:
"Ketään Filippiineillä ei todellisuudessa kiinnosta ratkaista Abu Sayyafin aiheuttamaa uhkaa tai Filippiinien eteläosien ongelmia." Mikä surullisinta, mikään ei liene muuttunut.

Niin, ja osallistun kirjalla vielä StinaPin ja taavinan Numerohaasteeseen.

Kirja vapautuu tänään jonnekin Sokoksen tiloihin.

Tällä kirjalla voi näköjään osallistua vaikka mihin haasteeseen. Osallistun siis myös Appelsiinin 52 viikkoa -haasteeseen. Teemana on joulunjälkeiset alennusmyynnit. Kirja sopii alennusmyynteihin monellakin tapaa. Esimerkiksi miehet voivat kokea olevansa jonkinlaisia panttivankeja emännän retuuttaessa ukkojaan alennushallista toiseen. Kirjan alanimike "No panic, just relax!" sopii puolestaan hieman ironisesti alennusmyynnissä poukkoileviin lajitovereihimme kehottaen näin heitä vaikka käymään välillä kaffeella rauhoittumassa. Ja rahasta sekä kirjassa että alennusmyynneissä on kysymys. Lisäksi tämän kirjan saattaa löytää juuri tuolta alennusmyyntiloorista, onhan kirjan julkaisusta jo aikaa ja tuskin on sitä halutuinta artikkelia. Bonuksena mainittakoon, että juuri Ale voi löytää tämän kirjan... ;)

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA JA MIELENKIINTOISIA LUKUHETKIÄ LÖYTÄJÄLLE!

Tietoa BookCrossingista suomeksi
Suomenkielinen keskustelufoorumi

*** BookCrossing-sivusto suomeksi: kielen pääset vaihtamaan sivun alalaidasta => Vaihda kieli tai Change Language. ***

Hello! Löysin kirjan tänään... mietein otanko kirjan, vaiko en. Olen melko huono lukemaan kirjoja mutta itse Filipiinin saaria kiertäneenä,mitä kuumottavampia kokemuksi, puukotuksista ja ryöstöistä pimeillä kaduilla vältyttyä sadasoas sekunteja aikaisemmin, ja tietenkin käytöstapoja oppineena otin kirjan luettavakseni mielenkiinnosta.
P.S Unohtamatta tietenkään suuremmaltaosin hienoja, hauskoja ja rentouttavia hetkiä :)!