Takakansi:

"Suomen Kirjasäätiö myöntää Finlandia-palkinnon Suomen kansalaiselle tunnustuksena ansiokkaasta romaanista."

Vai että Suomen kansalaiselle.
Haistakaa itse!

Etulieve:

Roman Schatz on mies. Ihan tavallinen suomalainen mies, joka on syntynyt Saksassa, puhuu äidinkielenään saksaa ja kirjoittaa suomeksi.
Tämä kirja on tarina. Ja hyvän tarinan tapaan kukaan ei tiedä sen todenperäisyyttä, vaikka moni lukija saattaa kuvitella löytävänsä siitä itsensä.
Tuo mies, tämä Roman Schatz, on suositun Suomesta, rakkaudella -kirjan lukeneille jollain kaukaisella tavalla tuttu. Kertoessaan hän ei unohda mitään eikä kylmäksi jätä ketään. Välillä naurattaa niin, että meinaa sydän pettää.
Rakasta minut on riipaisevan hauska ja räävittömän elämänmakuinen kertomus miehen matkasta synnytyslaitokselta keski-iän porteille.

Kovakantinen, kansilehdellinen kirja
Johnny Kniga Kustannus 2006

* varattu pippikselle toivelistahipassa *

Ihan ensiksi täytyy kyllä toivoa, että tarina ei ole kovin omaelämäkerrallinen. Jos on, niin nyt putoaa Schatzin pojot. Suomesta, rakkaudella -kirjan luin joskus enkä muistaakseni siitäkään ihan lentoon noussut. Oli se silti huomattavasti hauskempi ja parempi kirja kuin tämä. Uteliaana tietenkin selasin muiden mielipiteitä tästä kirjasta, ja useimmat ovat tarinasta pitäneet paljonkin. Hä? Minusta tämä Roman oli hirvittävän ääliömäinen idiootti, joka köyri kaikkea mikä liikkui. Näin paljon panojuttuja en muista lukeneeni yhdessä kirjassa ihan hetkeen. Eikö se molo pysy lainkaan housuissa? Voisiko kokeilla tahdonvoimaa? Mitä siitäkin tulisi, jos ihmiset toteuttaisivat kaikkia mielihalujaan, mitä päähän pälkähtää?

Monet hauskoiksi tarkoitetut sutkautukset eivät olleet hauskoja, ihan pari kertaa taisin jotain hymähtää. Ja jo noin puolivälissä kirjaa tarkistin sivumäärän. Ei hyvä juttu, jos kesken tarinan vilkaisee että koska tämä oikein loppuu. Ja pöh. Olen pettynyt. Kaikkein paras pohdinta kirjassa oli juutalaisuus. Mitä se on? Olen itsekin kieltämättä pohtinut ihan samaa.

En siis pitänyt kirjasta juurikaan, mutta katsotaan, mitä tästä seuraavaksi tuumii ihanainen pippis.

Voe hitsinpimpulat minkä määrän porista tulleita kirjoja sitä kassistaan löytääkään... Hirmuiset kiitokset, Miuskis! Itselläni on jo valmiiksi viha-rakkaussuhde Schatzin julkiseen persoonaan, joten katsotaan nyt mihin se vaaka tällä kertaa keikahtaa. Btw, taitaa tämä mies vain olla niitä harvoja jotka julkisuudessa ovat lähteneet kaadoillaan ja prostituoidunostoillaan kehuskelemaan. Mietitään vaan jotain Dingon ja Yön (yök) poikia sieltä Porista...

Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että Schatzilla on ihan loistava huumorintaju. Tosin sitä varten lukijallakin pitää olla suunnilleen teini-ikäisen tasolla oleva huumorintaju..mutta vähät siitä! Viihdyttävähän tämä oli loistavine kielikuvineen, kummallisen osuvien suomalais-havaintojen kanssa ja sopivan lyhyine lukuineen. Liioittelun määrä lieni melkoinen joissain kohdin, eikä rälläämisen määrällä ollut mitään rajaa, mutta lukeehan tämä kansakunta Juoppohullujakin! Tavallaan Schatz paljasti itsensä (sic) ja sitten taas ei. Ihan selkeästi vastuu luetusta jätettiin lukijalle, eikä kirjailijaa juurikaan kiinnostanut mitä lukija lukemastaan mahdollisesti ajattelee - jos ajattelee. Ehkä tämä lieneisi parhaimmillaan huurteisen kylkipoikana, kuunnelmana Yleisradiosta?

Roman jäi odottamaan uutta seuralaista Cafe Qwenselin miittiin! Ans katsoa huoliko joku hunsvotin...

Otin mukaani, kun en kirveelläkään muista olenko jo lukenut tämän vai en. Yleensä suhtaudun varsin suurella varauksella kaikkiin kirjoihin joissa mainostetaan sen silmitöntä hauskuutta ("välillä naurattaa niin, että meinaa sydän pettää"? Suonette anteeksi jos vähän epäilen - uskon jos/kun koen), mutta ainakin joskus olen joillekin Schatzin jutuille nauranut, joten katsotaan miten käy!

Juu, en ollut lukenut ja hyvinhän tämän seurassa viihtyi! Vähän meni provosointi överiksi välillä, mutta eikös se aina kuulu Schatzin tyyliin... Huono huumori on näemmä joskus ihan paikallaan, ainakin itse tyrskähtelin ääneen (vaan ei, sydän ei silti meinannut pettää) eräillekin mauttomuuksille, esimerkkinä mainittakoon veljesten "haluan muurini takaisin" ja "Adolf Hitler European tour 1939-1945" t-paitakeskustelu.

Kirja jatkaa matkaansa lokakuun arvonnan voittajalle. Mukavaa syksyä! :)

Kiitos kirjasta! Taisin tätä tosiaan jossain vaiheessa toivoakin eli nappiin osui.

Kyllä nyt tykkäsin tästä kirjasta. Pippiksen sanoin: toivon, ettei tämä ole omaelämänkerrallinen tarina. Mutta kun tämän ottaa viihteenä, jossa on kenties totta toinen puoli, ihan mukava lukukokemus. Taidanpa etsiä käsiini myös Suomesta, rakkaudella -teoksen.

Myöhästyneet synttärionnittelut!

Kiitos!!!

Aluksi ajattelin ,ettei tästä lukemisesta tule mitään.Jotenkin tuo miehinen seksin ympärillä pyöriminen aluksi ärsytti.Mutta kyllä siitä ihan mukava tarina kuitenkin kehkeytyi.Ja nuo lyhyet kappaleet annostelivat juttuja sopivaan tahtiin.

Tarjoan kirjaa lauantain kierrätysmiitissä.