Eläkkeellä olevan suomalaislääkärin muistelmien kakkososa elämästä eteläranskalaisessa pikkukylässä. Ykkösosaa en ole vielä lukenut, mutta nyt on talon lisäksi ostettu myös linna! Éntisöintiä ja istuttamista kuvataan välillä liiankin tarkasti, vähemmälläkin uskon, että työtä on tehty hel-vetisti. Melkein tekee mieli jättää kirja sikseen, kun junnataan yhtä ja samaa. Loppupuoli alkaa kuitenkin vetää paremmin ja Vainiolla on ihan mielenkiintoisia tuttavuuksia naapurustossaan.
Tarinat kaikenkarvaisista kyläilijöistä pitänevät myös paikkansa, sillä veljeni perhe asui Pariisin esikaupunkialuella parisen vuotta 1980-luvun puolivälissä ja vieraskirjan mukaan tänä aikana oli yhteenlasketusti vain kaksi viikkoa eli 14 päivää sellaista aikaa, jolloin kylässä ei olisi ollut joku satunnainen matkustaja tai useampi. Kyllähän ilmainen B&B sillä seudulla varmaan vetää tutuntututkin paikalle. Kävin heillä kylässä vain kerran ja olin kaksi yötä. Samaan aikaan oli Pariisin julkinen liikenne lakossa eikä englantia puhuttu edes päärautatieaseman turisti-infossa, joten sain Ranskasta kertaheitolla kyllikseni 25 vuodeksi.
Robertin ankankoipireseptin kirjoitan tähän muistiin, ettei tarvitse sitä varten lainata kirjaa kirjastosta: Varataan 1 koipi per syöjä. Suureen pataan ladotaan tarvittava määrä koipia ja päälle ripotellaan runsaasti Provance yrttejä tai pelkkää timjamia ja koko hoito peitetään punaviinillä. Annetaan marinoitua vuorokausi. Sitten koivet ongitaan esiin ja paistetaan pannulla oliiviöljyssä molemmilta puolilta kullanruskeaksi. Marinadi pannaan sivuun. Kun koivet on paistettu, kaadetaan pannulle puoli kupillista marinadia, kiehautetaan ja raavitaan pohja puulastalla. Pataan ladotaan nyt paistetut koivet, joiden päälle kaadetaan pannunraapimisneste ja sen verran marinadia, että koivet peittyvät. Maustetaan suolalla ja mustapippurilla. Haudutetaan uunissa ensin 30 min 200 asteessa ja sitten tunti 150 asteessa. Tarvittaessa lisätään nestettä. Tarjoillaan vihannesten ja riisin, perunoiden tai pastan kera. Nam.
Talonvaihtoepisodi vaikutti myös mielenkiintoiselta, kampaajani juurikin viime kerralla kertoi, miten hänelle on tullut ulkomualaisia vaihtoasiakkaita, jotka ovat asuneet Korkeavuorenkadulla tai uudessa Eiranrannan "slummissa". En tiedä millaiset ihmiset lähtevät vaihtamaan, minä en antaisi kämppääni kelleen vieraalle. No, ensin pitäisi tietysti siivota... Ja toisekseen, jos ne vaikka kävelevät matkoihinsa miun rakkaiden kirjojen kanssa?? Kirjoittajan piti varmaan kirjoittaa myös vaihtotalosta Mexikossa, mutta se ikäänkuin unohtui, hää ehti kertoa vain jenkkivieraista, jotka joivat litra tolkulla cokista ja söivät valmiskastikkeita.
Kirja löytyi jo toista viikkoa sitten Helsinki-Vantaa lentoaseman uudesta uljaasta kirjanvaihtolaungesta, kun olin suuntaamassa kohti Dublinia. Kirjaa ei ollut rekattu, joten nyt vasta kotiin palattuani pääsen tämän löydön kirjaamaan. Se kiersi matkassani Dublinissa, Kildaressa, Adaressa, Killarneyssa, Dinglessä, Cliffs of Mohereilla, Burrenilla ja Galwayssa puolentoista viikon ajan. Sain sen loppuun vasta kotona, sillä reissussa ohjelmaa riitti niin, että illalla tuli aina kops.

Ei meinannu löytyä Parainen meikäläisen maantiedon tuntemuksella ja Varsinais-Suomi oli tietty viimeisenä... Lähtee siis hippakirjana Piikulle, hyviä lukuhetkiä ja Pukin odotusta!

Kirja on täällä, kiitos kirjakko! Ja kuten huomaat, en sitten malttanut odottaa joulua...

Minulla oli jossain vaiheessa samanlaiset tuntemukset kuin kirjakolla: kirja junnasi paikoillaan niin pahasti että harkitsin jo sen jättämistä kesken. Olisin tarvinnut vähintäänkin värikuvat tukemaan luettelomaisia puutarhakuvauksia - mutta toisaalta uskon kyllä että joku kasvien tuntija nauttii niistä kovasti. Mutta olihan tässä huippunsakin, oli mukavaa lukea Annelin ja "Roopen" matkoista lähimaastossa (minusta tuntuu että en uskaltaisi sienestää Ranskassa..) ja joskus vähän kauempanakin. En kuitenkaan tunne houkutusta pysäköidä tätä kirjaa omaan hyllyyni "1. osan" viereen. Se saa jatkaa BC-matkaansa, kunhan äitini on sen lukenut.

Kirja palautui äidiltä ja jatkaa nyt matkaansa toivelistayllärinä. Osallistun tällä MINKULAn toivelistahaasteeseen.

Voi mitä ihanuutta! Isot kiitokset Piikulle aivan tosiyllärinä saapuneesta toivelistakirjasta. Tuulahdus Ranskasta Suomen tammikuuhun on enemmän kuin tervetullut :). Harmi, että kerronta kuulostaa junnailevan, mutta luotan hyvään yleisfiilikseen. Tämä löytää varmasti jälkeeni lisääkin lukijoita. Kiitos vielä, Piiku!

Kirjan nimi oli nyt ehkä vähän harhaanjohtava, koska toivomani humoristisen ja vilkkaan ranskalaisen kyläelämän kuvailun sijasta kirja keskittyi enemmän kirjoittajansa puutarha-addiktioon ja loputtomaan työmyyräläisen intoon. Tällaiselle hyvin aloittevalle puutarhurille Annelin puutarhatouhut olivat vähän liiankin täydellisiä ja rehevän onnistuvia ja säilöntäkään ei koskaan väsyttänyt :).

Chris Stewartin, Peter Maylen ja Eija Wagerin samanlaiseen kirjagenreen kuuluvat teokset ovat kyllä miellyttäneet minua Vainiota enemmän. En tietenkään harmittele kirjan toivomista ja lukemista, nyt tämä ei vain ihan odotuksia täyttänyt. Kirjan miljöö on kyllä joka tapauksessa ihastuttava.

Kiitokset kierrättäjille, vien kirjan nyt tarjolle miittiin.

Toivelistakirjojen lukuhaaste
2013 Keep Them Moving # 8

Kiitos, Bookgeo, kun tarjosit tätä kirjaa miitissä! Kiitos toki myös Kirjakolle, että tällaisen olet sieltä lentokentältä matkaasi poiminut. Voi, kun itsekin pääsisi tässä jossain vaiheessa sinne. Niin, tämä kirja on ollut sellaisella kirjoittamattomalla toivelistallani tuon ihanan nimen vuoksi ja siksi, että aihepiirin kirjat ovat vaan niin kiehtovia. Bookgeolle muista mieleen tulleista tamperelaiscrossareista em64 oli tosiaan jo lukenut tämän, mutta lukutuoli ei ollut ainakaan vielä lukenut ja oli kiinnostunut kirjasta. Vien tämän miittiin sitten luettuani. Heh, Piiku tuli mieleen muista tutuista crossareista, mutta kirja olikin näköjään käynyt jo Paraisilla...

Eräänlainen oma louhintahaaste pyörii taustalla. On tämä kirja ainakin jonkin aikaa ollut hyllyssäni jo sen perusteella, että edellinen journaloija kutsuu itseään "hyvin aloittelevaksi puutarhuriksi".

Kirjan alussa jo käy hyvin pian ilmi, että puutarhaharrastus on todella lähellä kirjailijan sydäntä. Iskikin pelko, että jaksanko lukea kaikki kukkalajikuvaukset. En ihan jaksanut ja hyppelin tällaisten kohtien yli. Siitä, mitä ehdin lukea, jäi vaivaamaan "alushousunpunaiset" tulppaanit, jotka "miellyttivät (kirjailijan) silmää". Tässä kohdassa viljellään eri kukkalajien punasävyjä aina lohen-ja oranssinpunaisista hybridipinkkiin ja tuntui, että tämä ei kuulunut joukkoon. Pian tämän jälkeen kirjailija suunnittelee pesupähkinöiden lähettämistä "kahdelle tyttärelle, jotka ovat juuri saaneet uutukaiset vauvat". Jäin odottelemaan, että mitä hieman kummallisia ilmaisuja vielä tuleekaan vastaan.

Ennakkoluuloistani huolimatta lukeminen sujui kuitenkin paikoin ihan hyvinkin. Kyläyhteisön arkipäivän elämää on helppo kuvitella, ihmiset kuvataan lämpimästi ja elävästi ja etenkin lopussa kerrotut muutosten tuuliin liittyvät kuviot on helppo uskoa. Kirjassa on paljon asioita, joista luin mielelläni: erilaiset sattumukset, patikointiretket, luonto- ja koirajutut, ranskalaiset sanonnat... Ranskassa kun ollaan, ruoka on keskeisessä osassa ja siitä lukiessa on syytä olla jotain hyvää varalla kotona. Viininviljelystä ja säilönnästäkin oli mielenkiintoista lukea. Enkä ole tiennyt, miten vaikeaa sienestys Ranskassa onkaan. Matkat Uuteen-Seelantiin ja Australiaan ja niihin liittyvä kodinvaihtotoiminta tarjoavat myös kiinnostavaa luettavaa.

Kirjailija ei tosiaan ole mikään aloittelija kasvatus- ja viljelyharrastuksissaan. Luonnonmukaiset torjuntamenetelmät popcorn-rasioissa kiipeilevine leppäkerttuineen on käytössä ja kuun vaiheiden mukainen viljelykin oli ilmeisesti tulossa kuvioihin. Kirja antaakin varmasti vinkkiä ja vertaistukea kukka- ja viljelykasviharrastajalle.

Asioita vaan on niin paljon, kerronta rönsyilee ja takertuu puuduttavalla tavalla kuvailemaan ja luettelemaan yksityiskohtia, että aivan väsähdin monessa kohtaa, jopa monessa ruokakohdassa, joista kuitenkin samalla pidin. Olisin Piikun tavoin kaivannut kuvia jopa ihan korvaamaan joitakin kuvailuja.

Kiitokset kierrättäjille!

Kirja oli tarjolla ensin BC-miitissä ja sitten viikon Hep-ketjussa. Koska kirjan matka ei enää näyttänyt jatkuvan kontrolloidusti, vapautin sen villisti.

Lisäilin kirjaan vähän BC-etikettiä, -infoa ja -leimaa ja vein kirjan paikkaan, josta sen luulisi saavan lukijan, vaikka kirjan matkasta ei enää tänne merkintöjä tulisikaan.

Vapautus tapahtui myntin Tusina täynnä -haasteen puitteissa. Kappaleessa Taivaanrannan maalari ja Multasaapas puhuttiin kahdestatoista käymissäiliöstä, jotka oli vuokrattu kirjailijan viininviljelijäystävälle. Kirjasta olisi löytänyt varmaan minkä luvun tahansa... :)

Pirtin portailla Nekalan siirtolapuutarhan alueella. Toivottavasti joku viherpeukalo ehtii haravointikiireiltään napata.

KIRJAN LÖYTÄJÄLLE Kiitos, että otit tämän kirjan mukaasi! Ilahdutathan kirjan aiempia lukijoita tekemällä tähän löytömerkinnän. Mikäli luet kirjan, olisi mukavaa, että tekisit uuden merkinnän ja kertoisit, mitä pidit lukemastasi. Jatkossa voit pitää kirjan itselläsi tai antaa sen jatkaa matkaansa. Mikäli innostuit bookcrossing-harrastuksesta, käväise rekisteröitymässä jäseneksi. Jäsenyys on ilmaista! Bookcrossingista suomeksi Wikipediassa: http//fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing Tietoa BookCrossingista: http://www.bookcrossing.com/information Suomenkielinen keskustelufoorumi: http://www.bookcrossing.com/forum/30

Mielenkiintoinen, läpi koko kirjan. Onnistumisista sekä epäonnistumisista huumoria mukavasti. Viinit, kasvit, ruoka - niistä sai mukavasti tietoa, vaikka kieli joutui tämän tästä kangertamaan hitaasti lukiessa. Suosittelen, varsinkin puutarhaihmisille!

Sujuvaa kerrontaa. Puutarhanhoitoa ja tarkkoja ruoanlaitto-ohjeita. Löytyi Plantagenista näytteillä olevan puutarhakaluston pehmusteista 5.11.2014. Vapautetaan kiertoon 26.01.2015.