Hero ei puhu. Hän on vaiennut jo vuosia, koska ei halua puhua. Ison ja lahjakkaan perheen loputtomat väittelyt ja riidat ovat ajaneet tytön hiljaisuuden turviin. Hänellä on kaksi erillistä elämää: todellinen elämä, meluisa arki koulussa ja kotitalon remontin keskellä, ja oikea elämä, elämä puissa kiipeillen, puoliksi mielikuvitusmaailmassa.

Puhumattomuudestaan huolimatta – tai jopa sen ansiosta – Hero tutustuu vanhaan neiti Credenceen, isossa kummitustalossa asuvaan omituiseen yksineläjään. Neiti palkkaa tytön puutarhatöihin, mutta vähitellen hän pääsee myös sisälle taloon. Talossa on torni, jonka ikkuna on täysin valkoinen. Torniin johtavan portaikon ovi on aina kiinni ja siinä on koodilukko. Heron oikea elämä sulautuu neiti Credencen omaan fantasiamaailmaan, ja siitä satumaasta on herttaisuus kaukana.

Kirja etsii uutta lukijaa paikallismiitissä!

Miitistä otin, kun takakansiteksti vaikutti mielenkiintoiselta.

Olipas erilainen ja paljon parempi kirja kuin odotin! Jännitys kohosi loppupuolella suorastaan karmivaksi, joten oli pakko lukea koko kirja samana iltana. Kirja ei ollut lainkaan lapsellinen, pikemminkin tuli mieleen että tämä olisi ainakin mulle ollut vähän liian karmiva lapsena. Mutta ehkä nykylapset ovat aika kovaksikeitettyjä?

Tykkäsin Heron perheen kuvauksesta, he olivat omituisine nimineen varsin mielenkiintoinen tuttavuus. He eivät tosiaankaan olleet mikään malliperhe; varsinkin äiti oli aika vaikea tapaus, ja hänen kauttaan Mahy kommentoi mielenkiintoisesti perheenjäsenen kuuluisuuden muille aiheuttamia ongelmia. Pidin myös puhumattomuuden käsittelemisestä; olen kuullut lasten selektiivisestä mutismista yhdeltä brittiläiseltä kirjekaveriltani, jonka kuusivuotias tytär on hitaasti pääsemässä yli puhumiskammostaan.

Se hieman häiritsi, ettei perheen jälkikasvun ikiä ollut mainittu, joten pähkäilin niitä pitkin kirjaa. Varsinkin Heron ikä jäi mulle vähän epäselväksi.

Kirja etsii lukijaa "Oh my Juslenia" -tapahtumassa. Lukuiloa!

Tarjolla toisen Oh my Juslenia! -tapahtuman bookcrossing-pöydässä.

Lukuiloa löytäjälle! :) Kerrothan luettuasi mitä pidit kirjasta, ja vapautathan sen uudelleen jonkun toisen iloksi!

Piikulle miitissä.

Kiitos duskiska sekä mukavasta miittiseurasta että kirjoista.

Jännittävä ja mukaansatempaava tarina, ei ihan perheen pienimmille..

Rantakassikirja tuli tänään postissa. Kiitos!

En ole aiemmin lukenut Mahya, mutta olin ajatellut kokeilla, koska kirjailija on niin kehuttu. Nyt sainkin helpon tilaisuuden.

EDIT 4.10.2016
Kirja makasi hyllyssäni pari vuotta, mutta nyt innostuin siitä korvamatohaasteen vuoksi. Tämä olikin jännittävä ja erilainen kuin odotin. Luulin, että tässä olisi jotain puolimaagista noituutta, mutta tämä olikin "tavallinen" perhe ja erikoisempi mutta ei mitenkään yliluonnollinen tragedia. Voisin tämän perusteella lukea kirjailijan tuotannosta muutakin.

Unohdin eilen tehdä kirjasta vapautusilmoituksen. Tänään löysin kirjan pysäkiltä revittynä.

En vapauta enää Lehtikankaalle, alueella asuu paljon lapsia ja nuoria. Lapsestani oli kivaa jättää tarhamatkalla lukemista ihmisille, mutta että ei sitten, kun ei kerran kelvannut. Voi luoja, miten vihaan lapsia ja nuoria!!!!!