"Mä olen oikeesti tohtori Kilmoori eli Tok vaan", sanoi pieni poika ja katsoi Aria anovasti silmiin. "Ja mun pitää auttaa yhtä vangittua prinsessaa, Mirabellaa."

Kun uransa alkuun juuttunut kirjailija Ari maksaa kaupassa vieraan pikkupojan karkkipussin, poika liimautuu häneen. Voisiko Ari auttaa?
Jossain toisaalla tarmokas tilanhallintasuunnittelija Paula aikoo näyttää pystyvänsä hoitamaan mahdottomankin urakan. Tytär saisi sillä aikaa työstää itsekseen pieleen menneitä asioita.
Sosiaalipäivystäjä Katrin työpöydällä pienen pojan ja tytön tarinat kohtaavat, mutta hänen ei kuulu rakastaa vierasta lasta, se olisi virkavirhe.
mutta entä jos jossain lukkojen takana pieni tyttö oikeasti odottaa pelastamista?

Markus Nummi rakentaa hurjan ja koskettavan tarinan, jonka toivoisi olevan satua.

-----

2010, sid. kovakantinen, 383 s.

No huhhuh! Aikamoista. Ja osin niin pirun totta: viikonloppulomaa viettävät äidit, vanhemmat jotka pallottelee lasta sinne tänne kun kumpikaan ei halua "pilata" vapaitaan, omillaan pakosti toimeentulevat lapset, miesten kohtelu pedofiileinä heti jos osoittaa vieraalle lapselle minkäänlaista kiltteyttä jne. Onpa tässä vuosien varrella nähty Paulakin... vain isän järjetön taistelutahto pelasti kaksi lasta, myöhemmin äiti kuoli oman käden kautta. Kaikenkaikkiaan oli hurja ja huikea tarina, todellakin lukemisen arvoinen, mutta voi elämän kevät tätä kieltä! >:-/ On pakko myöntää, että oli todella hilkulla, etten pirun tok tok tok, TÖK TÖK TÖK -kielen takia jättänyt koko kirjaa kesken ihan alkumetreillä, vielä puolenkin kirjan kohdalla harkitsin sitä, mutta lopulta tahkosin loppuun kirjan julkaisun jälkeen saamansa hypetyksen vuoksi. Oli kyllä kauheeta. Nautinnolliseksi tätä lukukokemusta ei kyllä voi vahingossakaan sanoa!

Karkkipäivä Paminalle. Lue rauhassa, vaikka vasta sillon kahden vuoden päästä. :)

Otin tämän siis vuoden 2013 ensimmäisestä miitistä mukaan, koska tämä kirja kuulemma on sellainen, josta saattaisin tykätä. Tai ainakin tämä on lukemisen arvoinen kirja. ;o) Luen tämän sitten joskus, ehkä ensi vuonna tai seuraavana, kunhan olen ensin muutaman muun kirjan lukenut alta pois. :)

Tänään sain (viimein) tämän luettua. Kokonaisuutena kirja oli hyvä, vaikka alku olikin jotenkin sekava. Useamman sivun sain lukea, että pääsin "sisään" kirjaan, mutta alun vaikeuksien jälkeen kirja oli kuitenkin aika nopealukuista. Aihe oli aika rankka, ja herätti kyllä monenlaisia ajatuksia.

Kirja lähtee järjestämäni Kolminkertaisen arvonnan yhdelle voittajalle toivottavasti ihan lähiaikoina.

Kirja on täällä, kiitos paljon!

Huh huh, olipa lopulta aikamoinen kirja. Voin lukea toinen toistaan karmeammista murhajutuista hätkähtämättä vähääkään, mutta tämä tarina tuntui ja kosketti syvältä. Ei ole kirjaa turhaan kehuttu.

Hep-kirja Mieihelle, miitissä eteenpäin!

Sain tämän Kesiksen välittämänä Foto Cafe´n miitissä. Karkkipäivä on herttainen nimi, mutta kirja taitaa olla tujua tavaraa kommenteista päätellen.