Englanninkielinen alkuteos Underrunners. Suomentanut Anna Warras.Tammi, 1996. 198 s.

Yksitoistavuotias Trisasuu boheemin isänsä kanssa tuulisella ja karulla niemellä, joka on aivan sukeltavan jättiläisen muotoinen. Hänen äitinsä on lähtenyt kotoa jo vuosia sitten, ottaen mukaansa perheen ainoan auton, sinisen Triumph Heraldin. Heidän paalutalonsa pihamaata koristaa merkillinen sekamelska kylpyammeesta villiintyneisiin kanoihin ja vanhoihin autonrenkaisiin. Sähköä ei ole eikä tule ja elämä on hieman yksinäistä, mutta tasaisen sujuvaa omilla kuluneilla raiteillaan.
Kaikki alkaa muuttua, kun eräänä päivänä pojan elämään ilmestyy Winola, pari vuotta vanhempi laiha ja lyhyttukkainen tyttö, joka kaivaa itselleen pakotietä läheisestä lastenkodista. Onko Winolan tarina salaperäisestä vainoojasta vain mielikuvitusleikkiä, vai jahtaako joku todella häntä? Ja miksi Trisin mieleen tulvehtii yhtäkkiä epätarkkoja muistikuvia väriläiskistä ja varhaislapsuudesta? Kun Tris tajuaa, että vihollinen on todellinen ja kauhistuttavan lähellä, tempaakin jo jännittävien tapahtumien hyökyaalto nuoret mukaansa. Ja kun kaikki on ohi, ei kukaan ole sama kuin ennen.
Uuden-Seelannin vaikuttava luonto sykkii ja elää päähenkilöiden kautta. Eroosion syövyttämät maanalaiset kolot ja tunnelit ovat vaarallisia kulkijoille, mutta ne tarjoavat myös piilopaikkoja karkulaisille. Niemen maasto on kuin elämä itse niin usein: kaunista ulkopuolelta mutta petollista sisältä. Ja kaikkea reunustaa mahtava meri, jonka vaihtuva vuorovesi muuttaa maisemaa kuin taikasivellin.

Kirja on ollut jo pitkään hyllyssäni, joten se vapautuu lukemattomana.

Osallistun tällä vapautuksella pippiksen PATSASVAPAUTUSHAASTEESEEN.

Kirja jäi Aurinkopyörä veistokselle.

Martina Klouzova AURINKOPYÖRÄ 1995
Tsekkiläinen taideopiskelija toteutti poikaystävänsä Jordi Niubon kanssa ”Aurinkopyörän”. Hän toi kivisymposiumiin mukanaan isoisänsä suurennuslinssin. Linssi kerää auringonvalon polttopisteeseensä. Muinaisen aurinkopyörän ideaa mukaillen Klouzova halusi tuoda teoksensa kautta pohjoisen ihmisille lisää lämpöä ja auringonvaloa. Innoituksen työhönsä hän sai Trundholmin kuuluisasta pronssiajan veistoksesta ”aurinkovaunuista”
”Tein omat aurinkovaununi, joka itse asiassa on primitiivinen kone auringonsäteiden keräämistä varten. Heikot auringonsäteet ovat merkityksettömiä erillisinä, mutta yhdistyessään ne lämmittävät, mikä puolestaan tarkoittaa elämää”. Kivestä tehdyt pyörät kuvaavat maata ja luontoa, ylhäällä oleva suurennuslasi taas ajatusta, elämän henkeä.