corner corner Elossa kuoleman kentillä

Medium

Elossa kuoleman kentillä
by Denise Affonço | Biographies & Memoirs
Registered by wingTarnawing of Tampere, Pirkanmaa Finland on Saturday, August 04, 2012
Average 6 star rating by BookCrossing Members 

status (set by BarillaX): travelling


4 journalers for this copy...

Journal Entry 1 by wingTarnawing from Tampere, Pirkanmaa Finland on Saturday, August 04, 2012

This book has not been rated.

Alkuteos Rescapée de l'Enfer des Khmers Rouges (2005). Suomentanut Aura Sevón. Esipuhe David Chandler. Like, Helsinki 2010. Sidottu, 205 sivua..
Kansi: Tommi Tukiainen.

Tämä kirja kuuluu hyllyni Kerrankin on jopa kulttuuritarjonnan kannalta kivaa, että asuu muualla kuin Helsingissä -sarjaan. Olen toisin sanoen ostanut sen alkuvuodesta Suuri Kuu -kirjakaupan lopettajaismyynnistä. Rekisteröin kirjan juuri nyt Amynitan Erilaiset kulttuurit -haasteen innoittamana; jospa saisin tästä suorituslistoilleni vielä toisen Kambodža-/khmer-kirjan.
Kirjan nimilehdellä on muuten eri ISBN kuin suojakannessa. Jälkimmäinen on tällä kerralla oikea; nimilehden ISBN viittaa nidottuun painokseen.

Takakansi:
”ELÄÄ JATKUVASSA NÄLÄSSÄ JA NÄHDÄ
8-VUOTIAAN TYTTÄRENSÄ HITAASTI KUOLEVAN
VOIMATTA ANTAA HÄNELLE MITÄÄN
— VOIKO SUUREMPAA KIDUTUSTA OLLA?”

Punaisten khmerien hallitessa Kambodžaa vuosina 1975—1979 maassa vallitsi utopia agraariyhteiskunnasta. Kaupunkilaiset pakkosiirrettiin maaseudulle, perheet hajotettiin ja uusi yhteiskuntajärjestys syöpyi kaikkialle. Neljässä vuodessa neljännes maan väestöstä menehtyi.
Denise Affonço kuvaa sydäntäraastavasti, miten punakhmerit manipuloivat lapsia ja ”uudelleenkouluttivat” ihmisiä työllä. Terrorin aikana Affonçon mies katosi ja todennäköisesti teloitettiin, pieni tytär kuoli nälkään työleirillä ja vain hän itse ja hänen poikansa selviytyivät.
”Tunteita liikuttava tositarina.”
— KOTILIESI
Elossa kuoleman kentillä ei ole masentavaa tai ahdistavaa luettavaa, koska sen läpi säteilee Denise Affonçon teräksinen hengissä pysymisen draivi:'”
— HELSINGIN SANOMAT


Etulieve:
DENIS E AFFONÇO syntyi Phnom Penhissä marraskuussa 1944 ranskalais-vietnamilaiseen perheeseen ja pakeni Ranskaan vuonna 1979. Nykyisin hän on naimisissa ja työskentelee Pariisissa Euroopan unionin turvallisuusalan tutkimuslaitoksessa. Kirja pohjautuu hänen muistiinpanoihinsa todistajanlausuntoa varten, jonka hän antoi vuonna 1979 kylmän sodan leimaamassa oikeudenkäynnissä Pol Potia ja Ieng Sarya vastaan. Oikeudenkäynti oli vietnamilaisten järjestämä, ja vasta vuonna 2000 Kambodžan hallitus ja YK pääsivät sopimukseen oikeudenkäyntien järjestämisestä punakhmerjohtajia vastaan. Muun muassa Ieng Sary odottaa edelleen tuomiota.

Takalieve:
ELOSSA
KUOLEMAN
KENTILLÄ

”Punaisten khmerien vainosta selviytyneiden muistelmia on julkaistu lukemattomia. Affonço on kirjoittanut yhden parhaista:”
— THE SUNDAY TIMES
”Elävä ja yksityiskohtainen”
— THE NEW YORK TIMES REVIEW OF BOOKS

Denise Affonço at English Wikipedia
 


Journal Entry 2 by wingTarnawing at Tampere, Pirkanmaa Finland on Tuesday, August 07, 2012

This book has not been rated.

Denise Affonçon pieni muistelmateos on vaikuttava kirja. Kirjoitustyyli on sujuva, mutta suomennos vähän töksähtelee. Aluksi mietin, mahtaako Aura Sevónilla olla suomen kielioppi ihan täysin hallussaan. Lopulta päädyin kuitenkin epäilemään syyllisiksi liiallista kiirettä ja sen luojaa, kirjan suomalaista kustantajaa. Olettamukseni perustuu siihen, että virhe- ja kummajaismäärä kasvaa loppua kohden. (Eipä olisi ensimmäinen kerta, kun Like hätiköi julkaisemalla keskeneräisen suomennoksen. Ainakin Matti Apusen kääntämä Kieslowski on Kieslowski on suomeksi niin kökköä kieltä, ettei minkään itseään hitusenkaan kunnioittavan kustantajan olisi pitänyt julkaista sitä vielä siinä vaiheessa.)
Vaan palataanpa tähän kirjaan. Sen ja todellisuuden välistä suhdetta olen mietiskellyt useammaltakin kantilta. Affonçon 30 vuoden takaisia tapahtumia koskevat muistot ovat yksityiskohtaisen tarkkoja. Ihmisen muisti muokkaa muistikuvia ajan myötä niin, että lopulta tosiasiallisesti tapahtuneella ja muistetulla ei välttämättä ole kovin paljon yhteistä. Se ei silti tarkoita, että ihminen valehtelisi tai etteikö hänen muistonsa olisi sekä todellisia että merkittäviä. Hän puhuu kokemuksistaan ja ennen kaikkea siitä, miten hän kerrontahetkellä muistaa kokemuksensa. Ei siis ole tärkeää, tapahtuiko Affonçolle tiettynä ajankohtana juuri siten kuin hän sanoo, oleellista on se että hän kokee käyneen niin. Ja aivan varmasti ulkopuolisen silmin merkittävät asiat (nälkä, teloitukset ym.) ovat kuitenkin todellisuudessa tapahtuneita.

Toinen mietinnän aihe oli Affonçon ällistyttävä selviytyminen punakhmerien käsissä. Kaikki puhuu sitä vastaan: hänen taustansa, koulutuksensa, työkokemuksensa, kaikki. Affonçon kansalaisuus, etninen alkuperä, sosiaalinen asema ja muut tiedot hänen taustastaan eivät suinkaan jääneet punakhmereille pienimmässäkään määrin epäselviksi. Joten miten kummassa on mahdollista, että hän selvisi hengissä, kun kaiken järjen mukaan hänet olisi ”pitänyt” eliminoida suurin piirtein ensimmäisten joukossa? En minä tiedä. Eikä sitä tiedä Affonçokaan; niin vain kävi. Onneksi. Hänen muistelmansa ovat todella lukemisen arvoiset.
Affonçolla oli mahdollisuus päästä pois punakhmerien jaloista. Koska hän oli Ranskan kansalainen, Ranska olisi ollut valmis evakuoimaan hänet lapsineen. Hän ei suostunut, koska Ranskan valtio ei suostunut maksamaan hänen miehensä ja tämän sukulaisten matkaa. Myöhemmin Affonçon esimies, suurlähetystön kulttuuriattasea tarjoutuu ottamaan pariskunnan lapset mukaansa Ranskaan turvaan. Äiti voisi myöhemmin liittyä heidän seuraansa tai hakea heidät takaisin kotimaahan, jos tilanne rauhoittuu. Lasten isä, Seng, on ajatusta vastaan: perheen on pysyttävä koossa. Kirjassaan Affonço moittii useaan otteeseen miehensä päätöstä muttei taida kertaakaan miettiä, olisiko hänen ehkä sittenkin pitänyt suostua evakuointiin, Kirjailija kuvailee Sengin kaiken kaikkiaan poliittisesti äärimmäisen naiiviksi, mieheksi joka avoimuudellaan ja rehellisyydellään asetti perheen toistuvasti vaaraan. Kertoja itse sen sijaan osasi poikkeuksetta asettaa sanansa oikein. — Affonço siis toimii kuten muistelijat yleensäkin; hän syyllistää muita ja pesee itsensä puhtaaksi ottamatta varsinaisesti vastuuta valinnoistaan. Hänen kohdallaan kuitenkin hyväksyn sen. Ymmärrän täysin hänen suhtautumisensa evakuointiin; ehkä hän todella koki ettei voinut jättää läheisiään pulaan. (Toisaalta muistan, ettei hän mainitse huolehtineensa vietnamilaisen äitinsä turvallisuudesta...) Siksi toisekseen pahasta paikasta selviytynyt oletettavasti kokee syyllisyyttä jo henkiin jäämisestään. Siinä tilanteessa on varmasti vain hyväksi, jos eloonjäänyt voi sysätä vastuuta tapahtuneesta menehtyneiden harteille.

Punakhmerien valta ja siis Kamputsean demokraattisen tasavallan aika kesti vuodesta 1975 vuoteen 1979. Neljä vuotta on lyhyt jakso Kambodžan historiassa, mutta sinä aikana maassa olivat vallalla selkeästi toiset tavat kuin muulloin. Siksi minusta on perusteltua osallistua tälläkin kirjalla Amynitan Erilaiset kulttuurit -haasteeseen.
Kun Denise perheineen joutuu ensimmäiselle leirilleen Koh Tukvealiin, heille ladellaan pino sääntöjä, jotka jokaisen on osattava ja joita heidän kaikkien tulee noudattaa. Määräykset kertovat paljon punakhmerien luomasta kulttuurista. Khmer julistettiin ainoaksi sallituksi kieleksi ja menneiden muistelu, valittaminen tai minkäänlaisten tunteiden näyttäminen kielletyiksi. Heidän oli kuljettava paljasjaloin ja värjättävä kaikki vaatteensa mustiksi. Silmälaseja ei saanut käyttää. Angkarille piti aina kertoa totuus, ja Angkaria oli toteltava kaikessa. Lastenkasvatus ei kuulunut enää vanhemmille vaan Angkarille.
Punakhmerien tavoittelemassa yhteiskunnassa on paljon sellaisia piirteitä, joita on kautta aiksojen löytynyt ja löytyy edelleen länsimaistakin. Meillä Suomessakin saattaa edelleen toimia yksi tai useampi omavarainen yhteisö, jossa ei rahaa (juuri) käytetä. Länsimainen lääketiede piti korvata luonnonmukaisilla hoidoilla. Punakhmerit pakottivat kaupunkilaiset maaseudulle ja maatöihin. Kaikki tehtiin käsin, ja ruokaa sai vain työpanosta vastaan — useimmiten ei tosin edes silloin, ei ainakaan riittävästi. Kamputseassa siis jonkinlainen länsimaissakin tuttu luonnonmukaisuuden ja omavaraisuuden utopia yhdistyi raakaan väkivaltaan, pakkoon ja silkkaan julmuuteen. Kokeilu saattoi olla mielenkiintoinen mutta hirvittävä; sen rinnalla esim. natsien toimet tuntuvat lähes leikiltä.
Kovin johdonmukaisiakaan ei oltu. Angkarin kymmenen käskyä kielsivät mm. varastamisen ja lasten kurittamisen. Denise jäi kahdesti ruokavarkaudesta kiinni, ja joutui kummallakin kerralla tekemään ylimääräistä työtä ynnä tietenkin tunnustamaan rikoksensa julkisesti. Myös kahdeksanvuotias Ha ikätovereineen saatiin kiinni ruoan varastamisesta. Ensimmäisellä kerralla poikia oli kuritettu ankarasti (Angkarhan sai sen tehdä). Toisella kerralla heidät lahdattiin heti. (Verbivalintani on harkittu; ammukset olivat arvokkaita, joten teloitukset tapahtuivat kirvein tms.)

Kolmannen kerran pohdiskelin kertomuksen ja todellisuuden suhdetta kirjan loppupuolella. Affonçon kuvaus vietnamilaisten vapauttamasta Kambodžasta on niin mielenkiintoista luettavaa, että minua oikein harmitti, ettei hän jäänytkään jälleenrakennushommiin. Ymmärrän kyllä täysin hänen halunsa jättää synnyinmaansa niin pian kuin suinkin. Vietnamilaisille hän on todella kiitollinen ja muistaa myös sanoa sen ääneen Eurooppaan tultuaan. Hän saa kuitenkin huomata, ettei se sopinut sen ajan politiikkaan. Kansainvälisen yhteisön konsensus on, ettei Vietnamia kehuta eikä kiitellä.
Neljäs mietinnän paikka on punakhmerien vaikutusvalta, joka tuntuu ulottuvan ajan ja paikan yli. Ranskassa Deniseä varoitettiin/uhattiin, kun hän kertoi kokemuksistaan julkissti. Puhumattakaan sitten sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä punakhmerejä vastaan. Demokraattisen Kamputsean päivistä on kulunut reilut 30 vuotta. Kambodžalla on pitkä tie edessään, ennen kuin haavat ovat umpeutuneet. 


Journal Entry 3 by wingTarnawing at Tampere, Pirkanmaa Finland on Monday, August 27, 2012

This book has not been rated.

Syntyihän siitä lyhyt säde. :D Mukaan pääsee vielä elokuun aikana. Lkuaikaa tavanomaiset neljä viikkoa.


Osallistujat:

toukokuu, Espoo
Runojalka, Kokkola


Lukemisen iloa!

Lisäys 25.9.12: kirja on nyt Runojalalla ja säteentynkä päätepisteessään. Kiitokset kaikille kahdelle osallistujalle! :-) 


Journal Entry 4 by wingTarnawing at Tampere, Pirkanmaa Finland on Monday, August 27, 2012

This book has not been rated.

Released 1 yr ago (8/27/2012 UTC) at Tampere, Pirkanmaa Finland

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Denise Affonço säteilee ensin toukokuun suuntaan.
Hyviä lukuhetkiä ja ka kaunista syksyä! 


Journal Entry 5 by toukokuu at Espoo, Uusimaa Finland on Tuesday, August 28, 2012

This book has not been rated.

Kiitos tästäkin kirjasta, joka matkasi toisen kyljessä. Erilaiset kulttuurit -haasteeseen riittää nyt hyvin lukemista! 


Journal Entry 6 by toukokuu at Espoo, Uusimaa Finland on Thursday, September 06, 2012

6 out of 10

Säteenä eteenpäin aikanaan.

-

Sain kirjan luettuna 20.9. Olin lukenut raskaita kirjoja liikaa, viimeiseksi Ishmael Beah'n Leikin loppu, jossa kuvattiin Sierra Leonen sisällissotaa ja lapsisotilaaksi päätymistä, joten ihan heti en pystynyt tätä kärsimysnäytelmän kuvausta hotkaisemaan. Kamputsean historiasta en tiennyt paljoakaan, joitain vuosia sitten havahduin lukemaan jotain tästä punakhmerien ajasta ja lähinnä siitä, miten valtava määrä väkeä menehtyi sinä aikana. Toisin kuin Leikin lopussa, tässä kirjassa ei kuvattu paljonkaan suoranaista asein tappamista, kuten Tarna mainitsi journaalissaan, ammuksia pidettiin arvokkaampina kuin ihmiselämiä ainakin siellä, missä Affonco oli vankina. Sen sijaan ihmisiä pidettiin orjina, nälkäkuoleman partaalla, tapettiin heidät nälkään, sairauksiin, epäinhimillisen työtaakan alle. Kavalaa kidutusta. Katteettomia lupauksia ja valheita toisteltiin. Nälkiintyneille ihmisille heinäsirkat, torakat, skorpionit maistuivat. Henkiinjäämiskamppailun kuvauksena tämä oli vaikuttava ja oksettava paikoin. En voinut olla miettimättä tätä lukiessa, että mitähän Pohjois-Koreassa tapahtuu tällä hetkellä. On se niin väärin!

Kirjoittaja on perinyt isältään Ranskan kansalaisuuden ja hänen äitinsä on Kambodzan vietnamilainen. Isän juurissa on portugalilaista ja hindulaista perimää, kuvaa Affonco. Mielenkiintoista on, että isä toteaa tyttärelleen, että olisi toivonut hänen naivan valkoihoisen miehen, johon Lydia tokaisee: "Isä hei, koska olet viimeksi vilkaissut itseäsi peilistä?"

Kambodzalainen uusi vuosi on nimeltään Chhaul Chhanm. Buddhalaisuus ja islam mainitaan ainakin uskonnoista, kummankin uskonnon harjoittajia punakhmerit häpäisevät, he pakottavat buddhalaiset munkit naimisiin tai pakkosyöttävät muslimeille heiltä kiellettyä sianlihaa. Kansa suhtautuu punakhmerien valtaanastumiseen huhtikuussa 1975 Phnom Penhissä iloiten, he osoittavat suosiotaan huutaen "Cheyo yotheas padevat!" eli Eläköön vallankumoussotilaat! Mustien vaatteiden lisäksi yotheoiden asustukseen kuuluvat Ho Chi Minh -sandaalit, jotka on valmistettu auton pyörien kumista. Tämä huuma haihtuu pian, kun kaupunki evakuoidaan.

Perinteiset kantokorit esiintyvät useasti eli bamburuo'on päihin kiinnitetyt pajukorit. Riksoilla liikutaan. Ruokana syödään mm. riisiä ja maissisurvosta ja papaijakeittoa, paistettua kalaa. Bambumatoilla nukutaan. Kun kirjoittaja on päässyt Ranskaan hän tuo ilmi ohimennen kiinnostavan kulttuurieron: hänen vanhassa kotimaassaan vaatteet ja kengät tehdään mittatilaustyönä eikä hänellä ole siis hajuakaan vaate- tai kenkäko'oista.

Osallistun kirjalla Amynitan erilaiset kulttuurit -haasteeseen. 


Journal Entry 7 by Runojalka at Kokkola, Keski-Pohjanmaa Finland on Tuesday, September 25, 2012

This book has not been rated.

Kirja saapui Kokkolaan, kiitos! Tarkoitus on lukea tänä syksynä ja osallistua samalla Erilaiset kulttuurit -haasteeseen. 


Journal Entry 8 by Runojalka at Kokkola, Keski-Pohjanmaa Finland on Wednesday, October 17, 2012

This book has not been rated.

Kirja oli mielenkiintoinen, mutta raskasta luettavaa. On uskomatonta, millaisista koettelemuksista ihminen voi selvitä hengissä ja vielä järjissään. Olen lueskellut kirjaa muutamien päivien ajan, ja aina ruokakaapilla käydessä on tullut mieleen, miten tuo riisipaketti ja tuo näkkileipäpaketti olisi ollut kultaakin kalliimpi Kambodzan viidakossa.

Osallistun kirjalla Erilaiset kulttuurit -haasteeseen. Kirja kertoo tosin ennemminkin siitä, miten yhden kansan kulttuuri pyritään tuhoamaan juurta jaksaen. Jopa menneiden muisteleminen kielletään vangeilta, kun heitä "uudelleen koulutetaan". Kirjassa kuvaillaan paljon erilaisia ruokalajeja. Aasian monia uskontoja, erityisesti buddhalaisuutta sivutaan: mm. kerrotaan esimerkkejä buddhalaisesta tyyneydestä, kerrotaan munkeista ja ruokauhreista, numerosta 7 onnenlukuna, mainintoja pagoda-rakennuksista...

*************************
Edit. 17.10.12
Otan kirjan mukaan illan miittiin. Katsotaan löytyykö uutta lukijaa! 


Journal Entry 9 by Runojalka at Kokkola, Keski-Pohjanmaa Finland on Wednesday, October 17, 2012

This book has not been rated.

Released 1 yr ago (10/17/2012 UTC) at Kokkola, Keski-Pohjanmaa Finland

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Lähti BarillaX:n matkaan Kokkolan bc-miitissä. 


Journal Entry 10 by BarillaX at Yhteisöklubi SILTA in Kokkola, Keski-Pohjanmaa Finland on Monday, May 13, 2013

This book has not been rated.

Released 11 mos ago (5/13/2013 UTC) at Yhteisöklubi SILTA in Kokkola, Keski-Pohjanmaa Finland

WILD RELEASE NOTES:

Vapautuu Yhteisöklubin bc-hyllyyn. 




Are you sure you want to delete this item? It cannot be undone.