Ostin Sodankylän kirjaston poistokirjahyllystä.

Etukannesta:
RUNOJA JA PROOSAA
Nuoren Voiman Liiton vuoden 1978 kulttuurikilpailun satoa.

Jätin kirjan P-paikan pöydälle. Vapautus on osa Never judge a book by it's cover 2013 -haastetta (viikko 26).

Äitini oli löytänyt tämän kirjan Tampereelta Koskikeskuksesta penkiltä, oli ollut innoissaan löydöstään ja siitä että tietää mitä bookcrossing on ja toi löytökirjan tietenkin minulle:) Aika hauskaa että kirja on Lapista asti kulkeutunut jotain reittiä pitkin tänne. Kirja sopiikin nimensä puolesta juuri nyt meille, olemme muuttaneet taloon jossa suuri piha ja jossa lehtiharavaakin siis tullaan pian tarvitsemaan.

****************************************************************************************************************

Iltapalalla poikien (7- ja 3-vee) kanssa aloin extemporee lukea heille syksyisiä runoja. Pojat kuuntelivat hievahtamatta äidin runonlausuntaa, ja minä koin ahaa-elämyksen: lapsille voi lukea muutakin kuin lastenkirjoja.

Jotain omituista tapahtuu kun teen vapautusmerkintää. Yritän valita Kalevan uintikeskusta mutta systeemi pukkaa väkisin Vihtori kirjastoa 🙄 Joka tapauksessa uimahallille vapautettu...

Jälleen kerran voi huomata kuinka iätöntä ja ajatonta kirjallisuus on! Lehtiharava on julkaistu lähes 30 vuotta sitten ja edelleen sekä runot että proosa koskettavat. Erityisesti Ritva Oksasen Esteri kolahti. Kirjan "runot" tosin vaikuttavat osittain mieleltään vikaantuneiden heitoilta. Lähes kuka tahansa voisi tämmöisiä "runoja" rustata. Vapautan kirjan Tampereen yliopistollisen sairaalan R-rakennuksen kahvioon viikolla 10.