Alkuteos Khâhestar-o-khâk, ranskaksi Terre et cendres (2000). Ranskan kielestä suomentanut Kristina Haataja. Like, Helsinki 2002. Sidottu, 85 sivua.
Kansi: Mika Kärnä.

Divarista olen luullakseni tämän ostanut — aivan liian monta vuotta sitten. Nyt on vihdoin aika lukea ja rekisteröidä tämäkin pieni kirja.

Takakansi:
Liikuttava ja jännittävä kertomus 1980-luvun Afganistanista. Neuvostoliiton asevoimat ovat kylväneet kuolemaa pirstaleiseen vuoristovaltioon. Vanha mies matkaa kaivoksille tapaamaan poikaansa. Tämän on kuultava uutinen: pommi on osunut kotikylään. Kotia ei enää ole, eikä äitiä, vaimoa, veljiä, ystäviä... Pikkuisen Jassinin ympäriltä pommi vei äänetkin.
Joskus siellä oli kaunista, nyt on vain maata ja tuhkaa. Vanhuksen nyytissä on aarre, pieni omena. Onneksi niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Ja jokainen elossa oleva 1apsi on lupaus paremmasta.
Maata ja tuhkaa -teoksen ensipainos ilmestyi Ranskassa vuonna 2000. Nyt se ilmestyy ympäri maailmaa yli 15 maassa.

Etulieve:
Atig Rahimi
Atiq Rahimi syntyi Kabulissa vuonna 1962. Hän pakeni Ranskaan vuonna 1984.
Rahimi kirjoittautui Pariisissa Sorbonnen yliopistoon, josta hän on valmistunut alanaan tiedotusoppi ja audiovisuaalinen ilmaisu. Rahimi ohjaa dokumenttielokuvia.

Takalieve:
”Muistat sen päivän, jolloin Murad lähti kylästä, sen hetken, jolloin hän astui ovesta ulos. Sinunkin olisi pitänyt lähteä, ottaa vaimosi, lapsesi ja lastenlapsesi ja mennä muualle, toiseen kylään. Olisit voinut muuttaa Pol-e-Khomriin. Ei haittaisi vaikket enää omistaisi maata ja viljelyksiä. Hiiteen koko vehnä! Olisit seurannut Muradia, tukenut häntä tekemällä työtä kaivoksilla. Ei tarvitsisi nyt selitellä miksi olet täällä.
Niinpä...”

Atiq Rahimi Liken sivuilla
Atiq Rahimi at English Wikipedia

Takaliepeen näyte kertoo Rahimin tyylistä ja valinnoista. Hän on kirjoittanut tekstinsä puhutteluksi, hän puhuu Dastaquirille, kirjan vanhalle miehelle ja päähenkilölle. Vanha mies on matkalla kaivosalueelle poikansa Muradin luo kertomaan murheellisia uutisia. Mukanaan hänellä kotikylän toinen henkiinjäänyt, kolmevuotias pojanpoikansa Jassin, jolta neuvostopommit ovat vieneet kuulon.
Maata ja tuhkaa on surullinen ja kaunis kertomus isän rakkaudesta, suuresta surusta, Afganistanista ja paljosta muusta. Kirja on pieni, mutta se välittää myös melkoisia palasia afganistanilaista kulttuuria mm. sanojen ja tarujen kautta, maan historiasta puhumattakaan. Upea pieni kirja.

Lisäys 9.8.12. Vaikka asia oli mielessäni jo kirjaa lukiessani ja monesti sen jälkeen, muistan vasta nyt mainita mielestäni kovasti kiinnostavan yksityiskohdan. Afganistanilaisessa (ja luultavasti monessa muussakin Persiasta vaikutteita saaneessa) kulttuurissa käytetään lukua neljäkymmentä siinä missä meillä sataa. Jos siis olisin afgaani, huokaisisin vaikka että enkö minä jo neljäkymmentä kertaa ole aikonut sen täällä sanoa.

Väinö Aaltosen Eränkävijän jaloissa.

LÖYTÄJÄLLE: Kiitos, että nappasit tämän kirjan mukaasi ja tulit vielä vilkaisemaan sen matkapäiväkirjaa! Tieto siitä, että kirja on hyvissä käsissä, on minulle tärkeä. Siksi pyydän sinua kertomaan, että se on sinulla. Toivon myös, että luettuasi kirjan poikkeat uudestaan täällä kirjoittamassa mietteitäsi lukemastasi. Sinun mielipiteesi kiinnostaa minua. :) Samalla voit myös kertoa mahdollisista jatkosuunnitelmistasi kirjan varalle. Jos olet kiinnostunut BookCrossingista, mutta haluaisit tutustua siihen suomen kielellä, kurkkaapa näiden linkkien taakse: * BookCrossingista suomeksi http://bookcrossingfinland.net/wiki/Etusivu * Suomenkielinen keskustelufoorumi http://www.bookcrossing.com/forum/30 * BookCrossing suomenkielisessä Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing LUKUILOA!!!