Takakannesta:

"Polttavat intohimot ja ritariajan veriset taistelut ympäröivät kultahiuksista Sunneva-neitoa jonka tulinen mielenlaatu johtaa hänet yhä uusiin vaarallisiin seikkailuihin. 'Kartanonheraan ja kauniin Kirstinin' kirjoittaja loihtii tässä romaanissaan ympärillemme Ruotsi-Suomen keskiajan värikkään ja jännittävän maailman."

Liepeestä:

"Ylpeä ja omapäinen Sunneva Jaarlintytär haaveili jo 13-vuotiaana ylhäisestä puolisosta ja loistavasta asemasta. Eikä ihmekään, sillä ylistiväthän laulajat kautta Sveanmaan hänen kultaisia hiuksiaan ja suo-orvokin värisiä silmiään. Turhaan arvoisa Jaarli Birger yritti istuttaa tyttäreensä kesympää mielenlaatua. Minne vain Sunneva Kultahiuksinen joutuikin, siellä heräsivät miesten intohimot - joita Sunneva oli oppinut pelkäämään ja toisaalta käyttämään taitavasti hyväkseen.

Jouduttuaan pakenemaan Vretan luostarista Sunneva-neito hakee turvaa kuninkaallisten sukulaistensa luota Norjasta ja Ruotsista, mutta joutuu erään petoksen seurauksena Suomeen, keskelle pakanallisten heimojen sotia taistelemaan hengestään orjuudessa ja nälässä. Kauneutensa ja lujan tahtonsa avulla hän kuitenkin pelastuu ja hänen tiensä johtaa aina Ranskaan ja Espanjaan, ruhtinashovien juonittelevaan maailmaan. Onni on usein tulemaisillaan hänen osakseen, sillä häntä seuraa erään aikansa tavoitelluimpiin kuuluvan miehen suojeleva rakkaus. Mutta oikukas ja paljon taistellut Sunneva ei ilman muuta osaa ottaa vastaan aitoa rakkautta. Kohtalo on varannut hänen koettavakseen vielä paljon...

Sunnevan vaiheiden myötä lukijalle avautuu ritariajan loistokas ja verinen maailma, jossa upean hovielämän rinnalla rehottaa pimeä taikausko, orjuus ja nälkä. Tarina on aito ja jännittävä kappale Ruotsi-Suomen ja koko Euroopan keskiaikaa."

No tämäpä se jätti kovin ristiriitaiset tunteet. Toisaalta tarina vei mukanaan ja luin tätä vauhdilla. Toisaalta taas juoni on sellainen, jota joku voisi sanoa kauheaksi sonnaksi. Loppua kohden alkoivat lukuisat ja vauhdikkaat juonenkäänteet jo kyllästyttää, kun maisemaa vaihdettiin nopeammin kuin ehdin kissaa sanoa. Ja joka käänteessä oli tietenkin himokas mies valmiina viemään Sunneva-paran kalliimman aarteen, hänen neitsyytensä! Ooh! Miten Sunneva tästä(kään) kiperästä tilanteesta mahtaa selvitä?!

Kuitenkin on sanottava, että kyllä näissä Utrion kirjoissa jotain kummaa tenhoa on, vaikka juoni vähän tuskastuttaisikin. Ja pitää muistaa, että tämä on hyvin varhaista Utriota, hänen toinen romaaninsa (julk. 1969). Ehkä osaltaan juonen puutteet johtuvat ihan harjaantumattomuudesta. Täytyy myös antaa ansiota yllätykselliselle lopulle, jossa on feminismin henkeä havaittavissa, itse kun odotin paljon sovinnollisempaa loppua.

Tämän luettuani sain päätökseen Aakkoshaasteen 2011-2012, ja nyt voin huokaista helpotuksesta ajoittain tuskallisen luku-urakan jälkeen.

Vein miittiin, joku poimi matkaansa. Tilalle otin toisen Utrion. :P

Vaihto meni näköjään päittäin, kun toin yhden Utrion niin sain toisen tilalle. :)

No jopas oli juoni! Kyllä huomaa että tämä on Utrion varhaistuotantoa, eli ei tämä ihan yllä niiden Utrioiden tasolle joita olen aikaisemmin lukenut. Olen samaa mieltä kuin Duskiska että juonenkäännökset ja maisemanvaihdot olivat vähän liian äkkinäisiä ja niitä oli liikaa. Se viimeinen siirros Ranskaan oli kaiken huippu, en jaksanut lukea sivukaupalla asiaa taas lukuisista uusista kuninkaallisista ja heidän juonitteluistaan. Loppuun asti kahlaaminen kuitenkin kannatti, sillä minäkin olin positiivisesti yllättynyt lopun twististä, joka jätti hyvän mielen. Sunnevaa ei niin vain lannisteta :-)

Kirja vapautuu jonnekin päin kirjamessuja. Lukuiloa löytäjälle!

Kirja oli kulkeutunut kirjamessuilta Raision Myllyyn, josta sen mukaani poimin. Lukeminen voi kestää tovin, sen verran muuta tekemistä on.

Annan kirjan työkaverilleni.

Kirja palasi työkaveriltani.

Lukuiloa!

Kiitos kirjasta! Utriot on tullut aikoinaan luettua; tätä en nyt tähän hätään muista, joten täytyy varmaan palautella mieleen. :)

Pakko olla edellisten lukijoiden kanssa samaa mieltä: vähempikin määrä kuninkaallisia, tapahtumapaikkoja ja Sunnevan himokkaita ihailijoita olisi riittänyt. Utrio kehittyi kirjailijana huomattavasti näistä ensimmäisistä teoksistaan. Jotenkin tuli sellainen olo, että Waltarin Mikael-kirjat vaikuttivat taustalla Euroopassa säntäilyn osalta. Vaikka sama meno taitaa jatkua toisessakin Sunneva-kirjassa, täytyy se silti varmaan taas lukea. :)

Kirja löytyi synttärisankarin toivelistalta, lukuiloa ja onnea! :)

Kiitos synttärilahjatoivekirjasta ja kirjanmerkistä, Mecu! :)