"Tulkaa ottamaan rakkauden siemaus, isä tapasi sanoa.
Minä otin kupin käsieni väliin ja nostin sen huulilleni.
Vain yksi siemaus. Tee oli aina niin kuumaa, että minulta paloi kieli. Mutta en välittänyt, koska tiesin että kieltäni ei polttanut vain tee vaan samalla isän rakkaus."

Esikoisromaanissaan Chimamanda Ngozi Adichie kertoo nuoren tytön kasvusta ristiriitojen repimässä Nigeriassa, ankaran uskonnollisen isän varjossa. 15-vuotiaan Kambilin elämä mullistuu, kun vapaamielinen täti kutsuu hänet veljineen luokseen toiseen kaupunkiin. Tädin puutarhassa kukkivat aistilliset, purppuranpunaiset hibiskukset, ja yhtäkkiä koko maailma on täynnä ääntä, iloa ja tunteita, jollaisia Kambili ei ole koskaan uskaltanut edes kuvitella.

Tämä taidokkaasti kerrottu tarina löytyi elokuun kirja-arvonnan voittajan toivelistalta, joten kirja lähtee siis seuraavalle lukijalle. :)

Ihanaa, toivekirjani! Kiitos paljon, kun lähetit sen.

21.9.2012
Kirja oli raskasta luettavaa aiheensa vuoksi, mutta tarinankerronta kuljetti mukanaan. Olen jo unohtanut päähenkilön nimen. Hänen isänsä on arvostettu katolilaisen seurakunnan kunniajäsen, joka on myös hyvin varakas. Isä jakelee almuja moneen suuntaan valtavasta omaisuudestaan, mutta kieltäytyy huolehtimasta pakana-isästään, ellei tämä käänny katoliseksi. Isä pitää perhettä otteessaan ankarasti ja kirja onkin kuvaus melkoisesti hengellisestä (ja muustakin) väkivallasta. Lapset rakastavat ja kunnioittavat isäänsä eivätkä oikein osaa kyseenalaistaa sitä ankaraa ja kurinalaista elämää, jota he viettävät, eivät ennen kuin he pääsevät kokemaan jotain aivan muuta tätinsä ja serkkujensa parissa. Erittäin taitavasti kirjoitettu kasvukertomus.

Osallistun tällä kirjalle Amynitan Erilaiset kulttuurit -haasteeseen. Kirjassa kuvataan nigerialaista katolilaisuutta ja sen suhdetta luonnonuskontoon, vanhoihin kansanuskomuksiin. Isoisä ei käänny kristinuskoon vaan on yhteydessä esi-isien henkiin, joille hän uhraa omassa pihassaan. Kirjan pääperhe on hyvin varakas, mutta jakaa almuja muille, kokonaiselle kylälle, jossa perheen isä on jonkinlainen vieraileva kyläpäällikkö. Jalkapalloa pelataan tietenkin. Poliittiseen tilanteeseen viitataan, toisinajattelijoiden vaimentamiseen kovalla kädellä.

Kirja on varattu SÄDETTÄ varten.

Osallistumassa (järjestys muokkautuu vielä):
eräs ystäväni... kirja on hänellä luettavana 17.9. alkaen
Duffeli
Becky77
LiskoMiettinen

Annoin luettavaksi ystävälle, jota ajattelin tämän kirjan kiinnostavan. Merkintää häneltä ei tipu.

Ystävä piti kirjasta, kuten arvelinkin. Kunhan saamme tavattua ja saan kirjan haltuuni, alan toimittaa sitä duffelille ja säde pääsee käynnistymään!

EDIT 20.11.12 Ystävä piti kirjasta yhtä paljon kuin oletinkin ja sai sen luettua jo aikoja sitten. Kirjan fyysinen siirtyminen on viivästynyt, mutta eiköhän se tästä kohta postitu duffelille.

Kirja saapui tänään ja siirtyy lukujonon ensimmäiseksi. Kiitos!

Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, samoin kuin Puolikas keltaista aurinkoa. Kauheaa, miten vanhemmat voivat kohdella lapsiaan, perhettään ja oikeastaan koko lähisukuaan. Onhan näitä tapauksia ollut taas riittämiin julkisuudessakin. Tämä oli onneksi kuitenkin fiktiota, oikein mielenkiintoista ja hyvin kirjoitettua sellaista.

Mitäköhän Kambilille tapahtui myöhemmässä elämässä? Jäi kovasti pohdituttamaan.

Jatkaa seuraavalle, kunhan saan osoitteen. Kiitos toukokuulle säteen järjestämisestä!

Kirja matkaa seuraavaksi Poriin. Hyviä lukuhetkiä!

Kirja on täällä, kiitos säteen aloittamisesta, toukokuu. Ja duffelille iso kiitos kirjan mukana tulleista pupukorteista ja kirjanmerkistä :)

Tämä oli hyvin kirjoitettu kirja nuoren tytön elämästä ja suurista mullistuksista. Nigerian yhteiskunnallinen tilanne oli minulle entuudestaan tuntematon ja oli mielenkiintoista lukea ristiriidoista ja valtavasta taloudellisesta kuilusta joka vallitsi jopa sukulaisten kesken. Sitä jäin miettimään mistä Kambulin isä oli rikkautensa saanut kun koko muu suku tuntui olevan melko köyhää.

Isän rakkaus perhettään kohtaan oli rankkaa luettavaa mutta sisarusten kohtalot koskettivat niin etten malttanut välillä laskea kirjaa käsistäni lainkaan.

Kiitos siis hienon kirjan liikkeelle laittamisesta, Mecu. Ja nyt toukokuun aloittama säde jatkaa vihdoin matkaansa LiskoMiettiselle.

Isäni haki tämän postiluukusta ja kysyi mikä se oli? Sanoin, että semmoinen juttu mikä miulle pitikin tulla. :D Hah! Hauskaa. Kiitoksia kirjasta. Aloittelenkin sitä juuri tässä.

Mie innostuin tästä oikein tosissani. Pidin vielä enemmän kuin Puolikkaasta keltaista aurinkoa. Jotenkin tässä ei ollut niin paljon sotimista, vaikka muuten raakuuksia oli. Kirjassa oli kuitenkin myös läsnä toivo paremmasta ja elämän ilo kaikesta kovasta huolimatta. Olen todella halukas lukemaan lisää kirjailijan kirjoja. Myös muu kirjallisuus mikä käsittelee juuri nimenomaan Nigeriaa kiinnostaa.

Aamulla laitoin toivekirjaa matkaan. Toivottavasti saapuu perille. Luotan RABCK.comiin.

Kiitos kirjasta. Tämä ihana yllätys odotti minua postilaatikossa. Nyt se pääsee lukupinoon.

Pidin tästä kirjasta todella paljon. Tämä oli rankkaa luettavaa, mutta tarina ja kerronta oli mukaansatempaava. En olisi malttanut päästää tätäkään kirjaa käsistäni, ennenkuin viimeinen sivu oli luettu.

Minuakin jäi mietityttämään miten tarina tästä jatkuu. Olisi kiinnostavaa lukea lisääkin.

Kirja jatkoi matkaansa TiiMalle, kenen toivelistalta sen bongasin.

Kirjalla osallistun Kuukausivapautus-haasteeseen, haastesanana luonto ja vihreä. Hibiskus on kukka, siis osa luontoa. Ja kirjan kannessa komeilee juurikin kaksi kaunista kukkaa. Ja kirjahan matkaa Kukkakujalle. Niin ja punainen on vihreän vastaväri.

Oi, kiitos Pinni! Ja muut kierrättäjät! Tämä oli ylläri - ihmettelin, että miten kummassa olit niin nopea, mutta tämä ei ollutkaan toivelistahippakirja :) Toivelistakirja kuitenkin.

Juuri aloitin Adichien "Huominen on liian kaukana"; täytyy varmaan tämä lukea sitten heti perään, koska muistaakseni tämä on jonkun toivelistalla :)

Edit 1.6.2014 Äitikin haluaa lukea :)

tämä käy myös äidillä luvussa :) Edit. 30.9.2014 Äiti saa tällä kertaa lainata kirjastosta, koska tämä hyppää nyt Tarnan VPK 3:n kyytiin. Adichie sai tästä kirjasta Commonwealth Writers' Prize: Best First Book -palkinnon vuonna 2005.

Varattu Peonio:lle.

Tämä oli toivelistakirja, mutta jäi kesken :( Tämä ei vaan kolahtanut ollenkaan tämän hetkiseen lukumakuun, ja koska lukuaikani on todella kortilla tällä hetkellä, niin en yritä lukea väkisin. Päästän kirjan jatkamaan matkaa, koska on Peoniolle menossa.

VPK-kirja kohti Peoniota. Mukavia lukuhetkiä!

Katsotaan josko Kerava-miitistä löytyisi tälle kuriiri.

Tämä kirja näyttää sopivan myös Chanian kuukausivapautushaasteeseen tammikuu 2015.

Kiitos kirjasta, TiiMa!