Åsa Larssonin uusimman kirjan lukeminen poltteli minua niin kovasti, että Uhrilahja oli yksinkertaisesti pakko käydä hankkimassa. Jos henkilöhahmoa voi olla ikävä, minulla oli ikävä Rebecka Martinssonia :).

Kovakantinen kirja, Otava 2012, 362 sivua. Ruotsinkielinen alkuteos Till offer åt Molok.

Takakannesta:

"Lainion kylässä ammutun karhun vatsasta löytyy ihmisen peukalo. Muutaman kuukauden kuluttua paljastuu raaka murha. Sol-Britt Uusitalo on pahoinpidelty talikolla kuoliaaksi.

Syyttäjä Rebecka Martinsson uskoo murhan liittyvän hämäriin kuolemantapauksiin menneisyydessä. Yhteyden on löydyttävä ennen seuraavaa uhria."

******
Harvojen kirjojen kohdalla toivoo, ettei kirja vain pian loppuisi, koska ei jaksaisi millään odottaa kirjailijan seuraavaa sarjan teosta. Åsa Larsson on kaikilla kirjoillaan saanut minussa aikaan tämän reaktion.

Uhrilahja ei todellakaan pettänyt odotuksia, pidin tästä kokonaisuutena aivan valtavan paljon. Larsson ei kirjoita kylmää ja kovaa dekkaria, vaan poimii mukaan aluehistoriaa ja sukutraumoja, jota vie eteenpäin hurjan inhimillisten ja karujenkin henkilöhahmojensa kautta. Menneisyys kietoutuu nykyisyyteen saumattomasti. Rebecka on hahmo, johon vaikeuksia itsekin kokeneena on helppo samaistua ja jonka toivoo kaikella sielullaan selviävän. Poliisihahmoissa on käsinkosketeltavaa lämpöä ja suoruutta, mutta myös hetkellistä rehellistä avuttomuutta. Teksti elää, vie mukanaan ja loppua kohti jännitys hyytää painavasti.

Tällä kirjalla oli myös vahva pohjoinen luonne. Kirjaa lukiessa käyntini Kiirunassa ja Jukkasjärvellä palasivat taas elävästi mieleeni. LKAB-kaivosyhtiö hallitsee siellä yhä varmasti monen elämää ja kaivostoimintaa ei voi kaupungissa käydessään olla huomaamatta. Kaivokseen pääsisi turistina myös vierailulle, mutta sitä en ole vielä kokeillut. Jos palaan Kiirunaan, voisin tuotakin seikkailua kokeilla.

Toivelistalukemista lukutuolille, tässä täydellisyyttä hipova dekkari lomalaiselle :). Toivottavasti tykkäät. Kesän iloja, tuoksuja ja makuja sinulle.

Tuhannet kiitokset, tämä on kyllä varsinainen kesäloman toiveylläri :)Päiväkirjamerkintäsi lupaa jotain todella hyvää. Ihanaa kesäaikaa sinullekin, Bookgeo!

En millään malttanut olla tarttumatta heti tähän uusimpaan Larssoniin - onneksi! Tämä oli minusta koko sarjan ehdottomasti paras osa, jotenkin hieno, kompakti kokonaisuus, johon ei herpaantunut missään vaiheessa.
Päähenkilöiden kuvauksissa oli ihan uudenlaista syvyyttä tai sitten sarja on vaatinut ne aiemmat osat, että ihmisiin on ehtinyt tutustua? Mukavaa lukea dekkaria, jossa useista hahmoista pitää, minä ainakin sympatiseeraasin kovasti sekä Rebeckaa että Kristeriä.
Tämä kirja löytyy näköjään useammaltakin toivelistalta, joten aion siirtää sen seuraavalle lukijalle kontrolloidusti.

Tämä kirja lähtee mukaani Vihtorin kirjaston BC-miittiin ja jatkaa matkaansa toivelistayllärinä :)

KTMC 2012 # 86

Kiitos kirjasta, lukutuoli! Ihanaa saada tällaisia toivelistaylläreitä.

Jostain syystä tämä kirja sai odotella jonkun aikaa hyllyssä, vaikka Larssonin aiemmista kirjoista olenkin pitänyt. Tämähän oli oikein hyvä, turhaan olin sen lukemista pantannut. Kiirunan luonto ja omanlaiset ihmiset ovat vahvasti läsnä tässä tarinassa. Varsinainen rikosjuttu taas oli ehkä vähän turhan epäuskottava, mutta silti mielenkiintoinen. Positiivista oli, että Rebecka Martinssonin elämässä tuntuu olevan vähän valoisampi vaihe menossa. Pientä miinusta sen sijaan antaisin siitä, että jokaisen kirjan lopussa Martinsson joutuu taistelemaan henkensä edestä tappajan uhatessa. Olisi mukava yllätys, jos joku rikos ratkeaisi muulla tavalla.

Sain kirjan miitissä. Kiitos!

Sain tämän viime miitissä. Teki mieli aloittaa, vaikka sarjan kaksi edellistä osaa on lukematta. Kun sitten Runojalka toivoi tätä kielihaasteen palkinnokseen, päätin lukea tämän kuitenkin heti. Pari viittausta (ilmeisesti?) väliin jääneisiin kirjoihin oli, koska mainittiin aiempia rikoksia, jotka eivät olleet kahdessa ensimmäisessä kirjassa, mutta tuskinpa ne maininnat haittaavat kirjojen lukemista myöhemmin.

Pidin kirjasta. Vuorottelu nykyisyyden ja menneisyyden välillä oli toimiva ratkaisu. Kiirunan ja 1910-luvun olojen kuvaus vaikutti aidolta - samansuuntaista tietoa olen lukenut muultakin Kiirunaan ja malmikaivoksiin liittyen. Vaikka olenkin lukenut vasta kolme viidestä kirjasta, mietin kuten em64, voisiko kirjan lopettaa toisinkin...

Kielihaasteen voittajalle - palkinto sisältää tämän voittajan valitseman kirjan ja lisäksi yllätyskirjan.

Kiitos kovasti lii5a! Tämä oli minulle tosi mieluinen kirja.

Tämä oli taas taattua Larsson-laatua. Aloitettuani olisin ahminut kirjan yhdeltä istumalta jos olisin voinut. Henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja juonen käänteet jännittäviä. Haluan lukea Rebecka Martinssonin elämästä lisäääää! Milloin ilmestyy seuraava osa? Ja tässäkin kirjassa onnistuin kyynelehtimään koiran vuoksi.

Räpäkkinä maailmalle

Kiitos Runojalka!
Odotin sinulta Sanasta miestä -pussia, sain sen. Lisänä lähetyksessä oli yksi Nesbo ja kaksi Larssonia. KIITOS!

Uhrilahja viihtyikin hyllyssä varsin pitkään. Ja ei siksi, etten olisi olettanut siitä pitäväni. Itse asiassa mulla oli näitä kaksikin kappaletta, ja koska se toinen oli Arvoitusarkussa, niin päätin lukea tän lopulta. Ja kyllähän tämä oli taattua Larssonia eli tykkäsin.

Pidin siitä, että tässä kulkee ikään kuin kaksi tarinaa rinnakkain, eri ajassa, ja sitten ne liittyvät toisiinsa, mutta kuitenkaan se ei ole tarinan keskeinen osa. Kiirunassa en ole käynyt, mutta jotenkin nämä Larssonin kirjat kuvaavat pohjoisen ihmisiä hyvin (tässä kohdin ruotsalaiset ja suomalaiset ovat varsin samanlaisia...).

Jotain negatiivistakin sanon, ja se on se, etten tykkää tuosta Larssonin tavasta laittaa sankaritar kirjan loppupuolella hengenvaaraan. En tiedä, tapahtuuko se joka kirjassa, mutta tämä oli jo toinen, jossa Rebecka joutuu vaaraan selvittäessään rikosta. Jotenkin luulisin, että elävässä elämässä ihminen oppii jonkinlaista varovaisuutta....no mutta toisaalta, tämähän onkin fiktiota.

Kokonaisuutena arvosana on hyvä.

Kirja jää toistaiseksi hyllyyni odottamaan jatkokäyttöä.

Uhrilahja viihtyikin hyllyssä varsin pitkään. Ja ei siksi, etten olisi olettanut siitä pitäväni. Itse asiassa mulla oli näitä kaksikin kappaletta, ja koska se toinen oli Arvoitusarkussa, niin päätin lukea tän lopulta. Ja kyllähän tämä oli taattua Larssonia eli tykkäsin.

Pidin siitä, että tässä kulkee ikään kuin kaksi tarinaa rinnakkain, eri ajassa, ja sitten ne liittyvät toisiinsa, mutta kuitenkaan se ei ole tarinan keskeinen osa. Kiirunassa en ole käynyt, mutta jotenkin nämä Larssonin kirjat kuvaavat pohjoisen ihmisiä hyvin (tässä kohdin ruotsalaiset ja suomalaiset ovat varsin samanlaisia...).

Jotain negatiivistakin sanon, ja se on se, etten tykkää tuosta Larssonin tavasta laittaa sankaritar kirjan loppupuolella hengenvaaraan. En tiedä, tapahtuuko se joka kirjassa, mutta tämä oli jo toinen, jossa Rebecka joutuu vaaraan selvittäessään rikosta. Jotenkin luulisin, että elävässä elämässä ihminen oppii jonkinlaista varovaisuutta....no mutta toisaalta, tämähän onkin fiktiota.

Kokonaisuutena arvosana on hyvä.

Kirja jää toistaiseksi hyllyyni odottamaan jatkokäyttöä.

Tarjolle Rovaniemen miittiin.

Napattu Rovaniemen miitissä mielenkiinnolla. Åsa Larssonit ovat olleet minulla tauolla, joten taidan olla kaksi kirjaa jäljessä jo. Täytyy aloittaa 'sarja' nyt alusta jotta olen jyvällä kaikesta.
Kiirunasta tuli useiden pohjoisen reissujeni mittaan tuttu kaupunki, ja sen verran myös tuosta pohjoisesta mielentilasta tuttu kuin turistina siihen nyt pystyy tutustumaan. Kaivoksessakin pääsin kerran käymään;) Lisääköhän miljöön tuttuus hyytävyyttä kun lukee kirjoja, niin minusta tuntui ekat Larssonit lukiessani...ei muuta kuin mielen matkalle Ruotsin Lappiin taas.

Rokualle Lappalaiskoirat ry:n leirin bookcrossing-miittiin mukaan.