Princess. A True Story of Life Behind the Veil in Saudi Arabia, 1992. Suom. Liisa Paakkanen. WSOY Suuri Suomalainen Kirjakerho 1993. 265 s.

Prinsessamme kuuluu al-Saudien kuninkaalliseen sukuun, jossa jäseniä on yli 20 000 ja heistä prinssejä ja prinsessoja noin tuhat. Suvussa naitetaan serkuksia. Kuningas tulee tästä suvusta edelleen. Al-Saudeilla homma on siis hanskassa. Maassa on toki muitakin merkittäviä sukuja lähinnä liike-elämässä, ja ns. verkosto toimii.

Al-Saudit ovat älyttömän rikkaita ja myös elävät ylellisesti. Pikkuprinsessa Sultanallakin oli kaikkia leluja neljin kappalein, koska perhe asui neljässä palatsissa vuodenaikojen mukaan. Mutta Ali-veljen lelut olivat ihan toista: neljä punaista Porschea, 14-vuotiaana.

Kirjan kuvaus naiselosta Saudeissa on sitä mitä muualtakin on saanut lukea, ja muutamaan otteeseen mietin jo, haluanko lukeakaan lisää. Miesten kaksinaismoraali raivostutti. Prinssit kävivät moskeijassa ja sitten tekivät kaiken minkä Koraani kieltää. Joskus kaksinaismoraali kyllä toimi hauskastikin: koska sukupuoliasiat olivat kielletty aihe, naiset eivät keskenään juuri muusta puhuneetkaan, ja niinpä tytöt eivät naimisiin mennessään olleet ollenkaan niin tynnyrissäkasvaneita kuin voisi luulla.
Muutoin Sultanakin eli häkissä, vaikka sitten kultaisessa. Vaikka perheen käytössä oli koko ajan kolme yksityistä suihkukonetta, nainen ei päässyt edes puutarhan portista ulos ilman isän, veljen tai aviomiehen eskorteerausta.
Sultana tosin keksi yhtä ja toista, ja siksi tämä kirja on olemassa. Joskus siinä kyllä tuntui varsinaisen kirjoittajan sivumaku hiukan häiritsevänä, varsinkin alussa. Sultana on varmasti luontojaan oikeudentuntoinen, empaattinen ja oma-aloitteinen, mutta kirjoittaja oikein alleviivaa pikkutytön yhteiskunnallista laajakatseisuutta.

Saudien ökyily ärsytti minua vähintään yhtä paljon kuin naisten kaltoin kohtelu. Ei se mitään, että 16-vuotiaalla prinsessallamme oli häämatkalle lähtiessä 14 matkalaukkua ja että sulhanen oli ostanut kaikille kahden kuukauden lennoille kaikki ensimmäisen luokan paikat jotta kyyhkyläiset saivat olla rauhassa kahden. Raivostuttavampaa oli maan kaikkinainen korruptio ja oikeuden ohittaminen dollaritukuilla.

Kirja on kirjoitettu 20 vuotta sitten, mutta hitaasti jos ollenkaan kuuluu mikään muuttuneen sen jälkeen. Tyttöjen koulunkäynti- ja opiskelumahdollisuudet ovat paremmat, ja kun elokuvateattereita ei aiemmin ollut, nyt elokuvia on naisille ja lapsille. Miehillä on kai edelleen omat huvit.

-ruzena

Kirja oli myynnissä kirpputorilla ja edellinen omistaja on istuttanut puun: ECO-LIBRIS

Sitä saa mitä toivoo :)

EDIT. Vapautusilmoitus oli toiveikas, mutta ehdinkin postittaa kirjan vasta illalla 2.7.

Kiitos ruzenalle satunnaisesta erityisen ystävällisestä kirjan postittamisesta!

Olen lukenut kaikki Sultana-kirjat joskus nuorempana, varmaan yläasteikäisenä, ja kirjat tekivät silloin jo vaikutuksen. Kiva päästä lukemaan uudestaan nyt, kun on kertynyt vähän vuosia lisää :)