Englanninkielinen alkuteos Becoming Madame Mao (2000). Suomentanut Leena Nivala. Toinen painos. Loisto-pokkarit. WSOY, Helsinki 2001/2006. Nidottu, 390 sivua.

Takakansi:
Kiehtova muotokuva naisesta,
joka ajoi itsensä ja miljoonat ihmiset tuhoon.
Kiinan kansantasavallan johtohahmoihin kuulunut, Valkoluiseksi demoniksi kutsuttu Maon puoliso (1919—1991) oli poikkeuksellisen julma nainen. Hän terrorisoi elinaikanaan lukemattomia ihmisiä.
Ennen tyrannin uraansa hän ehti esiintyä monessa roolissa. Jalkavaimon tyttärestä nimeltä Yuhne kuoriutui vankilatuomion ja kahden epäonnistuneen avioliiton jälkeen laulaja, elokuvanäyttelijä ja oopperatähti Lan Ping ja sitten, rakastuttuaan puhemies Maoon, Jiang Ching, kylmä kostaja, joka osallistui Maon rinnalla kulttuurivallankumoukseen ja tuhosi häikäilemättä vastustajansa.
Kiinassa nuoruutensa viettäneen Anchee Minin teos on taidokas muotokuva tästä myyttisestä hahmosta. Madame Mao ulottuu kaltoin kohdellun pikkutytön ensimuistoista teloitusta odottavan 77-vuotiaan viimeajatuksiin.
”(Madame Maon) mnkaansatempaava ja faktoihin pohjautuva kerronta vie lukijan suoraan keskelle Kiinan poliittista kuohuntaa...”
(The Seattle Weekly)
”... erittäin taitava historiallinen fiktio”
(The Capital Times)

Anchee Min Wikipediassa
ancheemin.com

Jo takakansiteksti hämmennytti, mutta se näkyy noudattavan kirjan sisällössä annettuja tietoja: pää- ja nimihenkilö on ... Valkoluiseksi demoniksi kutsuttu Maon puoliso (1919—1991), joka kertaa muistojaan kuolinvuotenaan (1991) eli 77-vuotiaana. Meikäläisen laskuopin mukaan 1919 syntynyt ihminen on Kiinassakin ollut 72-vuotias vuonna 1991. Vaan Yunhe (vuosina 1934—1937 Lao Ping ja vuodesta 1938 Jiang Qing) olikin syntynyt vuonna 1914.
Moinen kämmi pistää epäilemään myös muita kirjan tarjoilemia faktoja, niin fiktiivisestä kirjasta kuin onkin kyse. Kaiken kaikkiaan kirjan mahdollisen faktatidon erottaminen fiktiosta oli tuskastuttavan työlästä. Enpä sitä sitten suuremmin yrittänytkään, mutta kismitti se silti.
Kirjassa on kaksi kertojaa, kaikkitietävä ja elämäänsä muisteleva minäkertoja. Voisi kuvitella, että kaikkitietävän kertojan tehtävänä olisi tuottaa tosiasioita, mutta niin ei kuitenkaan tunnu olevan. Kertojat ottavat puheenvuoron lukijaa mitenkään varoittamatta, ja kumpikin kaiken lisäksi puhua pajattaa preesensissä. Vaikutelma on erinomaisen sekava.
Ensimmäinen muisto rakentuu Yunhen sidotuista jaloista. Sellainen tarina on totta kai voimakas, valitettavasti vain Jung Chang hyödynsi sitä jo paljon aikaisemmin kirjassaan Villijoutsenet. Assosiaatio ei mitenkään parantanut käsitystäni Anchee Minin kyvyistä. Toki jalkojen sitominen on niin tuskallinen osa kiinalaista kulttuuria, että siitä sietää muistuttaa länsimaalaisille useammankin kerran. Jung Chang teki sen vain aikanaan niin voimallisesti, että mielikuva on säilynyt päässäni vuosikymmenet.
Madame Maon sankaritar näyttelee läpi elämänsä, roolit vain aina välillä vaihtuvat. En ole ihan varma tulkinnan oikeellisuudesta, mutta tottahan kirjailijalla on taiteellinen vapautensa.
Kiinnostavinta kirjassa oli sen esittämä katsaus kiinalaiseen kulttuuriin. Se kun tosiaan alkaa jalkojen sitomisesta ja päättyy kulttuurivallankumouksen jälkeiseen aikaan. Siinä välissä ehtii tapahtua paljon. Kirja kuvaa mm. kulttuuriväen elämää 30-luvun Shanghaissa, jossa mm. esitetään teatterissa Ibseni Nukkekotia, elämästä vallankumouksellisten joukossa Yananissa ja Mao Zedongin kanssa tämän luolassa ja viimein asumisesta Kielletyssä kaupungissa, loputtomista juonitteluista oletettujen vihollisten raivaamiseksi ja noususta vallan kahvaan, Kiinan pelätyimmäksi naiseksi. Kyllä tätä kirjaa kehtaa tarjota osasuorituksena Amynitan Erilaiset kulttuurit -haasteeseen.

Lisäys 27.6.12:
Koska halusin kiireesti vapauttaa kirjan, merkintäni jäi kesken, ja yksi nimikin jäi laittamatta paikoilleen. Korjaanpa puutteet toivottavasti nyt.
Piti nimittäin vielä sanomani, etten oikein usko kenenkään pysyvän roolissaan niin pitkään ja tiukasti kuin Yunhe / Lao Ping / Juang Qing kirjailijan mielestä teki. Hänhän putosi roolistaan hetkellisesti muistaakseni vain kerran tai kaksi. Minun mielestäni kirjan (todellisuudestahan en tiedä mitään) Yunhe jne. oli yksinkertaisesti vain opportunisti, joka arvotti ihmiset ja ihmissuhteensa sen mukaan, miten paljon hän arveli saavansa heistä/niistä hyötyä. Hyödyntavoittelu oli minun mielestäni hänen agendassaan myös silloin, kun hän rakastui (”rakastui”) kapinallisjohtaja Mao Zedongiin.
Mitä sitten taas Maoon tulee, niin hänen on täytynyt ihan elävässä elämässäkin olla valtavan karismaattinen hahmo. (Maon eläessä en suinkaan osannut ajatella niin; tämä on silkkaa jälkiviisautta.) Miten muuten voisi selittää sen, etteivät ainakaan kiinalaiset pitäneet häntä syyllisenä kulttuurivallankumoukseen (vaikka hänhän sen aloitti) tai muihin sen ajan valtaapitävien hirmutekoihin? Minun käsittääkseni Mao on Kiinassa vähintään jonkinlainen sankari edelleen. Ei kai pelko niin pitkälle voi ulottua?

Jiang Qing Wikipediassa

Mao kutsui Yhdysvaltoja urhoollisesti paperitiikeriksi. Madame Mao ei rohkeudessa häviä vaan antautuu estoitta graniittisen Karhun haisteltavaksi.

LÖYTÄJÄLLE: Kiitos, että nappasit tämän kirjan mukaasi ja tulit vielä vilkaisemaan sen matkapäiväkirjaa! Tieto siitä, että kirja on hyvissä käsissä, on minulle tärkeä. Siksi pyydän sinua kertomaan, että se on sinulla. Toivon myös, että luettuasi kirjan poikkeat uudestaan täällä kirjoittamassa mietteitäsi lukemastasi. Sinun mielipiteesi kiinnostaa minua. :) Samalla voit myös kertoa mahdollisista jatkosuunnitelmistasi kirjan varalle. Jos olet kiinnostunut BookCrossingista, mutta haluaisit tutustua siihen suomen kielellä, kurkkaapa näiden linkkien taakse: * BookCrossingista suomeksi http://bookcrossingfinland.net/wiki/Etusivu * Suomenkielinen keskustelufoorumi http://www.bookcrossing.com/forum/30 * BookCrossing suomenkielisessä Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing LUKUILOA!!!

Kävin hakemassa Karjalanpuistosta Tarnan vapauttaman kirjan. Koska itse olin Karjalanpuistoon vapauttaessani käynyt myös Tarkopuiston Karhulla, ajattelin kulkea sen kautta. Siellähän olikin tämä kirja. Kiitos!

Samaisessa puistossa on myös muistokivi laattoineen. Sen luona ei kirjoja kuitenkaan ollut. Nyt huomasin, että Tarna oli siihenkin kirjan jättänyt, mutta joku oli sen sitten siitä jo poiminut. Olinkin kyseisen Kemalin kirjan jo joskus lukenut, vapauttanut ja saanut siitä nappauksenkin. :)

Olen lukenut varmaankin vähän vastaavia tarinoita. Syksyn vaan synkistyessä ja oikeastaan jo kaamoksen kolkutellessa en vaan saa tartuttua tähän kirjaan. Huolimatta Tarnan journalista.

Madame Mao jäi Istuvan naisen luo odottelemaan kunnollisempia lukijoita kuin vapauttajansa... Tarnan Post it -laput pääsivät uusiokäyttöön.

KIRJAN LÖYTÄJÄLLE Kiitos, kun otit tämän kirjan mukaasi! Olisi tosi mukavaa, mikäli tekisit tähän matkapäiväkirjaan merkinnän, jossa kertoisit löydöstäsi. Mikäli luet kirjan, voit halutessasi tehdä uuden merkinnän ja kertoa, mitä pidit lukemastasi. Jatkossa voit pitää kirjan itselläsi tai antaa sen jatkaa matkaansa. @ Bookcrossingista suomeksi Wikipediassa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing @ Tietoa BookCrossingista: http://www.bookcrossing.com/information @ Suomenkielinen keskustelufoorumi: http://www.bookcrossing.com/forum/30

Lukuiloa!