Jos tuhoa ei voi välttää, otetaan siitä kaikki irti

WS Bookwell Oy, 2005.
Kovakantinen, 385 sivua.
Alkuperäinen: This Other Eden.

Takakansiteksti:
"Maailmanloppu on tulossa. Ilma on pilalla ja auringonvalo niin tappavaa, että ihmiset ovat ryhtyneet elämään öisin. Kaikki, joilla on riittävästi rahaa, ovat ostaneet oman yksityisen ekokupla, klaustrosfäärin, jonne sulkeutua tarpeen vaatiessa.
Ennen kuin joukkopako kupliin alkaa, mediamoguli Muovi Tolstoy aikoo kaupata kansalle yhä pidemmälle kehitettyjä klaustrosfäärejä hinnalla millä hyvänsä. Käsikirjoittaja Nathan Hoddy tahtoo saada elokuvaideansa läpi ja näyttelijä Max Maximus elämänsä roolin. Vihreän Natura-puolueen johtaja Jurgen Thor ja ekoterroristi Rosalie käyvät viimeistä taistoaan luonnon puolesta, ja FBI-agentti Judy Schwarz yrittää selvittää, kuka on maailman tuhoa jouduttavien terroritekojen takana."

18.6.2012.
Luettuani kirjan olen hieman hämmentynyt ja mietin, että mikä kirja tämä oikein olikaan. Alussa tuntui taas jotenkin järjettömältä, mutta mitä useamman sivun sain luettua, sitä enemmän tykkäsin ja loppua kohden ihmettelin, että mitähän tässä vielä tapahtuu. No, sitä en viitsi kertoa, mutta tykkäsin tästä kyllä, vaikkei tämä kyllä sellainen ollut, kuin mitä olin luullut. Olisipa ihanaa, kun ei olisi ennakkoluuloja ja -odotuksia, ja sama pätee moneen muuhunkin asiaan kuin kirjoihin.

Pistänpä pakettiin, paketin päälle osoitteeksi Pohjanmaa, ja vien paketin postiin, ja toivottavasti vastaanottaja ilahtuu sitten aikanaan.
Onnea toukokuun 2012 kuukausiarvonnan voittajalle!

Kiitos kivasta paketista! Juu, tämä näyttää aika mielenkiintoiselta. Pidän maailmanlopusta kertovista tarinoista, koska ne ovat pelottavia, ja tämä ainakin näyttäisi olevan jonkinlainen satiiri juuri sellaisesta. Katsotaaan! Tulee varmaan luettua aika pian :)

Hmm, joo, tykkäsin tavallaan. Idea oli ihan hyvä, ja "järjettömät" kirjat voivat olla aika hauskoja. Jostain syystä kuitenkin hieman tökki ja kirja oli hieman hidas lukea, en tiedä oikein miksi. Tarina tuntui pysähtyvän usein kun kirjailija alkoi kuvailla miten mikäkin asia maailmassa toimii. Monessa kohtaa huomasin kuitenkin nyökkäileväni ja hymisteleväni pieniä yksityiskohtia. Loppua kohti pääsin paremmin tarinaan mukaan.

Työpaikan kirjanvaihtohyllyyn.