Kirjaston poistokirja, aion vapauttaa.

Kirja vapautuu taloyhtiön uuteen kierrätyshyllyyn! Valitettavasti tämä paikka ei ole ihan kaikille avoin, vain taloyhtiön väellä on pääsy. Jos kirja ei lähde liikkeelle tuosta hyllystä, vapauttanen sen jossain vaiheessa jonnekin muualle.

Kyllä kirja lähti liikkeelle Roihuvuoresta ja reilut kolme vuotta seikkailtuaan se oli päätynyt Itiksen kirjaston kirjankierrätyshyllyyn, josta nappasin sen eilen mukaani :)

Kiitos kirjasta!

Vaikka luen aika paljon lasten- ja nuortenkirjoja, jostain syystä tämä jäi aina vain hyllyyn odottamaan vuoroaan. Ehkä syynä oli kansikuva, josta en oikein pitänyt (tämä siis ennen kirjan lukemista!), tai vastenmielisyyteni ranskalaisuutta kohtaan, mikä aiheutti sen, että vieroksuin La Margueriten nimeä.. No oli syy mikä tahansa, viime kuussa vihdoin tartuin tähän, osin Alejandan suomalaisten kirjojen lukemiseen kannustavan haasteenkin takia ;) Ja kyllä kannatti! Teresan ja hänen isovanhempiensa suhde on kuvattu niin lämpimästi (juu, olen heikkona ihaniin isovanhempiin, jollaiset itsellänikin oli), että sen takia olin jo jättämässä tätä pysyväishyllyyni. Tuo Ranska-episodi kuitenkin laski kirjan pisteitä. En pitänyt La Margueritesta, Josephista enkä edes Danielista - tai siis siitä pinnallisesta pariisilaiselämästä.

Kirjan kansikuva on nyt kirjan luettuani todella kaunis. Ihanaa, että Teresa palasi ja jaksoi/pystyi/päätti nuoresta iästään huolimatta huolehtia isoäidistään - ja myös niistä isoisän auringonkukista. Vaikka tämä onkin nuortenkirja, tarina kyllä muistutti koskettavalla tavalla siitä, mikä on elämässä tärkeää: rakkaat ihmiset ja pienet asiat.

Osallistun kirjalla siis Alejandan Suomalaiseen lukuhaasteeseen.

Vien kirjan tarjolle illan taavina-miittiin Kappeliin. Hyviä lukuhetkiä sen nappaajalle!

mä nappasin kun Tarya esitteli kiitos kirjasta, aina pitää olla kirjoja koska niihin omaan mielentilaan on yllättävän vaikea löytää sopivia kirjoja aina välillä