SSKK:n kuukaudenkirja Heinäkuu, 1975. s. 279

Takakansi: Joensuun Elli on Simpauttajan tekijän toinen Mitä Suomi lukee-listojen kärkisijakirja. se on hilpeä kuvaus stadilaisten ja maalaisimmeisten toilailuista Pielisen rannan leirintäalueella muutaman helteisen kesäpäivän aikana.

Joensuun Elliä voi luonnehtia myös monilla muilla tavoilla. Se on lämmin kannanotto maaseudun, kansankielen, luonnon, kaiken kauniin ja katoavan puolesta. S eon rosoinen tarina kaupungistuvasta yhteiskunnan ongelmista, maaltapaosta, kaupunki-ihmisen turhaumista. Se on haikea kertomus ihmisen kaipuusta. Ja Mitrosen Paulasta, Pohjois-Karjalan kauniista sudenmarjasilmäisestä tytöstä. Sähäkkä herja ihmisen elämästä, kun ikävä hukutetaan viinaan, rakkauden nälkä kääritään alapäävitseihin ja luonnonsuojelu paneelikeskusteluihin.

Joensuun Elli on leirintäalue jossain pielisen rannalla, Mitrosen Paula sen hehkeä kioskiemäntä. Mitrosen Paulaa kiertävät kosijat läheltä ja kaukaa. On naapuritalon harteikas Veijo, on Kolin poika Martikainen, juoppo kauniskasvoinen merkonomi Jousimäki ja muita. Mutta juhannusyönä tulee pitkäripsinen intiapaitainen norjalainen Roland, taivuttaa vilkkuvasilmäisen Paulan omakseen ja vie mennessään mopon selässä pois saloilta suureen maailmaan.

Paulassa kukkii Pohjois-Karjalan katoava elinvoima, nuoruus, kauneus, uupumaton työ pelloilla, navetassa, järvenselällä. Paula on luonnonvoima ja lumous, jolle ei vaarojen maassa enää löydy käyttöä.

Romaanin henkilöt elävät rehevinä ja persoonallisina, naurattavat ja ärsyttävät. Elävät kesäiset päivänsä kukin omalla tavallaan, todesti ja läheltä nähtynä.