corner corner Veriruusut

Medium

Veriruusut
by Anneli Kanto | Literature & Fiction
Registered by JHulkko of Nokia, Pirkanmaa Finland on Wednesday, May 02, 2012
This book has not been rated. 

status (set by Annimanni): to be read


4 journalers for this copy...

Journal Entry 1 by JHulkko from Nokia, Pirkanmaa Finland on Wednesday, May 02, 2012

This book has not been rated.

"Valokuvassa on kaksi asepukuista tyttöä. Fondi taustalla esittää lumen peittämää aitaa, havupuita ja pellonreunaa. Kuva on liimattu harmaisiin pahvikansiin ja kulmissa on tummat vahvikkeet. Vasempaan alanurkkaan on painettu kiemuraisin kirjasimin Fotografiatelier Fedr. Sulin.
Valokuvan taakse on kirjoitettu pyöreällä, tasaisella käsialalla: Toverille! Ei haihdu ne muistot kun sinusta jäi, niillä tyyni on sija mun sydämessäin, ei ne kuihdu, ei ne kuole, ne kukkivat vaan ja ruusuina seuraavat asti Tuonelaan."

"Tämä koskettava dokumentaarinen romaani kertoo vuoden 1918 naiskaartilaisista."

Gummerus, 2008. 


Journal Entry 2 by JHulkko at by mail, by mail -- Controlled Releases on Wednesday, May 02, 2012

This book has not been rated.

Released 2 yrs ago (5/2/2012 UTC) at by mail, by mail -- Controlled Releases

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Kirja lähtee CatharinaL:lle, juhlapäiväarvontani voittajalle.

Hyvää matkaa! 


Journal Entry 3 by CatharinaL at Pirkkala, Pirkanmaa Finland on Thursday, May 03, 2012

This book has not been rated.

Arvontavoittokirja siirtyi hoteisiini illan Metso-miitissä. Kiitos, Bookgeo, kuriroinnista!

Vielä kerran kiitokset JHulkolle arvonnan järjestämisestä ja voittokirjan arvuuttamisesta! En olisi millään arvannut, mikä kirja on kyseessä.

Alan tutustua järkäleeseen mahdollisimman pian. En oikein osaa sanoa, millaiset odotukseni ovat, paitsi että sijoitan jostain syystä kirjan mielessäni samaan kategoriaan kuin Missä kuljimme kerran. Westötä naisnäkökulmasta siis?

Anneli Kannolta olen lukenut aiemmin vain lastenkirjoja.

***
Kiinnostuneita lukijoita oli muitakin. Laitetaan rinki pystyyn myöhemmin keväällä. 


Journal Entry 4 by CatharinaL at Pirkkala, Pirkanmaa Finland on Sunday, May 06, 2012

This book has not been rated.

Kirjan ensi sivuilta mieleen tulee Juhani Syrjän Juho 18. Syrjän romaani kertoo 18-vuotiaasta Juhosta ja muista punakaartissa taistelleista miehistä, jotka eivät koskaan oikein ymmärtäneet omaa rooliaan ja yhteiskunnallisen mullistuksen kontekstia, Suomen sisällissotaa.

Kannon ja Syrjän romaaneja yhdistävät yksityiskohtainen kuvaus ja yksilökohtainen näkökulma. Luennassani Juhon tarina pysyy ja muuttuu varsin kiintoisaksi taustatekstiksi. (Eikä vähiten symbolisella tasolla: miesten teksti naisten tekstin taustalla tuttua hierarkiaa pönkittämässä.) Westön tyylisestä kerronnasta ei jälkeäkään: ei suuria ideologisia draamankaaria, ei läpipuskevaa yritystä maalata sukupolven tai kansan tarina. Kannon lause on tarkka ja lyhyt; kuvailussa keskitytään suggestiivisiin yksityiskohtiin; luonnonkuvaus on haikumaisen kiteytynyttä. Nuorten ja naisten kirjoista tuttu yksilökohtaisuus tukee kirjan ideologiaa; samoin simppeli, virkkeissään topakan asiallinen tyyli kasvaa tasolle, joka antaa sille täyden oikeutuksen.

Kannon romaani lienee ensimmäinen naiskaartilaisista kirjoitettu kaunokirjallinen kokonaisuus. Se perustuu korostetusti historiankirjoitukseen; kirjan lopussa on tärkeimpien käytettyjen lähteiden luettelo. Tiedetään, että valkeakoskelaishahmot ovat lainanneet nimensä, ammattinsa ja ikänsä suoraan tai muunnellen tosielämästä. Epäilemättä näin on myös Tampereen kohdalla. Ovatkohan henkilöhahmot Amurin työläiskorttelimuseon esittelyteksteissä mainittuja asukkaita; he tosin ovat kuvitteellisia, museokorttelia varten keksittyjä? Aina lähdemateriaalia ei ole pureskeltu: esimerkiksi sivujen 275-6 tekstikappale Tirkkosen kaupasta putkiposteineen on kovin tuttu Vapriikin Pirkanmaa-näyttelystä. Olen tehnyt sen englanninkielisen käännöksen.

Mikä unohtuu, mikä muuttuu 100 vuodessa? Tampere-osiossa kuvataan tapahtumapaikat ja kulkureitit pikkutarkasti; Tampereen taistelut on dokumentoitu historiankirjoitukseen huolellisesti. Romaanissa mainitaan kuitenkin vain paikkoja, jotka ovat edelleen olemassa. Tamperelainen lukija huomaa kaipaavansa purettuja tai sodissa vaurioituneita maamerkkejä, syvemmälle sukeltamista, nykyajassa olevan kiintopisteen unohtamista. Valinta on kuitenkin ymmärrettävä, sillä yleisellä tasolla pysyttelevä paikallistieto on ei-tamperelaisille helpommin työstettävää.

Historiasta tiedetään oppikirjamaisesti, miten sisällissodan taistelut Tampereella ja Pirkanmaalla etenivät: tärkeisiin rakennuksiin liittyvät tarinat tunnetaan, muistetaan ehkä joukkohautojenkin sijainnit. Veriruusut muistuttaa silti tärkeimmästä: siitä, että yksittäiset ihmiselämät unohtuvat muutamassa sukupolvessa. Nykyisyyden kiintopisteestä on vaikeaa, ellei mahdotonta, päästä irti ja kurottaa ihmisyyteen menneisyydessä. Suomen ja Tampereen lähihistorian tapahtumissa olen päässyt lähimmäs yleisinhimillisyyden kokemusta Veriruusujen ohella juuri Amurin työläismuseokorttelissa.

Kirjassa henkilöistä ja historiasta tehdään eläviä paikallismurteiden ja puhunnan avulla. Tuttujen hämäläismurteiden ja edelleen elävien sanontojen vaikutus on kaksijakoinen: liiallinen läheisyys vaikuttaa myös oudontavasti. Vittuja vilisee ikäänkuin osa nykyaikaa olisi siirretty menneisyyden raameihin. Kirjassa työläiskaartien sotilaat ja tehtaantytöt puhuvat ronskisti ja ronskeista aiheista, lähtevät mutkattomasti venäläismatruusien matkaan ilman puhetta moraalin rappiosta. Huomasin ajattelevani: oliko todella näin? Jos, niin miten tiedostetusti naiset toteuttivat käytöksellään veljeyden ja vapauden ideologiaa? Ja lopulta: mihin ideologiaan nykynaisten rakkaudenkaipuu, yhdenyönsuhteet ja vituttelut ovat kytkettävissä? Kirjan alkupuolella Valkeakosken Aliina ja Tampereen Lauha edustavat sitä (tietämättään tai tiedostetusti) konservatiivista ihmistyyppiä, jonka olen perinteisesti liittänyt Suomen lähihistorian naisiin. Ehkä tuuletus on tässäkin mielessä terveellinen.

Kerrontatyyli on viihteellinen. Järkyttävät tapahtumat ja tuttu ympäristö muuttavat romaanin kuitenkin täysin intensiiviseksi viimeistään puolivälin tienoilla.

Ja todella. Jysähdys. Tapahtumista ei ole kulunut vielä sataakaan vuotta. Yhteiskunnassamme vallitsee järjestys; sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Sisällissodasta ei ole kulunut sataa vuotta, toisesta maailmansodasta on alle 70 vuotta. Oman sukupolveni mentaalisessa mallissa sotatapahtumat ovat erittäin kaukaista, usein jo käsittämätöntä historiaa. Sodan arvet ulottuvat aniharvoin meihin asti, hyvä näin; mutta inhimillisyyden näkökulmasta on erittäin terveellistä tulla muistutetuksi yhteiskuntakehityksestä ja sen taustalla olevista mekanismeista.

Yksityiskohtien takaa nousee siis ideologia, toive ihmisten veljeydestä keinotekoisten rajanvetojen takana, miehen ja miehen ja erityisesti miehen ja naisen. Romaanin suuri ansio on kuvan luonti: kuvan, joka on helppo olettaa täysin totuudenmukaiseksi vuosina 1917 ja 1918. Kuvan avulla on helpompi ymmärtää sisällissodan lähtökohtia, naisten toiminnan lähtökohtia. Ilmestymisajalleen tyypillisesti punakaartin naisten tarinaa ei kuitenkaan voi pitää tendenssiltään työväenromaanina, vaan objektiivisen dokumentaariseksi ymmärrettävänä. Veriruusut on syvästi inhimillinen sekä oman aikansa että meidän aikamme (feministisen) naiseuden näkökulmasta.

Kirjan naiset toteavat useaan otteeseen, miten he kaartilaisina vihdoinkin, kerrankin, ovat saaneet olla ihmisiä ja käyttäytyä ihmismäisesti. Sodasta on kuitenkin inhimillisyys kaukana. Ideologinen tausta-ajatus onkin se, että naisen elämä ei olisi ollenkaan ihmismäistä moraalisesti rappiolla olevassa yhteiskunnassa: vasta muutama (miehisen) yhteiskuntajärjestyksen kahleista riisuva pilkahdus sodan kauhujen keskellä saa naiset tuntemaan todella elävänsä. Jälkiviisaat nykysukupolvet tietävät tai luulevat tietävänsä, millaisessa yhteiskunnassa vuoden 1918 naiset elivät. Miten on yhteiskunnassa, johon luotu sisäinen järjestys on jatkunut melkein sata vuotta? Joko nainen todella elää? Lukija ymmärtää, ettei päällisin puolin järkyttävä romaani toimikaan aivan puhtaasti naiseuden historiallisena dokumenttina ja pelkän menneisyyden näyttäjänä.

Eikä voinut mitään. Ulvomiseksi meni loppua kohden, inhimillisyyskysymyksien ja jo aiemmin tarinassa esiintyneen koskettavan yksityiskohdan vuoksi. Yhtymäkohta Westöhön on löytynyt: mutta mihin sitä enää tarvitaan?

Upea, tärkeä lukukokemus.
 


Journal Entry 5 by CatharinaL at Pirkkala, Pirkanmaa Finland on Thursday, June 14, 2012

This book has not been rated.

Katsotaan, saadaanko kirjasta rinkiä aikaan!

- Pamina, Tampere
- Annimanni, Espoo 


Journal Entry 6 by CatharinaL at Pirkkala, Pirkanmaa Finland on Wednesday, June 20, 2012

This book has not been rated.

Käytän kirjaa tämäniltaisessa miitissä Metsolla: josko Pamina ottaisi sen kesäluettavakseen? 


Journal Entry 7 by Pamina_81 at Tampere, Pirkanmaa Finland on Wednesday, June 20, 2012

This book has not been rated.

Miitistä lähti mukaan tämä. Joskus olen kiinnostukseni osoittanut tätä kirjaa kohtaan ja nyt sitten CL toi kirjan miittiin. Kommentteja en vielä lue, haluan lukea kirjan ensin. Toivottavasti ehdin tämän lukea vielä tänä vuonna... ;) 


Journal Entry 8 by Pamina_81 at Tampere, Pirkanmaa Finland on Sunday, May 05, 2013

This book has not been rated.

Kuten edellisestä päiväkirjamerkinnän ajankohdasta voi päätellä, kirja on lojunut miulla jo aivan liian kauan. Ja tietenkin lukematta. Kirja kiinnostaa edelleen, mutta koska en tätä näköjään saa luetuksi, olen päättänyt laittaa tämän lukematta eteenpäin. Pääsevät muut tätä lukemaan, eikä tarvitse odottaa kauempaa.

Lähtee siis aikanaan (lähiaikoina) ringissä seuraavalle. 


Journal Entry 9 by wingAnnimanniwing at Espoo, Uusimaa Finland on Saturday, August 17, 2013

This book has not been rated.

Sain kirjan käteeni kesäpäivillä Porissa. Kiitos! Kirja kiinnostaa, sillä punakaartilaisia oli omassa suvussanikin. 




Are you sure you want to delete this item? It cannot be undone.