Johnny Kniga 2010, 244 s.

Varaus Annimannille.

Esa Salminen on kulttuuriantropologi ja työskennellyt kehitysyhteistyötehtävissä Sambiassa ja Mosambikissa. Edellisestä syntyi esikoisteos Köyhyyden ammattilainen (suosittelen myös) ja jälkimmäisestä sitten tämä.
Mosambikista oli ennestään vain muutama hajanainen nimi selkäytimessäni. Frelimo kävi sissisotaa. Henning Mankell asuu ja työskentelee puolet ajastaan Mosambikissa. Maria Mutola juoksi olympiamitaleja. Makondeveistokset ovat hienoja.

Tämä kirja alkaa ja päättyy 2000-luvulla, mutta käy myös 1920-30-luvuilla ja 1960-luvulla. Siitä saa mikrotasolta kuvatun läpileikkauksen Mosambikin koko lähihistoriasta. Ohuen juonen, hyppivän kronologian ja lyhyiden lukujen vuoksi kirja ei ollut erityisen vetävä, ja niinpä se tuli luetuksi pätkinä pitkällä ajalla, mikä ei ollut ehkä paras tapa. Arvostan joka tapauksessa Salmisen ilmeisen isoa mutta tiiviiksi hiottua työtä jossa yhdistyy paljon yhteiskunnallista faktaa paikalliseen kulttuuriin ja kriittistä katsantoa lempeään ymmärrykseen. "Opin" esimerkiksi, että kuolleita pitää kiusata, jotta he ymmärtävät pysyä kuolleina. Niin maagista ja niin loogista on kuolemaan liittyvä ajattelu afrikkalaisissa kulttuureissa parhaimmillaan.

Tekstin jälkeen Salminen esittää kiitokset ilman "amerikkalaisia" korulauseita, vain pitkänä nimiluettelona, kuin elokuvien lopussa. Toimii!
Ja minä esitän kiitokset (myös) kannesta.

-ruzena

Sitä saa mitä toivoo :)

Mahtavaa! Olin vähän äreänä töistä tullessani, mutta tämä toi hymyn huulille. Kiitoksia!