Espanjankielinen alkuteos Hija de la fortuna (1999). Suomentanut Sulamit Hirvas. Ilmestyi ensimmäisen kerran suomen kielellä vuonna 2000 Otavan kustantamana. SSKK, Helsinki 2000. Kovakantinen, 367 sivua.
Kannen kuva: Jordi Lascorz.

Näkyy olevan kirjakerhon kuukaudenkirja, luultavasti yksi niitä, jotka olen unohtanut peruuttaa ja jota en olekaan sitten muistanut/ehtinyt/kehdannut palauttaa.

Takakansi:
Kiehtova kertomus Chilestä ja Kaliforniasta kultakuumeen aikaan, sankarittarena nuori seikkailunhaluinen Eliza.
Lumoava romaani loppumattomasta onnen etsimisestä, polttavasta rakkaudesta ja ikuisesta ystävyydestä.
”Tarinankerrontaa viettelevimmillään.”
Publishers Weekly

Etulieve:
Orpotyttö Eliza kasvaa Chilessä Valparaison englantilaisessa siirtokunnassa naimattomien sisarusten huomassa. Miss Rosen vaatimia pianotunteja kutsuvimmaksi Eliza kokee perheen keittäjän, intiaaninaisen Mama Fresian tarinat ja ruoat.
Elizasta tuleekin epäsovinnainen ja rohkea nuori nainen, joka 16-vuotiaana rakastuu epäröimättä vallankumoukselliseen ja köyhään Joaquin Andietaan. Intohimoinen suhde kuitenkin katkee, kun Joaquin lähtee monien muiden tavoin Kaliforniaan etsimään kultaa. Tämä ei lannista polttavan rakkauden valtaamaa Elizaa, joka päättää etsiä nuorukaisen käsiinsä keinolla millä hyvänsä.
Vaikea ja vaarallinen retki kestää kaksi vuotta. Sen aikana Eliza koluaa Kalifornian kansallisuuksien sekamelskassa bordellit ja peliluolat, tukenaan uusi kiinalainen ystävänsä Tao Chi'en.
Kalpenevan harhakuvan jahtaaminen kuoleman ja väkivallan maassa muuttaa Elizan hullaantuneesta tyttölapsesta karaistuneeksi naiseksi, joka löytää Kaliforniasta jotain muuta kuin etsimänsä miehen — aidon onnen.

Takalieve:
ISABEL ALLENDE (s. 1942 Chilessä) pakeni Venezuelaan syyskuussa 1973 Chilen sotilasvallankaappauksen jälkeen. Nykyään hän asuu Kaliforniassa.
Allenden teoksista on aiemmin suomennettu Henkien talo, Rakkaus ja varjo, Eva Luna, Eva Lunan rakkaudet, Ääretön suunnitelma sekä Paula.

Isabel Allende (Otavan sivuilla)
Isabel Allende Wikipediassa

Lukuromaani ei varsinaisesti kuulu suosikkeihini, vaikka joskus sellainenkin viihdyttää. Allende ei sitä kuitenkaan tehnyt. Voi että oli tylsää. Päähenkilö Eliza loistavine muisteineen ja hypertarkkoine hajuaisteineen oli uskomattoman ikävystyttävä tyyppi. Jos oli Eliza yhteisössään ja aikakaudessaan poikkeusyksilö, sitä olivat kyllä muutkin. Miten ihmeessä yhteen kirjaan saatiinkiin mahtumaan niin paljon jossain asiassa erinomaisia ihmisiä? Ainoa vähänkään kiinnostava heistä loppujen lopuksi oli silti vain Tao Chi'en.
Ilman Amynitan Erilaiset kulttuurit -haastetta olisin heittänyt lukemisen sikseen moneen kertaan ensimmäisten 250 sivun aikana; vasta kirjan kolmannesta eli Kalifornia-osasta löysin edes jotain kiinnostavaa. Haasteen takia luin kuitenkin kaikki sivut. Haastemaaksi ja -kulttuuriksi valitsin Chilen, vaikka Kiinakin olisi toki ollut mahdollinen. Vaikka Chile-osuuden päähenkilöt, Sommersin perhe, ovat englantilaisia, romaanista löytyy kuitenkin riittävästi chileläisyyttä. Ensimmäiseksi bongasin kuvauksen Chilestä varkaiden maana. Allende mainitsee mm. alkuperäisväestön legendat ja myytit, sen että intiaanit osaavat lukea eläinten ja meren tunnusmerkkejä (ollaanhan meren äärellä Valparaisossa) sekä tunnistaa henkien tapoja ja tulkita unien viestejä. Maa on katolinen, eikä protestanttisilla aatteilla ole sinne tulemista, sanotaan. Maata kuvataan koko Amerikan mantereen uskonnollisesti suvaitsemattomimmaksi. Chileläisten vieraanvaraisuutta korostetaan useampaankin otteeseen. — Olisi kiva joskus päästä katsomaan, pitääkö Allenden 1800-luvun puoliväliin ajoittuva kuvaus paikkansa tänään.

Eino-Sakari Yrjö-Koskisen rintakuvan juurella, TYLlin edessä siis.

LÖYTÄJÄLLE: Kiitos, että nappasit tämän kirjan mukaasi ja tulit vielä vilkaisemaan sen matkapäiväkirjaa! Tieto siitä, että kirja on hyvissä käsissä, on minulle tärkeä. Siksi pyydän sinua kertomaan, että se on sinulla. Toivon myös, että luettuasi kirjan poikkeat uudestaan täällä kirjoittamassa mietteitäsi lukemastasi. Sinun mielipiteesi kiinnostaa minua. :) Samalla voit myös kertoa mahdollisista jatkosuunnitelmistasi kirjan varalle. Jos olet kiinnostunut BookCrossingista, mutta haluaisit tutustua siihen suomen kielellä, kurkkaapa näiden linkkien taakse: * BookCrossingista suomeksi http://bookcrossingfinland.net/wiki/Etusivu * Suomenkielinen keskustelufoorumi http://www.bookcrossing.com/forum/30 * BookCrossing suomenkielisessä Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing LUKUILOA!!!

Ohhoh. Enpä ole koskaan ennen löytänyt bookcrossingkirjaa omasta kodistani. Mutta eilen tapahtui tälläistäkin kummaa...

Selitys on kyllä selventävä tekijä, kotoni on kimppakämppä ja se on kuulunut aiemmin ystäväni vanhemmille. Varmaankin kämppiksen äiti on löytänyt tämän kirjan heidän vielä täällä asuessaan tai myöhemminkin ja jättänyt hyllyyn. Yksi olohuoneen seinistämme on ihanasti vuorattu kirjoilla, jotka ovat heiltä jääneet. Koitin etsiä sieltä ihan toista kirjaa, jatko-osaa kirjaan jonka eilen sain luettua. Ei löytynyt sitä, mutta sen sijaan tämä!

Aloitin lukemaan kirjaa, luen sen ja varmaan tarjoan sitten tuolle kämppiksen äidille että ottaisko luettavaksi nykyiseen kotiinsa ennemmin kuin tänne hyllyyn seisomaan.

Äitini taitaa tästä Isabel Allendesta tykätä joten jonkin verran mielenkiinnolla luen.

Joo, enpä oikein tiedä. Sain tämän luettua loppuun, onneksi jossain puolivälin kohdalla kirja alkoi muuttua mielenkiintoisemmaksi. Tarinan alkupuoli ei vaan jaksanut kiinnostaa ja olin vähällä jättää kesken. Mutta lopun luki hyvinkin, saa nähdä jääkö tästä mitään vaikutelmia ja tunnelmia niinkuin romaaneista joskus.
Tarjoan kämppiksen äidille tai kysyn onko lukenut jo, kunhan taas nähdään.

Jätin kirjan pikku pietarin torikujalle, penkille pussissaan! Hyviä lukuhetkiä.